Jos vanhemmat asettavat pilttinsä television eteen tai työntävät tabletin tai puhelimen tämän käteen ostaakseen itselleen hetken rauhallista aikaa, he eivät välttämättä toimi lapsen edun mukaisesti.
Ruutuajan määrä 0–2-vuotiailla lapsilla on kaksinkertaistunut vuodesta 1997 vuoteen 2014, ja tutkimusten mukaan näytön passiivinen tuijottaminen voi haitata lasten kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä.
Toisaalta ruutuaika voi brittiläisen ja ranskalaisen tutkimuksen mukaan olla hyödyllistä pienille lapsille.
Se edellyttää kuitenkin sitä, että vanhempi istuu lapsen vieressä.
Ei määrä, vaan laatu
”Olemme tottuneet kuulemaan, että ruutuaika on vahingollista lapsille ja että ruudun edessä istuminen voi aiheuttaa vakavia vaurioita lapsen kehitykselle, jos ruutuaikaa ei rajoiteta esimerkiksi puoleen tuntiin päivässä. Vaikka ruutuaika todellakin voi olla vaarallista, meidän tutkimuksemme mukaan on tärkeää keskittyä ruutuajan laatuun, ei määrään”, toteaa tutkija Ester Somogyi Portsmouthin yliopistosta.
”Suppea kerronta, nopeat kohtaukset ja monimutkaiset ärsykkeet voivat olla lapselle vaikeita ymmärtää ja työstää. Kun sisältö on sovitettu lapsen ikätasoon, sillä voi olla positiivinen vaikutus, varsinkin, jos sisällöstä keskustellaan", Somogyi jatkaa.
Kysymykset ovat hyvästä
Juuri tässä päästään aikuisten rooliin. Tutkimuksissa on nimittäin osoitettu, että jos lapsi katsoo televisiota tai mobiililaitetta yhdessä aikuisen kanssa, lapsi oppii näkemästään helpommin ja voi samalla esittää kysymyksiä asioista, joita hän ei ymmärrä. Television katselu lapsen kanssa auttaa siis lasta ymmärtämään asiat paremmin. Samalla se myös kehittää lapsen keskustelutaitoja ja sosiaalista dialogia.
Näyttö ei ole lapsenvahti
Pariisissa toimivan Nanterren yliopiston tutkija Bahia Guellaï toteaa, että uusi tekniikka pitää nähdä oikeassa valossa. Tärkeää on se, että vanhemmat ja muut lapsista vastaavat aikuiset ymmärtävät television ja mobiililaitteiden olevan työkaluja, jotka täydentävät – eivät korvaa – sosiaalista kanssakäymistä lasten kanssa.
”Luulen, että tulevien sukupolvien suurin haaste on se, että aikuiset ja lapset oppivat tiedostamaan näytön vaarat ja väärinkäytön. On tärkeää ehkäistä tilanteita, joissa näyttö toimii ”lapsenvahtina”, kuten usein pandemian aikana on tapahtunut”, Guellaï selittää. ”Olen varsin optimistinen ja uskon, että opimme löytämään tasapainon tekniikan ja ihmisten välisten suhteiden vaalimisen välillä.”