Uhrilampaissa Hannibal Lecter on vangittuna lukuisista verisistä rikoksistaan. Sarjamurhaajakannibaalia on myös kuvattu "psykopaatin perikuvaksi".
Lecter ei kuitenkaan ole psykopaatti, sillä hänellä ei ole sellaisia luonteenpiirteitä, joilla oikeasti saisi psykopaatin diagnoosin.
Elokuvamaailman psykopaattien piti ennen herättää kauhua ja ahdistusta entisaikojen kansantarujen tapaan. Nykyisin psykologinen profilointi on elokuvissakin muuttunut vastaamaan enemmän todellisuutta. Tämä kehitys saattaa tutkimuksen mukaan lisätä ymmärrystä siitä, miten todelliset psykopaatit käyttäytyvät.
Todelliset psykopaatit ovat tunnekylmiä ja väkivaltaisia
Moderni aivotutkimus on paljastanut, että psykopaattien aivoissa tietyt alueet toimivat poikkeavalla tavalla. Psykopaatin diagnosointi tapahtuu kuitenkin pääasiassa poikkeavien luonteenpiirteiden ja käyttäytymismallien havaintojen pohjalta.
Elokuvien psykopaatitkin ovat usein tunnekylmiä ja väkivaltaisia. Elokuvahahmoissa korostetaan hyvin vaihtelevia piirteitä varsinkin silloin, kun elokuvan henkilö ei ole klassisinen psykopaatti.
Tiede ei pidä elokuvien psykopaatteja uskottavina
Tähän asti laajin tutkimus elokuvamaailman psykopaateista tehtiin vuonna 2013, kun belgialaiset oikeuspsykiatrit ja elokuvatutkijat kävivät läpi 400 elokuvahahmoa ja niiden mahdolliset psykopatiadiagnoosit.
Tutkimuksen lopputulos oli se, että perinteiset Hollywood-psykopaatit ovat hyvin karrikoituja. Niillä esiintyy muun muassa:
- Pakkoliikkeitä, naurua, jne.: Hallitsemattomat eleet ja toiminnot eivät yleensä ole tyypillisiä oikeille psykopaateille.
- Vahva itsekontrolli: Monet elokuvapsykopaatit näyttävät olevan niukkasanaisia mutta toisaalta huippuälykkäitä ihmisiä, joilla on hyvä itsekontrolli. Todellisuuden psykopaatit eivät vastaa tätä mielikuvaa.
- Tietty elämäntapa: Hollywood esittää usein yhteiskunnan huipulla olevat ihmiset psykopaattisina. Todellisuudessa tutkimuksissa onkin osoitettu, että psykopaattisia piirteitä on havaittu normaalia enemmän esimerkiksi johtajina työskentelevillä henkilöillä, mutta toisaalta heillä ei ilmene väkivaltaisia piirteitä, mikä on psykopaateille tyypillistä.
Todellisuudessa psykopaatit ovat usein kyllä häikäilemättömiä mutta käyttäytymiseltään ennakoitavissa olevia ihmisiä ja usein yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita.
Alle kolmasosa elokuvien psykopaateista vastaa todellisuutta
Kattavassa elokuvapsykopaatteja luotaavassa tutkimuksessa tarkasteltiin 400:a elokuvaroistoa ja niiden mahdollisia psykopaattisia piirteitä vuosina 1915–2010 kuvatuissa filmeissä.
Yliluonnolliset oliot ja tiettyihin tyylilajeihin kuuluvat filmit jätettiin pois tutkimusaineistosta, joten tarkempaan analyysiin päätyi 126 elokuvahahmoa.
Hahmot jaettiin neljään eri ryhmään, ja miespuolisilla hahmoilla ryhmät jakautuivat seuraavasti:
- 34 prosenttia klassisia psykopaatteja
- 20 prosenttia manipulatiivisia psykopaatteja – psykopaattisia piirteitä, mutta ei väkivaltaisuutta
- 27 prosenttia machoja – väkivaltaisia piireitä, mutta ei tunnekylmyyttä
- 19 prosenttia pseudopsykopaatteja eli sosiopatiaan viittaavia persoonallisuushäiriöitä
Naispuolisilla hahmoilla ryhmäjakauma oli tämä:
- 14 prosenttia klassisia psykopaatteja
- 48 prosenttia manipulatiivisia
- 0 prosenttia machoja
- 38 prosenttia pseudopsykopaatteja
Elokuvahistorian todenmukaisimmat ja epärealistisimmat psykopaatit
Valkokankaan psykopaatteihin, jotka todellisuudessa eivät saisi psykopaatin diagnoosia, kuuluu muun muassa Uhrilampaiden Hannibal Lecter. Hän on Hollywood-psykopaatin arkkityyppi: äärimmäisen älykäs kulttuuriharrastaja, turhamainen, itsensä hyvin hallitseva ja menestyvä urallaan. Todellisuudessa nämä piirteet kuuluvat harvoin psykopaatille – ja tuskin koskaan samalle henkilölle.
Slasher-elokuvien sarjamurhaajat kuten Jason Voorhees ja Michael Myers ovat psykopaattien tavoin väkivaltaisia, mutta hahmojen älykkyys ja suunnittelukyky eivät kuulu todellisuuden psykopaattien piirteisiin. Psycho-elokuvan Norman Bates ei myöskään tutkijoiden mukaan ole psykopaatti vaan psykoottinen.
Oikeuspsykiatrit arvioivat, että filmien psykopaattihahmot ovat muuttuneet vuoden 2000 jälkeen aiempaa realistisimmiksi.