Joulu lähestyy, ja juhlavalmisteluja tehdään jo täysillä kierroksilla. Kun viimeisetkin lahjat on hankittu, aletaan iloita siitä, että pian päästään avaamaan paketteja kuusen äärellä.
Riippumatta siitä, tuottaako itselle enemmän iloa lahjan antaminen kuin sen saaminen, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi lahjoja jaetaan.
Psykopaatin suosikkijuhla
Juhlat ja lahjat ovat kuuluneet yhteen jo kauan. Joululahjoja on jaettu Suomessakin jo 1700-luvun lopulta asti.
Lahjoilla on lepytetty sekä vihollisia että jumalia, ja niiden avulla on pidetty yllä naapurisopua ja solmittu ystävyyssuhteita. Vanhan sanonnan mukaan lahjahevosen suuhun ei katsota.
Mikään ei ole muuttunut – ainakaan merkittävästi.
”Lahjat pitävät yllä suhteita, ja siksi yleensä lahjojen antaminen loppuu ensimmäisenä, kun joudutaan huonoihin väleihin esimerkiksi ystävän tai omaisen kanssa”, toteaa Realdania-yhdistyksen analyysipäällikkö Henrik Mahncke, joka on tutkinut lahjojen antamista ja hyväntekeväisyyttä, ja jatkaa:
”Näin lahjat voivat symboloida paitsi suhteen alkua myös sen loppua.”
Lahjat voivat kuitenkin palvella monia päämääriä, ja niiden antaja on yleensä kaikkea muuta kuin epäitsekäs.
Lahjoilla on mahdollista manipuloida, eli niiden avulla voidaan muokata mielipiteitä ja asenteita. Lahjan antajan tavoitteena on yleensä saada vaikutusvaltaa.
”Sosiaalinen lahjanantojärjestelmä on kuin räätälöity psykopaateille”, selittää norjalainen sosiaaliantropologian tutkija Runar Døving Forskning.no-verkkolehden jutussa.
Døvingin mukaan suuret lahjat voivat saada vastaanottajan tuntemaan itsensä huonommaksi ja lahjoja annetaan henkilöille, joista ei oikeastaan edes välitetä, jotta ote heihin säilyy.
”Näin sosiologinen järjestelmä tukee hulluutta – se antaa valtaa”, toteaa Døving.
Toiveena pyyteettömyys
Lahjojen antamisen ja saamisen ”taika” voi säilyä vain eräin edellytyksin.
Vaatimuksiin kuuluu muun muassa se, että lahjoilla ei kilpailla. Siksi niiden suurimmasta rahallisesta arvosta pitäisi sopia etukäteen. Toivomuslistat eivät saisi myöskään ohjata valintoja.
”Taian säilymiseen voi vaikuttaa esimerkiksi sillä, ettei paljasta lahjan hintaa tai antaa oman lahjansa vähän myöhemmin. Esimerkiksi se, joka on antanut lahjan hääparille, tuskin odottaa saavansa vastalahjan ihan heti, ja kun sitten saa lahjan, yllättyy iloisesti”, pohtii Mahncke.
En psykopat er bl.a. blottet for empati og overvurderer ofte egne evner.
Lue myös:
Ajatus epäitsekkäästä lahjojen antamisesta on kaunis, mutta Mahncken mukaan se on käytännössä mahdoton.
”Toisilleen lahjan antavien henkilöiden välille syntyy aina suhde ja valta-asetelma, mutta tässä piilee myös osa lahjan antamisen ja saamisen viehätyksestä”, summaa Mahncke.