Ruma ei herätä luottamusta

Aivot vähät välittävät aidoksi sanotusta sisäisestä kauneudesta. Tutkimusten mukaan evoluutio on saanut meidät kammoamaan rumia kasvoja – ja epärealistiset kauneusihanteet johtuvat muustakin kuin yhteiskunnasta.

Aivot vähät välittävät aidoksi sanotusta sisäisestä kauneudesta. Tutkimusten mukaan evoluutio on saanut meidät kammoamaan rumia kasvoja – ja epärealistiset kauneusihanteet johtuvat muustakin kuin yhteiskunnasta.

Shutterstock

Kasvot ovat rujot. Syvät arvet risteilevät kiiltävässä, palaneessa ihossa. Koukkunenän alla suu on leveässä virneessä, ja vinot, keltaiset hampaat ovat näkyvissä.

Mies on nimeltään Freddy Krueger, ja hän on Painajainen Elm Streetillä -kauhuelokuvasarjan keskipiste.

Vilkaisu riittää vakuuttamaan aivot siitä, ettei kyseessä ole kiltti hahmo. Arvio perustuu pelkästään ulkonäköseikkoihin.

Vuoden 1984 Painajainen Elm Streetillä -elokuva päästää katsojien aivot helpolla, sillä pahishahmo Freddy Kruegeristä luotiin ruma.

© AF Archive/Alamy/ImageSelect

Selitys löytyy siitä, että aivot käyttävät oikotietä. Ne yhdistävät ulkoisen ja sisäisen kauneuden toisiinsa ja käsittelevät kokonaisuutta samoilla alueilla. Jos näyttää pahalta, täytyy olla sellainen.

Aivot suhtautuvat näin muihinkin kuin valkokankaan kuvitteellisiin hahmoihin. Ne soveltavat toimintatapaa joka ainoa päivä niihin ihmisiin, joita nähdään. Siitä seuraa, että kauniit ihmiset käsitetään älykkäiksi ja lahjakkaiksi ja rumat ihmiset leimataan epäluotettaviksi.

On alettu selvittää, pyrkivätkö aivot vain säästämään aikaa – vai onko evoluutio saanut meidät kammoamaan rumuutta.

Saadakseen vastauksen yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on ottanut selvää, mistä täydelliset kasvot on tehty, ja australialaiset tutkijat ovat eritelleet, millaisia viestejä rumat kasvot viime kädessä muille lähettävät.

Kauneus on objektiivista

Kauneus on laaja käsite. Henkilö voi olla kaunis, mutta kauneutta on myös kukissa, musiikissa ja jopa persoonallisuudessa.

Mitä yhteistä niillä on? Neuroestetiikan tutkijat Tomohiro Ishizu ja Semir Zeki ovat löytäneet ainakin yhden vastauksen kysymykseen: kauneus aktivoi aina saman aivojen osan.

Tutkimuksessa kuvattiin 21 koehenkilön aivot sillä aikaa, kun he katselivat kuvia ja kuuntelivat erilaisia musiikkikappaleita. Kuvaus paljasti, että kauniit kuvat ja kaunis musiikki aktivoivat etuotsalohkon keskialueen – ja toiminta oli sitä vilkkaampaa, mitä kauniimmaksi aistimus koettiin.

Vastaavasti kiinalaistutkijat ovat todenneet, että rumuudella on aivoissa oma vastuualueensa, joka aktivoituu, olipa kyse sitten rujoista kasvoista tai huonosta moraalista.

Kauneuden määritelmää ei pidä kuitenkaan perustaa vain kaavamaiseen aivotoimintaan, vaan siinä tulee ottaa huomioon myös maailmankaikkeuden perusluonteinen aines. Tätä mieltä on arvostettu kvanttifyysikko ja tietoteoreetikko David Deutsch englantilaisesta Oxfordin yliopistosta.

Deutschin mukaan kauneutta on olemassa riippumatta subjektiivisista ajatuksista. Se on yhtä objektiivinen kaikkeuden osa kuin fysiikan ja matematiikan lait.

Deutsch ottaa esimerkiksi kukat. Ne ovat kehittyneet hyönteisten houkuttelijoiksi – ja hyönteiset ovat kehittyneet kukkien ystäviksi. Darwinin teoria luonnonvalinnasta selittää kukkien ja hyönteisten vuorovaikutuksen, mutta se ei anna selitystä sille, miksi kukat vetävät ulkonäöllään puoleensa myös ihmisiä.

Syy löytyy Deutschin mukaan kukkien objektiivisesta kauneudesta. Ne ovat kauniita riippumatta siitä, kuka tai mikä niitä katsoo – ja näin on monien muidenkin kauniiden asioiden laita.

Teoria on herättänyt huomiota, ja useissa kokeissa on saatu sitä tukevia tuloksia. Tutkimukset vihjaavat, että ihmisiä yhdistää perusluonteinen käsitys siitä, mikä on kaunista.

Tutkimus paljasti täydelliset kasvot

Kauneus ei vaikuta olevan pelkkä makuasia, sillä laaja yksimielisyys siitä on tuskin selitettävissä yhteisellä kulttuurilla. Useissa tutkimuksissa on saatu vihjeitä siitä, että kauneuskäsitys on synnynnäinen.

Esimerkiksi kehityspsykologi Judith Langloisin johdolla tehty yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että jo kaksivuotiailla lapsilla on samanlainen käsitys kuin aikuisilla siitä, millaiset kasvot ovat kauniit ja millaiset rumat. Tutkimukseen osallistuneet lapset katsoivat kauniita kasvoja selvästi kauemmin kuin rumia.

Tutkimusten mukaan tietyt kasvonpiirteet käsitetään erityisen kauniiksi. Israelilaiset tutkijat loivat tämän tiedon pohjalta ohjelman, joka kaunistaa kasvokuvia.

© Nir Diamant et al.

Eri puolilla maailmaa on tutkittu niitä kasvojen ominaisuuksia, joita ilmeisesti kaikki ihmiset pitävät kauniina.

Tutkimus onkin tuottanut tulosta, sillä yhdeksi tärkeimmistä piirteistä on todettu symmetrisyys. Lukuisien kokeiden valossa näyttää siltä, että kasvot viehättävät silmää, kun niiden oikea ja vasen puoli ovat samanlaiset. Eivät kuitenkaan aina.

Täydellisen symmetriset kasvot voivat olla rumat – ja päinvastoin. Aikuisilla ja 4–15 kuukauden ikäisillä lapsilla tehty tutkimus paljasti, että poikkeus yleisestä säännöstä voidaan panna merkille iästä riippumatta.

Mahdollisena selityksenä pidetään sitä, että kasvojen mittasuhteilla on merkitystä.

Kun Kalifornian yliopiston tutkimusryhmä pyysi koehenkilöitä arvioimaan mittasuhteiltaan vaihtelevia, tietokoneella muokattuja naisten kasvoja, kävi ilmi, että viehättävimpinä pidettiin kasvoja, joissa silmäterän ja suupielen välinen etäisyys oli noin 36 prosenttia kasvojen pituudesta ja silmäterien välinen etäisyys oli noin 46 prosenttia kasvojen leveydestä.

Tutkijoiden mukaan tulos voi selittää myös sen, miksi uusi kampaus voi tehdä kasvoista kauniimmat muiden silmissä. Kampaus vaikuttaa käsitykseen kasvojen pituudesta ja leveydestä ja siten myös vaikutelmaan niiden mittasuhteista.

Rumuus poikkeaa normista

Symmetriset kasvot, joilla on tietyt mittasuhteet, viehättävät silmää, ja Kalifornian yliopiston tutkijat uskovat tietävänsä syyn tähän.

Tutkimuksen paljastamat silmien ja silmien ja suun väliset ihanne-etäisyydet käyvät melko tarkasti yksiin keskimääräisten mittojen kanssa. Ne määritettiin 40 erilaisista kasvoista.

Erityisen kauniina pidettävät kasvot eivät siis juuri poikkea keskiarvokasvoista.

Tavanomaisuus auttaa ymmärtämään kasvomakua.

Päätelmää tuki lisäksi tutkimus, joka tehtiin kehityspsykologi Judith Langloisin johdolla. Hän sulautti tietokoneella toisiinsa suuren määrän kasvoja saadakseen aikaan keskiarvokasvot. Koehenkilöt pitivät keskimääräisiä kasvoja erittäin viehättävinä.

Osa tutkijoista uskoo, että tavanomaisuus auttaa ymmärtämään kasvomakua. Heidän mukaansa suuret poikkeamat keskiarvosta voidaan tulkita huonon perimän tai terveyden merkeiksi, ja siksi evoluutio on saanut meidät pitämään tavanomaisuudesta.

Käsitykselle ovat antaneet tukea muun muassa tutkimukset, joissa on saatu näyttöä siitä, että lapsuuden aliravitsemus tai sairastelu voivat vaikuttaa kasvojen kehitykseen ja tehdä niistä esimerkiksi epäsymmetriset.

Rumat kasvot saattavat myös kieliä huonoista geeneistä. Ja tämä kytkös on iskostunut syvälle mieleen – vaikka asiaa ei edes tiedosteta.

Kammo suojelee sairauksilta

Aivokuvaukset ovat paljastaneet, että etuotsalohkon keskialue aktivoituu, kun katsotaan jotain kaunista. Alueen on aikaisemmin todettu kuuluvan tärkeänä osana aivojen mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmään.

Kauniit kasvot tuottavat siis aivoissa tyytyväisyyden tunteen.

Rumuus sen sijaan aiheuttaa toisenlaisen tuntemuksen.

Vuonna 2020 australialaisten tutkijoiden tekemässä kokeessa osallistujien piti katsoa ihmisiä, eläimiä ja rakennuksia esittäviä kuvia. Osa kuvista arvioitiin rumiksi, ja nimenomaan ne herättivät koehenkilöissä vastenmielisyyttä.

Sarja sisälsi myös neutraaleja kuvia ja kuvia, joihin oli lisätty sairaudesta viestiviä elementtejä. Näitä kuvia pidettiin rumina ja inhottiin.

Australialaistutkijoiden mukaan tulos osoittaa, että rumuuden herättämä vastenmielisyys kuuluu keinoihin, joilla varjellaan itseä sairastumiselta. Rumuus liitetään sairauteen, ja rumia ihmisiä ja eläimiä vältetään itsesuojelun vuoksi.

Aivojen tavalla käsitellä kauniita ja rumia kasvoja on vakavia seurauksia. Kokeet osoittavat esimerkiksi, että ruman on vaikeampi saavuttaa lasten luottamus kuin kauniin.

Tutkimuksissa on lisäksi käynyt ilmi, että kauniit saavat rumia enemmän palkkaa ja että kauniita pidetään älykkäämpinä, lahjakkaampina ja uskottavampina.

Media saa vallan

Elokuvia, televisiota ja mainoksia syytetään usein epärealististen kauneusihanteiden esittämisestä. Vertailun takia monet ovat tyytymättömiä omaan ulkonäköönsä.

Siinä tapauksessa, että monet syvälle mieleen iskostuneet kauneuskäsitykset ovat synnynnäisiä, median vaikutus ei olekaan enää yhtä selvä.

Olipa asia sitten niin tai näin, media voi tutkitusti vaikuttaa ihmisten itsetuntoon – mutta kaikki eivät ole vaikutukselle yhtä herkkiä.

Yhdysvaltalainen tutkimus paljasti, että 8–11-vuotiaat tytöt ovat samanikäisiä poikia alttiimpia mediavaikuttamiselle ja että he ovat tästä syystä tyytymättömämpiä kehoonsa.

Kun uskoo, että media vaikuttaa paljon siihen, millaisena näkee oman kehon, niin myös tapahtuu.

Toisessa yhdysvaltalaistutkimuksessa verrattiin heteroseksuaalisia ja homoseksuaalisia miehiä. Kummassakin ryhmässä ulkonäölle pantiin yhtä paljon painoa, mutta homoseksuaaliset miehet olivat keskimäärin tyytymättömämpiä kehoonsa.

Selitykseksi arveltiin sitä, että homomiehet kokivat median vaikuttavammaksi kuin heteromiehet – siitä huolimatta, että molemmissa ryhmissä katsottiin yhtä paljon televisiota ja elokuvia.

Kun uskoo, että media vaikuttaa paljon siihen, millaisena näkee oman kehon, niin myös tapahtuu.

Tyytymättömyys omaan kehoon saa joskus käsittämättömät mittasuhteet. Kehon dysmorfofobiassa eli epämuotoisuuskammossa on kyse psyykkisestä häiriöstä, jossa henkilö keskittyy ulkonäkönsä yksityiskohtiin siinä määrin, että itsetunto kärsii vakavasti.

Jotkut psykologit uskovat laulaja Michael Jacksonin kärsineen dysmorfofobiasta, joka sai hänet teettämään itselleen useita plastiikkakirurgisia toimenpiteitä.

© Jim McCrary/Redferns & Carlo Allegri/Getty Images

Plastiikkakirurgia voi vaikuttaa hyvältä ratkaisulta dysmorfofobian aiheuttamiin ongelmiin, mutta se ei ole. Henkilö ei nimittäin ole kauan tyytyväinen leikkauksen muuttamaan ulkonäköönsä.

Paras apu löytyy käyttäytymisterapiasta – ehkä yhdistettynä lääkkeisiin, jotka lisäävät välittäjäaine serotoniinin määrää aivoissa.

Koira kaunistaa

Aivot syrjivät rumia, olipa kyse sitten Painajainen Elms Streetillä -elokuvan rujosta Freddy Kruegeristä tai vastaan tulevista henkilöistä.

Onneksi ulkonäkö ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka vaikuttaa käsitykseen toisista. Persoonallisuus ja teot eivät ainoastaan voi tehdä ihmisistä miellyttäviä, vaan ne myös uskottelevat aivoille, että heidän kasvonsa ovat viehättävät.

Sveitsiläisessä tutkimuksessa kävi ilmi muun muassa, että koehenkilöt pitivät hymyileviä kasvoja viehättävämpinä kuin vakavia ja että hymy voi kaunistaa pahannäköisiksi koettuja kasvonpiirteitä.

Myös ystävällisyys parantaa vaikutelmaa. Esimerkiksi kanadalaistutkijat pystyivät muuttamaan koehenkilöiden käsitystä kasvokuvista kertomalla heille, että kuvan henkilö oli tehnyt joko jotain hyvää tai pahaa. Kun henkilö tiedettiin hyvikseksi, hänen nenäänsä pidettiin pienempänä, huuliaan täyteläisempinä ja ihoaan vähemmän kalpeana.

Niin ikään ystävällisyydellä eläimiä kohtaan on vaikutusta. Israelilaistutkimus paljasti naisten pitävän miehiä selvästi viehättävämpinä, kun he saivat tietää, että miehellä on koira. Sen sijaan kissasta ei ole yhtä paljon apua, todettiin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

Kuvitteellinen Freddy Krueger voisi siis muuttua katsojien silmissä kauniimmaksi, kun hän osoittaisi vähän enemmän ystävällisyyttä ja hankkisi itselleen koiran.