Sarjamurhaajan ainesosat on selvitetty

Itävaltalainen ”musta leski” Elfriede Blauensteiner taivutteli vanhoja miehiä laatimaan testamentin hänen hyväkseen, ennen kuin hän myrkytti heidät.

Kiinalainen Yang Xinhai murtautui syrjäisillä paikoilla sijaitseviin taloihin ja tappoi kaikki asukkaat kirveellä, vasaralla tai lapiolla.

Kanadalainen pihasuunnittelija Bruce McArthur raiskasi ja murhasi monta miestä, jotka hän oli löytänyt deittipalveluista, ja hautasi ruumiit asiakkaidensa tonteille.

Elfriede Blauensteiner, Yang Xinhai ja Bruce McArthur ovat kaikki sarjamurhaajia.

He ovat syyllistyneet henkirikoksiin eri syistä, mutta heidän käyttäytymistään yhdistää kaksi tekijää: he ovat tappaneet ainakin kolme henkilöä kuukautta pidemmän ajanjakson kuluessa, ja heidän rikollisilla teoillaan on rituaalinen luonne, joka tulee esiin jokaisessa heidän tekemässään murhassa.

USA:n liittovaltion poliisi FBI arvioi, että jopa kymmenesosa kaikista henkirikoksista on sarjamurhaajien tekemiä ja että useimmat heistä jatkavat tappamista paljastumiseensa asti.

Eri alojen yhteistyön ansiosta verkko kuitenkin kiristyy sarjamurhaajien ympärillä. Aivotutkijat ovat löytäneet sarjamurhaajan ainekset, ja IT-ekspertit ovat kehittäneet ohjelmia, jotka kääntävät sarjamurhaajien vietinomaisen tarpeen surmata näitä vastaan ja ennustavat iskut.

Avunpyyntö on uhrille viritetty ansa

Sarjamurhaajat piilottavat usein häiriintyneen persoonallisuutensa ulkonaisesti moitteettoman julkisivun taakse.

Kun keskimäärin vain noin joka sadas ihminen on psykopaatti, sarjamurhaajista yli puolet kärsii psykopatiasta, jolle ovat ominaisia muun muassa kyvyttömyys myötäelää, syyllisyydentunteen puute ja uhrien hankkimista helpottava pinnallinen viehätysvoima.

Yksi kuuluisimmista yhdysvaltalaisista sarjamurhaajista, Ted Bundy, oli nimenomaan hurmaava mies, joka onnistui uskottelemaan naisille olevansa avun tarpeessa.

Vaikka vain noin kymmenesosalla sarjamurhaajista on varsinainen aivovamma, heidän aivonsa toimivat usein poikkeavasti, verrattiinpa niitä sitten tavallisten ihmisten tai muiden rikollisten aivoihin.

Henkirikos tehdään monesti pikaistuksissa, mutta murhaamisessa on kysymys harkitusta, tahallisesta tappamisesta. Useimmiten sarjamurhaajat toimivat rikosta tehdessään paitsi suunnitelmallisesti myös kylmäverisesti, sillä erityinen raakuus tai julmuus voi tuottaa heille nautintoa, jota he pitkittävät.

Arvostettu neuropsykologi Adrian Raine Etelä-Kalifornian yliopistosta on selvittänyt aivokuvausten avulla, että sarjamurhaajan kylmäverisyys johtuu todennäköisesti otsalohkojen liian vilkkaasta toiminnasta. Aivojen etuosa säätelee ajattelua ja harkintaa ja valvoo impulsiivista käyttäytymistä.

Kaltoinkohtelu vammauttaa

Todistetusti useimmilla sarjamurhaajilla on ollut vaikea lapsuus. Se, että heitä on laiminlyöty lapsina, on varmasti ainakin osasyy heidän murhanhimoonsa.

Traumaattiset kokemukset jättävät jälkensä aivoihin, koska ne vaikuttavat välittäjäaineiden tuotantoon ja sitä kautta aivojen hermoyhteyksien muodostumiseen.

Lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta voi siten muuttaa aivoja ja vinouttaa persoonallisuuden kehittymistä niin, että henkilöltä puuttuu aikuisena kyky ymmärtää, mitä pidetään moraalisesti oikeana ja vääränä, ja tehdä henkilöstä pahimmassa tapauksessa sarjamurhaajan.

Yhdysvaltalaisen Radfordin yliopiston tutkimuksen mukaan 68 prosenttia sarjamurhaajista on altistunut ruumiilliselle tai henkiselle väkivallalle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle lapsuudessaan.

Kipeiden kokemustensa vammauttamina he eivät pysty myöhemmällä iällä normaaliin kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa, ja vuorovaikutuksen puute saa heidät haaveilemaan alistamisesta ja kiduttamisesta.

Usein ensimmäinen askel matkalla kohti haaveen toteuttamista on eläinten rääkkääminen. Osa tutkijoista uskoo, että eläinrääkkäys on tulevalle sarjamurhaajalle tapa tehdä elämästään mielekästä. Koska toiminta on monesti seksuaalisesti värittynyttä, se saa aikaan voimakkaan tyydytyksen tunteen, mikä aiheuttaa riippuvuutta.

Siitä syystä, että murhan pitää muuttaa haave todellisuudeksi, sarjamurhaaja etsii siihen sukupuoleltaan, iältään ja ulkonäöltään mahdollisimman hyvin sopivan uhrin. Täydellisyyttä saatetaan tavoitella lisäksi paikan lavastuksella ja uhrin naamioinnilla.

Murhaaja signeeraa rikoksensa

Italialaisessa Ennan yliopistossa työskentelevän sosiologin Nicola Malizian mukaan ensimmäisen henkirikoksensa jälkeen murhaaja muistelee tapahtumia nauttien ja elättäen haavettaan.

Lopulta tämä ei kuitenkaan riitä enää tyydyttämään häntä, joten hän alkaa hautoa seuraavaa henkirikosta. Näin hänestä tulee sarjamurhaaja, joka luo aina vain poikkeavampia seksuaalisia fantasioita ja tappaa mielihyvän kaipuusta.

Tässä vaiheessa murhaamisesta tulee rituaalista: rikollinen toimii mahdollisimman kaavamaisesti ja signeeraa tekonsa.

Signeeraus ei näy ainoastaan uhrin, rikospaikan ja murhan tekotavan valinnassa, vaan se myös havainnollistuu rituaalissa, kuten ruumiin raiskaamisessa tai sukupuolielinten silpomisessa.

Jos rikostutkijat älyävät signeerauksen, he voivat myös nähdä yhteyden eri murhatapausten välillä. Tämä taas parantaa poliisin mahdollisuuksia päästä rikollisen jäljille.

Kaavaa ei ole kuitenkaan aina helppo havaita, sillä yksinomaan Yhdysvalloissa tehdään joka vuosi noin 17 000 henkirikosta. FBI:n arvion mukaan aktiivisia sarjamurhaajia on jatkuvasti 25:stä 50:een.

Siinä tapauksessa, että rikokset tehdään useissa eri poliisipiireissä, on olemassa vaara, että niitä tutkitaan erillisinä eikä yhden ja saman rikollisen tekeminä.

Silloin selvittäminen vaikeutuu. Huoli sai yhdysvaltalaisen toimittajan Thomas Hargroven ottamaan tietokonealgoritmit avuksi. Kyse on tekoälyn hyödyntämisestä valtavan yhä avoimia rikostapauksia koskevan aineiston käsittelyssä. Dataa on kerätty yli rajojen pitkältä ajalta, joten se voi paljastaa salaan jääneitä henkirikosten välisiä yhteyksiä.

Vuonna 2010 Hargrove pani algoritminsa seulomaan FBI:n yli 16 000 henkirikoksen luetteloa, johon oli liitetty myös tiedot uhrin iästä, etnisestä taustasta ja sukupuolesta sekä henkirikoksen tekotavasta ja -paikasta.

Seulaan jäi 14 selvittämätöntä murhaa, jotka oli tehty pitkän ajan kuluessa Suur-Chicagoon kuuluvassa Garyn kaupungissa. Kaikki uhrit olivat prostituoituja, jotka oli kuristettu joko kotonaan tai asumattomissa rakennuksissa, ja useissa tapauksissa rikospaikka oli poltettu jälkien hävittämiseksi.

Hargrove otti yhteyttä poliisiviranomaisiin, mutta apu johti pidätykseen vasta neljä vuotta myöhemmin. Tällä välin oli tehty viisi henkirikosta saman kaavan mukaan. Sarjamurhaajaksi paljastunut Darren Deon Vann sai tuomion seitsemästä murhasta.

Vuonna 2015 Hargrove perusti Murder Accountability Project -järjestön, joka pitää yllä yli 700 000:ta USA:ssa tehtyä henki­rikosta koskevaa tietopankkia. Sitä voivat käyttää vapaasti myös tavalliset kansalaiset.

Psykologinen profiili paljastaa murhaajan:

Jokainen henkirikoksen yksityiskohta auttaa poliisia piirtämään tekijän luonnekuvaa ja mahdollisesti yhdistämään muita murhia häneen. Nykyaikainen rikostutkinta kiristää verkkoa sarjamurhaajan ympärillä.

Tekijän jäljille entistä nopeammin

Kaavaa voidaan käyttää myös profilointiin. Kaikkialla maailmassa poliisi tekee yhteistyötä psykologien ja psykiatrien kanssa tutkiessaan sarjamurhia.

Profiloinnissa on kyse tutkimusmenetelmästä, jossa päätellään muun muassa rikoksen tekotavasta, rikospaikasta ja uhrista, millainen rikollinen on, miten hän toimii ja mikä hänen motiivinsa on.

Tekijäprofilointi mahdollistaa sopivan epäillyn etsimisen paitsi poliisin tietojärjestelmistä myös vaikkapa tietyn alueen asukkaiden joukosta.

Kokemusten mukaan esimerkiksi tarkkaan suunnitellut murhat ovat usein vähän vanhempien ja älykkäämpien henkilöiden tekemiä ja valkoihoisen naisen murhaaja on suurella todennäköisyydellä valkoihoinen mies.

Tiede on edistänyt rikostutkintaa ja tehostanut murhien selvittämistä.

Sarjamurhaajien määrä on pienentynyt viimeisten 30 vuoden aikana 85 prosenttia sen ansiosta, että useimmat murhaajat otetaan kiinni pian ensimmäisen henkirikoksen jälkeen.

40 vuotta sitten melkein joka kolmas sarjamurhaaja ehti tappaa vähintään viisi henkilöä ennen vangitsemista. Vuonna 2018 osuus oli enää 13 prosenttia.