Vuonna 2022 arkeologi Timothy Darvill Bournemouthin yliopistosta julkaisi Antiquity-lehdessä artikkelin, joka sai laajaa huomiota. Darvill halusi todistaa, että Stonehenge on jättimäinen edistyksellinen kalenteri.
Nyt kaksi arkeoastronomian tutkijaa Milanon teknillisestä yliopistosta Italiasta ja La Lagunan yliopistosta Teneriffasta on julkaissut samassa lehdessä artikkelin, joka kumoaa Timothy Darvillin teorian.
Tutkijat Giulio Magli ja Juan Antonio Belmonte menevät niin pitkälle, että he artikkelissaan kutsuvat Darvillin tutkimustuloksia "numerologian, astronomisten virheiden ja vahvistamattomien analogioiden yhdistelmäksi".
Pseudotieteellinen aurinkovuosikalenteri
Timothy Darvillin merkittävin väittämä oli se, että Stonehenge toimi eräänlaisena ikuisuuskalenterina. Se perustui antiikin Egyptistä juontuvaan aurinkovuoteen, joka koostui päiväntasausten ja -seisausten määrittämästä 365,25 vuorokaudesta.
Stonehengen sisäkehää kutsutaan sinikivien (bluestone) kehäksi. Sen ympärillä ja sisäpuolella on sarseneiksi kutsuttuja hiekkakivilevyjä, jotka muodostavat laajan ulkokehän sekä keskelle kaksi hevosenkenkämäistä rakennetta.
Darvill uskoo, että koska sarsen-kivet ovat peräisin samasta paikasta, on todennäköistä, että ne pystytettiin samaan aikaan, koska niiden piti toimia yhtenä kokonaisuutena.
Tästä Darvill päätteli, että ne 30 vaakasuoraa kiveä, jotka muodostavat ulkokehän päällyksen, ovat vastanneet kuukauden päiviä. Ja kun 30 kerrotaan vuoden 12 kuukaudella, saadaan 360 päivää.
Vuoden viisi viimeistä päivää Darvill sai toisen hevosenkenkämuodostelman viidestä kivestä.
Neljä niin sanottua ”asemakiveä” merkitsivät joka neljäs vuosi toistuvaa karkausvuotta, mikä Darvillin mukaan teki Stonehengestä edistyksellisen kalenterin.
Italialais- ja espanjalaistutkijan mukaan Darvill panee liikaa painoa kivien lukumäärälle ja hänen olettamuksensa perustuvat numerologiseen pseudotieteeseen.
Vanha teoria pätee yhä
Magli ja Belmonte kritisoivat eniten sitä, että Darvill vetoaa lukuun 12, joka ei esiinny missään Stonehengen kohdassa. Darvill on vain päätynyt siihen sattumalta.
Toisaalta Darvill jättää kritisoijien mukaan monet muut monumentin kivien lukumäärät huomiotta eikä niillä yhtäkkiä olekaan merkitystä.
Tutkijat huomauttavat myös, ettei mikään viittaa siihen, että Stonehengen rakenne olisi tarpeeksi täsmällinen heijastaakseen pieniä muutoksia Auringon radassa.
Toinen Maglin ja Belmonten kritisoima Darvillin väite on se, että Stonehenge on saanut innoituksensa antiikin Egyptistä.
Egyptiläisten kellot eivät ole voineet olla niin täsmällisiä kuin Stonehenge olisi Darvillin mukaan ollut, eikä karkausvuotta otettu huomioon.
Darvill on jo vastannut kritiikkiin brittiläisellä MailOnline-sivustolla.
”On helppoa väittää, että joku on erehtynyt, mutta missä ovat heidän todisteensa? Ja miten he sitten tulkitsevat Stonehengen kivien järjestyksen?”
Viimeiseen kysymykseen Magli ja Belmonte vastaavat samassa artikkelissa:
”Mielestämme nykyiset arkeologiset/arkeoastronomiset tulkinnat Stonehengestä paikkana, joka symbolisesti viittaa esivanhempiin ja talvipäivänseisaukseen, ovat oikeita, joten meillä ei ole omia uusia teorioita.”