Omena vai päärynä? Vartalosi muoto paljastaa ennenaikaisen kuoleman riskisi

Liian suuri rasvaprosentti kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkijoiden mukaan ei ole kuitenkaan samantekevää, miten rasva jakaantuu.

Liian suuri rasvaprosentti kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkijoiden mukaan ei ole kuitenkaan samantekevää, miten rasva jakaantuu.

Shutterstock

Liikapaino lyhentää elämää 2-4 vuotta, mutta kuolleisuuteen vaikuttaa merkittävästi se, mihin kohtaan vartaloa rasvaa on kerääntynyt.

Ihmiset ovat vartalotyypeiltään hyvin erilaisia. Ihmisiä, joille rasva kerääntyy vyötärölle, kutsutaan omenavartaloisiksi, ja niitä, joille rasvaa kerääntyy erityisesti reisiin ja pakaroihin, kutsutaan päärynävartaloisiksi.

Pääero vartalotyyppien välillä on, että...

  • ...omenavartaloisilla rasva kerääntyy elinten ympärille.
  • ...päärynävartaloisilla rasva jakaantuu paremmin eri puolille kehoa.

Tiivistetysti sanottuna omenavartalo on vaarallinen, kun taas päärynävartalo on terveellisempi, ainakin näin todetaan tutkimuksessa, joka tehtiin Teheranin yliopistossa Iranissa.

Omenavartalo verottaa elinvuosia

Iranilaisessa metatutkimuksessa kerättiin yhteen 72 aiemman tutkimuksen tulokset. Tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 2,5 miljoonaa ihmistä.

Tavoitteena oli ilmaista erilaiset vartalomuodot lukuina, esimerkiksi lantion ja reisien suhteena, vyötärönympärysmittana ja reisien ympärysmittana – ja yhdistää luvut kuolleisuuteen.

Iranilaistutkimuksen mukaan riski kuolla ennenaikaisesti kasvoi 11 prosenttia aina, kun vyötärönympärys kasvoi kymmenellä senttimetrillä.

Toisaalta henkilöillä, joilla oli enemmän rasvaa pakaroissa ja reisissä kuin vatsassa, oli 18 prosenttia alhaisempi riski kuolla ennenaikaisesti jokaista reisien ympärysmitassa olevaa ylimääräistä viittä senttimetriä kohden.

Rasvatyypillä oli ratkaiseva merkitys

Iso ero kuolleisuusriskissä eri vartalotyyppien välillä riippuu rasvatyypistä.

  • Maharasva on sisälmysrasvaa eli viskeraalista rasvaa.
  • Reisien ja pakaroiden rasva on ihonalaista rasvakudosta.

Tutkijat ovat pitkään tienneet, että sisälmysrasva on niistä vaarallisempaa.

Tutkimusten mukaan sisälmysrasva on insuliiniresistenttiä, mikä voi kohottaa verensokeritasoa ja kasvattaa kakkostyypin diabeteksen kehittymisriskiä.

Sisälmysrasva on myös yhdistetty tavallista korkeampaan tulehdusriskiin.

Lisäksi muissa kokeissa on osoitettu, että stressi voi saada sisälmysrasvasta vapautumaan vereen enemmän triglyseridejä kuin ihonalaisesta rasvakudoksesta. Triglyseridit ovat rasva-aineita, jotka ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin.

Lisäksi ihonalainen rasvakudos varastoi triglyseridejä ja estää niitä kerääntymästä esimerkiksi maksaan, jossa niistä voi olla haittaa.

Rasvakudostyypit ovat erilaisia, ja ne ilmentävät erilaista geeniperimää. Tutkijat olettavat, että joillakuilla ihonalaiskudoksen rasvavarastot tyhjenevät nopeammin kuin toisilla, jolloin rasva tallentuu sisälmysrasvaksi.

Iranilaistutkimus painottaa sitä, että verensokeri varastoituu rasvaan lipideinä, rasva-aineina, joita voidaan käyttää elimistön polttoaineena myöhemmin ja joilla on tärkeä merkitys esimerkiksi ruokahalun säätelemisessä.

Tietty määrä rasvaa on siksi elintärkeää, sitä ei vain saa olla liikaa.

LÄSKIFAKTAT:

  • Rasva on erikoista sidekudosta, jota on laajalti ihon alla.
  • Yksittäisen rasvasolun läpimitta on noin 0,1 mm, ja valkoisten rasvasolujen lähes koko rasva on osittain nestemäisessä muodossa.
  • Mitä enemmän energiapitoisia ravinteita rasvasolut saavat verenkierrosta ja muuntavat rasvaksi, sitä suuremmiksi rasvasolujen koko kasvaa.