Ystävät pitävät hengissä

Havainto on tärkeä osanen siinä tieteellisessä palapelissä, jota tutkijat kokoavat kartoittaessaan, kuinka ystävyys syntyy ja vaikuttaa kehoon.

Tutkimusala saattaa tuntua tyhjänpäiväiseltä tai turhalta, mutta se tuottaa tosiasiassa hyvin hyödyllistä tietoa. Ystävyyssuhteilla on suuri merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille, ja sillä, jolla on ystäviä, on pienempi kuolemanriski.

Antropologi laski ystävät

Henkilökohtaiset sosiaaliset suhteet jaetaan yleensä kolmeen pääryhmään: sukulaisuus-, rakkaus- sekä ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin.

Lähiomaiset ovat avainasemassa ennen aikuistumista, ja he vaikuttavat persoonallisuuden kehittymiseen. Murrosiän jälkeen vanhemmat ja sisarukset menettävät merkitystään roolimalleina ja ystävien ja seurustelukumppanin vaikutus vahvistuu elämänvalinnoissa.

Rakkaussuhteet kuuluvat aikuisikään ja tyydyttävät yhteenkuuluvuuden tarvetta. Niihin liittyvät läheisyyden ja luottamuksen tunteet. Kun rakkaus loppuu, suhde päättyy – yleensä lopullisesti.

Ystävyyssuhteet ovat sen sijaan joustavampia. Ne voivat kestää koko elämän, mutta niissä on usein erilaisia vaiheita. Esimerkiksi alakouluvuosien paras ystävä voi kadota kuvioista teini-iässä, mutta vanha ystävyys saattaa löytyä uudestaan, kun on aikuistuttu, hankittu ammatti ja perustettu perhe.

Useimmat solmivat elämänsä aikana eniten kaverisuhteita. Vuonna 1993 brittiläinen antropologi Robin Dunbar otti selvää siitä, kuinka monta todellista ystävää ihmisellä voi olla.

Dunbar havaitsi, että kädellisten aivojen koon ja laumojen yksilömäärän välillä on yhteys. Hän sovelsi tietoja ihmisiin ja totesi, että pystymme pitämään yllä sosiaalisia kontakteja 150 henkilön kanssa. Näistä ihmissuhteista noin viisi on parhaita ystäviä, kymmenen hyviä ystäviä ja 35 jonkinlaisia ystäviä. Loput ovat kavereita tai tuttavia.

Viisi parasta ystävää erottaa kymmenestä hyvästä ystävästä etenkin se, että ystävykset tukevat toisiaan enemmän. Hyvästä ystävästä tykätään ja häntä lohdutetaan ja autetaan, mutta hänen vuokseen ei olla valmiita tekemään suuria uhrauksia. Parhaisiin ystäviin suhdaudutaan vielä lämpimämmin ja epäitsekkäämmin.

Dunbarin tulos ei ole tietenkään yleispätevä, sillä sosiaalisten suhteiden määrässä esiintyy paljon yksilöllistä vaihtelua. Eivätkä kaikkien ihmissuhteet ole läheisyysasteeltaan samanlaisia. Luonteeltaan ulospäin suuntautuneilla on yleensä laajempi tuttavapiiri kuin sisäänpäin kääntyneillä. Introverteilla voi kuitenkin olla jopa enemmän hyvin läheisiä ystäviä kuin ekstroverteilla.

Ystävyyden avain

Tiiviillä ystävyyssuhteilla on tiettyjä ominaispiirteitä. Asia kävi ilmi sosiologi Reuben Thomasin vuonna 2019 tekemässä kyselytutkimuksessa, johon osallistui 1 077 yhdysvaltalaista. Kysymykset koskivat niitä henkilöitä, joiden kanssa osallistujat viettivät eniten vapaa-aikaa.

Tulokset valottivat ensinnäkin sitä, missä ystävyyssuhteita syntyy. Lapset ja nuoret löytävät itselleen ystäviä ennen kaikkea koulu- tai opiskelukavereistaan. Aikuiset ystävystyvät sen sijaan yleensä työpaikallaan. Vanhemmalla iällä uuden ystävän saa usein naapurista tai henkilöstä, joka osallistuu samaan harrastustoimintaan tai vapaaehtoistyöhön.

Elämän aikana kaveri- ja ystäväpiiri laajenee myös siihen jo kuuluvien henkilöiden kautta. Ensin sitä laajentavat varsinkin vanhemmat, mutta kun on aikuistuttu ja perustettu perhe vieraisiin ihmisiin tutustutaan usein omien lasten ansiosta.

Reuben Thomasin tutkimus paljasti muutakin. Vain 13 prosentissa lasten ja nuorten uusista ystävyyssuhteista ystävyksillä oli erilainen etninen tausta. Aikuisten osalta prosenttiluku oli 23. Luvuista voidaan hyvinkin päätellä, että ihmisten on helpointa ystävystyä silloin, kun he ovat samankaltaisia.

Tulos vastasi Yhdysvalloissa vuonna 2001 julkaistun tutkimuksen loppupäätelmää: siihen, kenen kanssa ystävystytään, vaikuttaa eniten etninen tausta. Melkein yhtä tärkeä tekijä on ikä, ja sen osalta jo pienillä eroilla on suuri merkitys.

72 prosentissa miesten välisistä ystävyyssuhteista ystävysten välinen ikäero oli alle kahdeksan vuotta. 38 prosentissa tapauksista se oli vain kaksi vuotta. Lisäksi tuli esiin, että ystävyyssuhteita solmitaan mieluiten niiden kanssa, joilla on samankaltainen koulutus tai ammatti kuin itsellä.

Ja viimeaikaisten tutkimusten mukaan ystävillä on yleensä muutakin yhteistä. Sitä vain voi olla vaikeampi havaita.

Ystävykset haisevat samalta

Neuropsykologi Philip Shaw kuvasi vuonna 2022 kaikkiaan 125 koululaisen aivoja. Osa heistä oli samalla luokalla ja siten toistensa ystäviä tai kavereita. Tutkimus paljasti, että mitä parempia ystäviä lapset olivat, sitä enemmän he muistuttivat toisiaan sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvien hermoverkkojen toiminnan osalta.

Shaw pitää mahdollisena, että aivotoiminnan samankaltaisuus tarkoittaa lasten käyttäytyvän samantapaisesti sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisen käyttäytymisen samankaltaisuus voi auttaa heitä tutustumaan ja ystävystymään.

Israelilaisen neurobiologin Noam Sobelin vuonna 2022 tekemässä tutkimuksessa tuli esiin vielä hämmästyttävämpi ystäviä yhdistävä tekijä. Siihen osallistui 20 ystäväparia, joiden ystävyys oli alkanut keskimäärin kuusi vuotta sitten ja syventynyt hyvin nopeasti tutustumisen jälkeen.

Kaikki 40 koehenkilöä saivat puuvillaisen T-paidan. Heitä pyydettiin nukkumaan se yllään kahtena yönä, jotta siihen tarttuisi heidän ominaishajunsa. Käytetyt vaatteet analysoitiin sähkönenäksi kutsutulla hajuntunnistuslaitteella.

Tulosten mukaan ystävyksillä oli selvästi enemmän yhteisiä hajuaineita kuin kahdella toisilleen vieraalla ihmisellä. Toisin sanoen nopeasti ystävystyneet henkilöt muistuttivat toisiaan ominaishajultaan.

Lisäksi Noam Sobel oli jo aiemmin kuvannut salaa ihmisiä ja todennut, että meillä on taipumus haistaa oikeaa kättä sen jälkeen, kun olemme kätelleet jonkun kanssa. Tämä vihjaa tutkijan mukaan siitä, että hajuaistin avulla etsitään uusia ystäviä.

Syynä siihen, että yhtäkkiä kiinnostutaan vieraasta henkilöstä, voi siis olla hänen ominaishajunsa, joka muistuttaa omaa. Aistiärsykettä ei kuitenkaan tiedosteta.

Ystävyys torjuu viruksia

Ystävistä pitää olla kiitollinen. He ovat nimittäin monessakin mielessä hengenpelastajia.

Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että ystävyyssuhteet vaikuttavat myönteisesti sekä fyysiseen terveyteen että henkiseen hyvinvointiin. Ystävät esimerkiksi lievittävät stressiä 50 prosenttia tehokkaammin kuin liikunta ja pitävät yllä positiivista elämänasennetta.

Ystävyyssuhteiden vaikutus ulottuu syvälle ihmisen biologiaan. Kun psykologi Sheldon Cohen altisti vuonna 2005 yli tuhat koehenkilöä nuhakuumetartunnalle, kävi ilmi, että vain 34 prosenttia niistä, joilla oli paljon sosiaalisia suhteita, sairastui. Sen sijaan 61 prosenttia niistä, joilla oli vähän sosiaalisia suhteita, sai flunssan.

Jatkotutkimus paljasti, että henkilöt, joilla on laaja tuttavapiiri, sairastavat harvemmin, koska heillä on parempi vastustuskyky.

Ystävyyssuhteet myös suojelevat aivoja. Vanhemmiten aivot surkastuvat, ja se heijastuu yleensä henkiseen suorituskykyyn. Tätä haitallista kehitystä hillitsee kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen.

On esimerkiksi saatu selville, että hyvät ystävyyssuhteet pitävät yllä aivojen toimintakykyä, vaikka ne eivät estäkään aivosoluja tuhoutumasta. Näin ikääntyvällä on paremmat mahdollisuudet pysyä terävänä ja välttää Alzheimerin taudin kaltainen vakava muistisairaus.

Vielä rajumpaan päätelmään päädyttiin vuonna 2010 tehdyssä meta- eli kokoomatutkimuksessa. Siinä analysoitiin 148 seurantatutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä yli 300 000 henkilöä. Tulokseksi tuli, että niillä, joilla oli paljon ystäviä ja kavereita ja siten vilkas sosiaalinen elämä, olivat peräti 50 prosenttia todennäköisemmin elossa vielä 7,5 vuoden kuluttua.

Pelkästään tästä syystä kannattaa pyrkiä solmimaan uusia ystävyyssuhteita aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.