Minikokoinen ase syöpää vastaan on saatu veressä olevista immuunisoluista, jotka pystyvät etsimään ja tuhoamaan virusten lisäksi tietyntyyppisiä syöpäsoluja.
Tutkijat kutsuvat näitä immuunisoluja tappajasoluiksi tai NK-soluiksi, ja niiden sisällä on pieniä, rasvaisia rakkuloita, joiden sisällä taas on myrkyllisiä proteiineja, jotka pystyvät kiinnittymään syöpäsoluihin. Tällä on laboratoriokokeissa osoitettu olevan merkittäviä vaikutuksia.
"Nämä ovat merkittävimpiä tuloksia, joita olen koskaan nähnyt, ja olen sentään tehnyt tätä työtä jo 25 vuotta", Marit Inngjerdingen sanoo Tieteen Kuvalehden haastattelussa. Hän toimii professorina Oslon yliopistollisessa sairaalassa ja osallistui myös hiljattain Frontiers in Immunology -tiedelehdessä julkaistun rakkulatutkimuksen toteuttamiseen.
Tavoitteena laaja asearsenaali
Inngjerdingen kollegoineen havaitsi, että NK-soluja eli luonnollisia tappajasoluja voi kasvattaa nesteessä laboratoriossa ja ne voidaan kerätä talteen erottamalla pienet, myrkkyä sisältävät rakkulat linkoamalla nesteestä.
Näin voidaan luoda helposti ja tehokkaasti suuri määrä rasvarakkuloita, jotka saavat tutkijoiden laboratoriossa kasvattamat syöpäsolut kuihtumaan ja kuolemaan vain 18 tunnissa.
"Noin 80 prosenttia testaamistamme syöpätyypeistä tuhoutuu. Näihin kuuluvat esimerkiksi aivo- ja suolistosyövät. Rakkulat tehoavat moniin erilaisiin syöpiin", Inngjerdingen selittää.
Täysin uudenlaista immunoterapiaa
Rakkuloiden paras puoli on se, että ne ovat jo osa elimistön luontaista puolustusta, jolloin ne eivät vahingoita elimistön terveitä soluja. Siksi Inngjerdingen tiimeineen toivoo, että rakkuloita voidaan käyttää aivan uudentyyppisessä immunologisessa hoidossa syöpää vastaan.
"Vain 20–30 prosenttia potilaista hyötyy nykyisistä immunologisista hoidoista, joten uudentyyppisille immunoterapioille on suuri tarve", hän selittää ja jatkaa:
"Tämä on uusi keino päästä käsiksi syöpäsoluihin, ja on tärkeää, että meillä on käytössämme mahdollisimman suuri valikoima hoitoja, jotta voimme löytää kullekin potilaalle tehokkaimman hoitomuodon."
Inngjerdingen tiimeineen testaa seuraavaksi, löytävätkö laboratoriossa kasvatetut rakkulat syöpäsolut, kun ne siirretään elävään olentoon. Tätä testataan laboratoriohiirten avulla, joiden ihon alle on istutettu syöpäsoluja.
Jos hiirten kasvaimet kutistuvat rakkuloiden vaikutuksesta, ensimmäiset kokeet ihmisillä voitaisiin aloittaa muutaman vuoden sisällä, professori uskoo.
"Jos kaikki menee hyvin ja pääsemme etenemään kokeissa nopeasti, ensimmäiset ihmiskokeet pystytään kenties aloittamaan muutaman vuoden kuluessa", hän toteaa.
Tutkijaryhmä ei ole vielä täysin selvittänyt sitä, miksi pienet rakkulat tehoavat joihinkin syöpäsoluihin mutta eivät kaikkiin, mutta professorin mukaan ihmisen luontaisilla myrkkyrakkuloilla on siitä huolimatta "valtava potentiaali".
"Rakkulat ovat tehokkaita ja stabiileja, niitä on helppo tuottaa suuria määriä ja ne on helppo pakastaa. Niitä voi myös laittaa minne haluaa, jolloin ne voi saada hyökkäämään juuri tiettyjä syöpäsoluja vastaan", hän toteaa.