Kun pääsee seuraamaan paviaanien ruokintaa, huomaa nopeasti, että lauman korkea-arvoisimmat jäsenet saavat joka kerta parhaat palat.
Sama havainto pätee myös sellaisiin eläimiin kuin leijonat ja reesus- ja mandrilliapinat. Kysymys ei ole sattumasta. Näiden eläinlajien laumoissa kaikkein mahtavimmilla yksilöillä on nimittäin oikeus vaatia itselleen parasta, mitä on tarjolla. Oikeus perustuu valtaan.
Ihmiset toimivat toisin. Varmasti aina osa meistä jättää noudattamatta yhteisiä pelisääntöjä päästäkseen käsiksi herkkuihin, joita heillä ei ole oikeus ottaa. Yleensä kuitenkin ihmiset pitävät kiinni erityisen kehittyneistä oikeuden ja kohtuuden periaatteista, eikä yksilöiden tarvitse vääntää jatkuvasti kättä siitä, mikä on milloinkin oikeudenmukaista.
Väärintekijää uhkaa rangaistus
Kehittyneet periaatteet ohjaavat kuin kirjoittamaton laki melkein kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja vasta sitten, kun yhteisiä pelisääntöjä rikotaan, tiedostetaan, millaisia vakiintuneita tapoja, normeja, on olemassa.
Tanskalainen Jill Byrnit on kirjoittanut ja toimittanut useita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita ihmisten ja muiden kädellisten sosiaalisista suhteista.
Normeja on tutkittu tieteellisesti niin sanotun peliteorian avulla. Peliteoriaa on sovellettu etenkin taloustieteellisessä tutkimuksessa, mutta nykyään se on suosittu myös psykologian ja biologian aloilla selvitettäessä ihmisten tapaa jakaa.
Kokeisiin kuuluu ultimatum-peli, jossa sinut pannaan koehenkilönä odottamaan huoneeseen.
Ennen pitkää kokeen johtaja tulee sisään, antaa sinulle 100 euroa ja kertoo, että viereisessä huoneessa on toinen koehenkilö.
Kokeen johtaja selittää, että sinun pitää jakaa rahat toisen kanssa ja että saat itse päättää, paljonko annat toiselle. Lisäksi sinulle kerrotaan, ettet tapaa toista koehenkilöä missään vaiheessa.
Siinä tapauksessa, että toinen hyväksyy tarjotun summan, rahat jaetaan esittämälläsi tavalla. Jos toinen torjuu tarjouksen, kumpikin lähtee tyhjin käsin.
Kuinka suuren summan tarjoat toiselle koehenkilölle?
Jos toimit niin kuin useimmat, olet valmis antamaan toiselle koehenkilölle suunnilleen puolet rahoista. Jos olet se koehenkilö, jolle tarjous tehdään, pidät sitä epäreiluna siinä tapauksessa, että saat vähemmän kuin viidesosan – ja hylkäät summan, vaikka kumpikaan ei saa mitään.
Kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden taju voi olla ihmisellä synnynnäinen ominaisuus.
Mistä halu toimia oikeudenmukaisesti juontuu? Ultimatum-pelin avulla on tutkittu mitä moninaisimpia kulttuureja läntisistä teollisuusmaista maatalousvaltaisiin yhteiskuntiin ja keräilijä-metsästäjäyhteisöihin. Tulosten valossa kulttuurierot näyttävät melko pieniltä.
Apinoilla on samoja periaatteita
Käsitys oikeudenmukaisuudesta vaikuttaa juurtuneen niin syvälle ihmislajiin, että se tulee esiin ilman erityistä kulttuurin vaikutusta. On saatu myös tieteellistä näyttöä siitä, että kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden taju voi olla ihmisellä synnynnäinen, vaiston kaltainen, ominaisuus.
Tutkimuksissa on myös löydetty todisteita siitä, että joillakin muillakin kädellisillä on oikeudenmukaisuuden tajua.
Monet eläimet ovat reiluja
Höveli lepakko saa enemmän verta
Verenimijä tarvitsee verta elääkseen ja kuolee, jos se ei saa sitä kahteen päivään. Lepakot kuitenkin tarjoavat mielellään verta toisilleen. Tutkimusten mukaan avuliaat yksilöt saavat muilta enemmän verta kuin itsekkäät, ahneet yksilöt.
Närhi haluaa rehdin kumppanin
Myös sinitöyhtönärheä on tutkittu peliteorian avulla. Linnuilla on vastassa pelaaja, joka joko jakaa aina oikeudenmukaisesti tai ei jaa koskaan oikeudenmukaisesti. Linnuille kelpaa yhteistyökumppaniksi vain reilu vastapeluri.
Simpanssi jakaa reilusti
Makakien ja mandrillien keskuudessa korkea-arvoisempi yksilö saa aina ottaa ruokaa alempiarvoisilta. Sen sijaan simpanssit ja kongonsimpanssit pitävät ruoan oikeutettuna omistajana sen löytäjää. Jos korkea-arvoisempi lauman jäsen haluaa päästä jaolle, sen pitää kerjätä.
Yhdysvalloissa tehty kiinnostava koe valaisi eteläamerikkalaisten kapusiiniapinoiden reaktioita vääryyteen. Eläimet oli pantu omiin koppeihinsa, joista ne näkivät esteettömästi toisensa.
Kaikille apinoille oli aiemmin opetettu, että ne voivat vaihtaa kiven palaan kurkkua, joka ei kuulu kapusiiniapinoiden suurimpiin herkkuihin. Kokeen alkuvaiheessa apinat pääsivät vaihtamaan kivensä kurkunpalaan. Yhden apinan kohdalla toimittiin kuitenkin toisin: sille annettiin vaihdossa herkullinen mehevä viinirypäle.
Kokeen johtaja siirtyi seuraavalle kopille ja antoi kiveä vastaan tavalliseen tapaan kurkunpalan, jota apina ei himoinnut yhtä paljon kuin viinirypälettä. Kuinka apina suhtautui?
Ei kovin hyvin. Se kieltäytyi syömästä mitään ja heitti kokeen johtajaa sekä kurkulla että kivellä, jota tämä ymmärtäisi yskän.
Video: Apina ärähtää vääryyden takia
Eteläamerikkalaiset kapusiiniapinat suuttuvat, kun ne kokevat kohtelunsa epäoikeudenmukaiseksi. Videossa vasemmanpuoleinen yksilö reagoi voimakkaasti siihen, ettei se saa viinirypälettä, vaikka sen naapuri sai.
Vastaavalla tavalla on sittemmin tutkittu myös ihmisen lähimpiä eläinsukulaisia, simpansseja, samoin tuloksin.
Kapusiiniapinoiden, simpanssien ja ihmisten on siis vaikea hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta. Epäreiluus voi raivostuttaa jopa siinä määrin, että mieluummin kieltäydytään kaikesta kuin hyväksytään epäoikeudenmukaiseksi koettu osuus.
Charles Darwin pohti jo vuonna 1872, mitä mahdollista etua siitä on, että moraalilla on biologinen perusta.
Jos laumaeläinten on kerran tarkoitus toimia yhteiseksi hyväksi, perusluonteisten jakamisperiaatteiden tehtävänä on varmistaa, että yksilöiden toiminta ei hyödytä vain niitä itseään.
Muussa tapauksessa yksilöiden ei kannata elää laumassa, vaan niiden on parempi elää yksin. Niinpä evoluution valintapaine laski nykyisen oikeudentunnon tai oikeustajun kehityksen perustan.