Alternativ medicin

Homeopatia: Onko vedellä muisti?

Raaputusnäyte syyhyisestä ihosta laimennettuna triljoonalla triljoonalla kvadriljoonalla litralla vettä. Voiko kulaus liuosta tehdä lopun kutinasta ja sen aiheuttajasta? 250 miljoonaa homeopatian harjoittajaa vastaa kysymykseen myöntävästi. Heidän mukaansa vedellä on parantava muisti. Käsitys on kuitenkin hataralla pohjalla.

Shutterstock

Tutkijat eri puolilla maailmaa katsoivat vuonna 1988 suu ammollaan arvostetun Nature-tiedelehden julkaisemaa artikkelia, joka merkittiin aikakirjoihin otsikolla ”Vesi voi muistaa”.

Siinä ranskalaisen biologin Jacques Benvenisten johtama tutkijaryhmä esitti, että vasta-aineina tunnettujen proteiinien vesiliuos pystyy säilyttämään biologiset ominaisuutensa niin monta laimennuskertaa, ettei neste voi millään sisältää edes yhtä ainoaa alkuperäistä vasta-ainemolekyyliä.

Artikkelista ilahtuivat suuresti vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajiin kuuluvat homeopaatit. Saksalaisen lääkärin Samuel Hahnemannin vuonna 1796 esittelemä hoitomuoto perustuu äärimmäisen pitkälle laimennettuihin lääkkeisiin, jotka ovat alkuaan esimerkiksi ankanmaksa-, myrkkykoiso-, rikki- tai simpukankuoriliuoksia.

Benvenisten tutkimustulos näytti vihdoin antavan homeopatialle sen kipeästi kaipaaman tieteellisen perustan.

1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 kertaa pitää laimentaa vedellä vaikuttavaa ainetta, ennen kuin se on valmis käytettäväksi homeopaattisena lääkkeenä.

Tiedepiireissä artikkeli aiheutti hämmennystä. Naturen päätoimittaja John Maddox halusi asiantuntijaryhmän kanssa nähdä omin silmin Benvenisten toistavan kokeen samoin tuloksin laboratoriossaan sen jälkeen, kun tutkimusmenetelmästä osoitetut virheet oli poistettu. Benveniste veti vesiperän – niin kuin myöhemmin monta muutakin tutkijaa.

Kerta toisensa jälkeen teorian testaajat ovat joutuneet tunnustamaan, että he eivät ole saaneet näyttöä väitetystä vesimuistista.

Homeopaatit pysyvät kuitenkin horjumatta kannallaan. He hoitavat nykyään satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, ja homeopatia on monessa maassa – etenkin Euroopassa – osa julkista terveydenhuoltoa. Avainkysymys on, hyödyttääkö hoito potilaita vai ei. Vastaus näyttää riippuvan siitä, keneltä asiaa kysytään.

Osa viittaa tutkimuksiin, joiden tulosten mukaan homeopaattiset tuotteet vaikuttavat tehokkaammin kuin pelkkä vesi kaikkeen ihottumasta syöpään.

Osa taas hylkää homeopatian, koska kiistatonta näyttöä tehosta ei ole. Kaikki kokeet eivät ole kuitenkaan yhtä luotettavia.

Useissa tutkimuksissa ei ole noudatettu tieteen perussääntöjä, ja siksi niiden tulokset ovat virheellisiä ja tuloksista tehdyt päätelmät vääriä. Heti kun jyvät erotetaan akanoista, tilanne kirkastuu.

Lääkkeeksi pelkkää vettä

”Sama parantaa saman” on Samuel Hahnemannin laskema homeopatialla hoitamisen perusta.

Samankaltaisuuden laki tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihottumaan on mahdollista saada apua lääkkeestä, joka on tehty voimakkaasti laimentamalla samantapaista ihottumaa aiheuttavasta aineesta. Hahnemann hoiti muun muassa kutinaa lääkkeellä, joka perustui syyhypunkin tulehduttamaan, rakkulaiseen ihoon.

Tutkimustyössään Hahnemann totesi itse laimentamisen olevan tärkeässä osassa. Hänen kehittämänsä menetelmän mukaan kantaliuosta laimennetaan sata kertaa ja ravistetaan.

Sitten siitä otetaan pieni määrä laimennettavaksi ja ravistettavaksi samalla tavalla. Ja näin jatketaan. Kyse on C-eli sata-asteikosta, joten vahvuusmerkintä 3C tarkoittaa 100 × 100 × 100 eli miljoonakertaista laimennusta.

Vuonna 1796 saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann keksi homeopatian kyllästyttyään aikansa lääkkeisiin, jotka olivat usein epämääräisiä ja vaikutuksiltaan arvaamattomia kasvi- ja eläinuutteiden sekoituksia.

Hahnemannin käsityksen jakavat homeopaatit katsovat, että homeopaattinen valmiste saa lisää tehoa jokaisella laimennuskerralla samalla kun sen oireita aiheuttava vaikutus pienenee.

Jokaisen laimennuksen jälkeen liuos sisältää vähemmän ainetta. 10C-vahvuudessa jäljellä on vain joitakin molekyylejä, 12C:ssä ei todennäköisesti enää yhtä ainoaa. Siitä huolimatta homeopaatit käyttävät yleisesti vahvuuksia 30C–200C. Loppuun laimennettu liuos voidaan sitten annostella sokeripastilleihin, jotka ovat potilaalle mukava lääkemuoto.

Homeopatian harjoittajat eivät ole vielä esittäneet selitystä sille, kuinka aine, jota ei ole enää olemassa, voi hoitaa tai parantaa. He vetoavat Hahnemannin hengessä epämääräisiin teorioihin, joita ei ole todistettu tieteellisesti pätevällä tavalla oikeiksi.

Hoidon väitetty vaikutus: “Tyhjät kuoret antavat vedelle muistin”

Homeopaateilta kaivataan yhä vastausta kysymykseen, kuinka puhdas vesi pystyy hoitamaan sairautta. Yhden selityksen mukaan veteen jää parantava muistijälki alkuperäisestä lääkeaineesta.

Tuotteen tehoaine sekoitetaan veteen

Homeopaattisen lääkkeen vaikuttavan aineen molekyylit kerääntyvät yhteen hilaksi, jota ympäröivät vesikuoret. Keho reagoi tähän niin sanottuun ydinklatraattiin.

Todisteita: Jonkin verran

Kuoret tyhjenevät ja kutistuvat

Vaikuttava aine ravistetaan kuorestaan, ja kuori painuu kokoon niin, että se saa saman muodon kuin aine. Sekä aineen että kutistuneen kuoren ympäröi uusi vesikuori.

Todisteita: Hyvin vähän

Liuos sisältää tyhjiä kuoria

Joka ravistus- ja laimennuskerta tuottaa uusia klatraatteja. Kaikki vaikuttavan aineen molekyylit laimenevat olemattomiin, ja jäljellä on vain vedestä koostuvia klatraatteja.

Todisteita: Tuskin lainkaan

Tyhjät kuoret hoitavat potilasta

Teorian mukaan vesiklatraateilla on sama lääketieteellinen teho kuin vaikuttavalla aineella. Tästä syystä pelkkää vettä oleva valmiste tepsii lääkkeenä.

Todisteita: Ei yhtään

Kokeet vääristävät todellisuutta

Homeopatian vaikutustavalta puuttuva tieteellinen selitys ei ole sinänsä ongelma. Hoito voi nimittäin hyvinkin tehota, vaikka syytä ei tiedetä. Teho pitää kuitenkin määrittää luotettavasti, eikä se onnistu kuin yhdellä keinolla: potilaskokeilla.

Tutkimus tulee suunnitella ja järjestää oikein, sillä puutteet ja virheet, olivatpa ne sitten kuinka mitättömiä tahansa, vääristävät tulosta.

Loistoesimerkki puutteesta on liian pieni koehenkilömäärä. Kun koehenkilöitä on vähän, sattumariski suurenee, joten tulokset eivät välttämättä heijasta todellista tilannetta luotettavasti. Sen lisäksi, että tutkijan tulee varmistaa riittävän suuri koeryhmä, hänen on huolehdittava vertailuryhmästä.

Klassisessa koeasetelmassa vertailuryhmän jäsenet ovat satunnaisesti valittuja henkilöitä, jotka sairastavat samaa sairautta kuin koeryhmän jäsenet. Ryhmät eivät saa erota toisistaan myöskään ikä- ja sukupuolijakauman osalta.

Ainoa ryhmien välinen ero on se, että vertailuryhmän jäsenille annetaan testattavan lääkkeen sijasta lumelääkettä, joka voi olla vaikka tavallinen kalkkitabletti. Vertailuryhmän merkitystä lisää itse hoitotapahtuma: lääkärissäkäynti ja lääkkeenotto saattavat joskus helpottaa sairaan oloa ja edistää paranemista.

Lumevaikutuksena tunnetusta ilmiöstä on mahdollista saada luotettavaa tietoa vertailuryhmän ansiosta. Tuloksista tutkija voi päätellä, johtuvatko muutokset potilaan tilassa ja tuntemuksissa hänen saamastaan lääkkeestä vai lumevaikutuksesta.

Vuonna 2017 maailmassa käytettiin 4,69 miljardia euroa homeopaattisiin hoitoihin.

Vertailuryhmä menettää kuitenkin merkityksensä siinä tapauksessa, että henkilöt tietävät, kuuluvatko he itse siihen vai koeryhmään. Tästä taustatiedosta voi seurata lumevaikutuksen suureneminen toisessa ryhmässä.

Tutkija ei saa myöskään tietää, kumpaan ryhmään koehenkilö kuuluu. Jos hän on tietoinen asiasta, hän voi vahingossa tai tarkoituksellisesti vaikuttaa tulokseen. Kun tutkimus järjestetään pätevästi, se, kumpaan ryhmään koehenkilö kuuluu, pysyy salassa sekä häneltä itseltään että tutkijalta. Tällöin on kyse kaksoissokkokokeesta.

Luotettavuuden kannalta keskeistä on myös se, että tutkija ei jaa koehenkilöitä ryhmiin. Vaikka tutkija pyrkisi täysin satunnaiseen jakoon, on olemassa vaara, että se ei toteudu.

Tietoisesti tai tiedostamattaan hän voi valita toiseen ryhmään esimerkiksi potilaita, joilla on vähemmän oireita.

Valikoiva jako pudottaa pohjan pois tutkimukselta: sen on useissa yhteyksissä todettu vääristävän tuloksia – ja usein juuri testattavan hoidon hyväksi.

Ainoa oikea ratkaisu on varmistaa satunnaistaminen antamalla tietokoneen jakaa henkilöt ryhmiin.

Hyvä tieteellinen käytäntö: Ryhmät kootaan satunnaisesti

Satunnaistaminen: Yli puolessa niistä tutkimuksista, joilla selvitetään hoidon tehoa, tehdään perusluonteinen virhe. Koehenkilöt tulisi jakaa täysin sattumanvaraisesti vertailuryhmiin, joista toisen jäsenet saavat testattavaa hoitoa, toisen taas vaikkapa lumelääkettä. Satunnaistettu kaksoissokkokoe suoritetaan oikein silloin, kun tutkijakaan ei tiedä, mitä kullekin annetaan.

  • Väärin

    Tutkija jakaa:

    Potilaiden käydessä vastaanotolla lääkäri arvioi heidän sopivuuttaan esimerkiksi lääketutkimukseen. Jos potilas sopii koehenkilöksi, lääkäri – joka on myös koejärjestelystä vastaava tutkija – päättää, tuleeko potilaasta hoito- vai lumeryhmän jäsen. Jaotteluperiaate voi olla vaikkapa suoraviivainen jako kahteen.

  • Oikein

    Tietokone jakaa:

    Potilaiden käydessä vastaanotolla lääkäri arvioi heidän sopivuuttaan esimerkiksi lääketutkimukseen. Jos potilas sopii koehenkilöksi, tietokone ratkaisee sattumaan perustuvalla menetelmällä, tuleeko potilaasta hoito- vai lumeryhmän jäsen. Siten jaotteluvaiheessa yksikään ihminen ei vaikuta jakoon.

  • Merkitys

    Jako on ratkaiseva tekijä :

    Laajan tutkimuksen mukaan kokeet, joissa ihminen on vaikuttanut potilaiden jaotteluun tai joiden satunnaistamisessa ja sokkouttamisessa on muuten puutteita, osoittavat hoidon tehon keskimäärin 41 prosenttia suuremmaksi kuin asiallisesti satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset.

Homeopatia reputtaa kokeissa

Huonosti suunnitellut kokeet ovat yleisiä lääketieteenkin alalla. Useiden tutkimusten mukaan alle puolet potilaskokeista on hyvän tieteellisen käytännön mukaan satunnaistettuja kaksoissokkokokeita.

Niinpä voi olla vaikea arvioida, tehoaako tietty hoito vai ei. Ongelma on mahdollista ratkaista riippumattomalla arvioinnilla: sitoutumattomat tutkijat käyvät läpi joko kaikki tai tärkeimmät kokeet, joilla hoitoa on testattu, karsivat niistä huonoimmat ja tekevät lopuista päätelmän tehosta. Tätä lähestymistapaa nimitetään meta-analyysiksi.

Vuonna 2005 sveitsiläisen Bernin yliopiston ja englantilaisen Bristolin yliopiston tutkijat erittelivät 110 koetta, joilla oli selvitetty homeopaattisten hoitojen vaikutusta, ja vertasivat niitä 110 koululääketieteen kokeeseen.

Tutkimusmenetelmien osalta kävi ilmi, että vain 21:ssä homeopatiaa koskevassa ja yhdeksässä koululääketieteen kokeessa lähtökohta oli tieteellisesti pätevä.

Analyysi paljasti lisäksi, että mitä huonommin tutkimus oli suunniteltu ja järjestetty, sitä suuremmaksi se testattavan hoidon tehon osoitti.

Kaikkiaan kelvottomat tutkimukset todistivat hoidot keskimäärin noin 40 prosenttia tehokkaammiksi. Kun huonot tutkimukset karsittiin joukosta, piirtyi esiin kaava, jonka mukaan homeopatian teho vastaa lumevaikutusta ja koululääketieteen hoidot vaikuttavat tätä enemmän.

Tarkasti kohdistetut perusteelliset meta-analyysit, joissa selvitetään eri hoitojen ­vaikutus yksittäisiin sairauksiin, antavat ratkaisevan tärkeää tietoa lääkäreiden työn tueksi. On kaikkien etu, että potilas saa parasta mahdollista apua.

Homeopatiaa koskevia meta-analyysejä on tehty paljon. Australian lääketieteellinen tutkimusneuvosto (NHMRC) kokosi vuonna 2015 niitä laajaksi raportiksi, josta voi katsoa, mitä annettavaa homeopatialla on 61:n eri sairauden hoidossa.

Tiede julistaa tuomion: Homeopatia vastaa teholtaan lumetta

Miljoonat ihmiset etsivät homeopatiasta apua sellaisiin tauteihin ja vaivoihin kuin flunssa, nivelkivut, masennus ja syöpä. Australian lääketieteellisen tutkimusneuvoston (NHMRC) laajan selvityksen mukaan pitävät todisteet homeopatian hoitavasta tai parantavasta vaikutuksesta puuttuvat.

  • Todisteet vakuuttavat

    Ei sairauksia

  • Ilmeisesti vaikuttaa

    Ei sairauksia

  • Ei ilmeisesti vaikuta

    • Suolitukos leikkauksen jälkeen
    • Nuhakuume
    • Lasten ripuli
    • Astma
  • Todisteet eivät vakuuta

    • Uupumusoireyhtymä
    • Lonkkakipu
    • Hiv-infektio
    • Kemoterapian sivuvaikutukset
    • Influenssa
    • ADHD
    • Masennus
    • Unihäiriöt
    • Akne
    • Nivelreuma

Kuuden osalta puuttui homeopaattisen hoidon vertaaminen lumelääkkeeseen, joten niistä ei voitu esittää lainkaan arviota. 29 tapauksessa oli olemassa yksi ainoa koe, jossa lumevaikutuksen mahdollisuus oli otettu huomioon, mutta mikään tutkimus ei vastannut täysin luotettavalle tieteelliselle kokeelle asetettuja vaatimuksia.

Myös neljäätoista muuta sairautta koskevissa kokeissa oli vakavia puutteita. Australialaiset tutkijat totesivat, että arvio oli mahdollista esittää vain 13 sairauden osalta.

Lausunnot olivat kaikkea muuta kuin mairittelevia: homeopaattisen hoidon teho vastaa kaikissa tapauksissa lumevaikutusta.

Lumelääke voi parantaa

Homeopatian uskottavuusongelmia ovat pahentaneet viimeaikaiset meta-analyysit, joista kolme on Britannian homeopaattisen yhdistyksen (BHA) piiristä tulevien tutkijoiden käsialaa.

Koska BHA pyrkii edistämään homeopatian käyttöä, näyttää siltä, että myös homeapatian harjoittajat ovat havahtuneet näkemään ongelman ja ovat alkaneet vaatia uusia, luotettavampia kokeita.

Sinä aikana, kun tutkimuksia tehdään lisää, miljoonat ihmiset turvautuvat homeopaattisiin valmisteisiin, joilla ei ole osoitettu olevan minkäänlaista vaikutusta.

Tilanne on kimurantti etenkin silloin, kun potilas valitsee homeopatian koululääketieteen sijasta, vaikka tarjolla olisi todistettavasti auttava lääke, tai kun homeopatia korvaa toisen vaihtoehtohoidon, josta hän saattaisi hyötyä.

Useiden tutkimusten mukaan tällä valinnalla on suuri merkitys potilaan ennusteelle muun muassa syöpäsairauksissa.

250 miljoonaa ihmistä oli turvautunut homeopatiaan viimeisten 12 kuukauden aikana vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan.

Toinen huolen aihe on se, että kaikkialla ei valvota homeopaattisten tuotteiden valmistusta. Riskialttiina pidetään esimerkiksi sitä, että laimennettavat aineet voivat sisältää myrkkyjä tai taudinaiheuttajia, kuten nautatuberkuloosia sairastavan lehmän imusolmuke tai tippurivuoto.

Yleensä homeopatia itse ei vaaranna potilaan terveyttä eikä hyvinvointia. Osa homeopaateista katsookin, että hoitomenetelmän käyttöä puoltaa jo sen mahdollisesti aikaansaama lumevaikutus.

Tutkimustiedon valossa näyttääkin siltä, että tämä voi osalla homeopaattien asiakkaista tuoda helpotusta esimerkiksi kipuihin ja pahoinvointiin.

Mikään ei siis kuitenkaan viittaa siihen, että homeopatia on ratkaisu oireiden taustalla olevaan terveysongelmaan.

Lumevaikutus: Aivot helpottavat oireita

1 / 3

undefined

Sokeripastillit ja luja luottamus niiden lääketieteelliseen tehoon voivat saada sairaan henkilön tuntemaan olonsa paremmaksi ja toipumaan. Ilmiötä kutsutaan lumevaikutukseksi. Siinä aivot muuttuvat vielä paljolti selittämättömästi.

Lisäksi lumeilmiö on mahdollinen ilman petkutusta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan potilas voi kokea lumevaikutuksen, vaikka hän tietää syövänsä sokeripastilleja.

Homeopatiasta tuskin saa rahoilleen vastinetta, ja sen teoria pysyy näennäistieteenä, kunnes Jacques Benvenisten löytämä vesimuisti näytetään pätevästi toteen.

Lue myös:

Gluteenittomia leivonnaisia
Terveys

Gluteeniton ravinto kasvattaa diabetesriskiä

0 minuuttia
Terveys

Superpistos antaa kattavan rokotesuojan

1 minuuttia
Tupakointi
Terveys

Tupakointi tekee happamaksi

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!