Ihmisen silmä lähikuvassa

Pahuuden juurisyy löytyi: Ihmisen pimeimmät puolet

Tietääkö tiede, mitä pahuus on? Vastaus on kyllä, sillä tutkijat ovat nyt selvittäneet juurisyyn ihmisen pimeän puolen yhdeksälle piirteelle. Tee testi ja selvitä mitä piirteistä sinulla on.

Tietääkö tiede, mitä pahuus on? Vastaus on kyllä, sillä tutkijat ovat nyt selvittäneet juurisyyn ihmisen pimeän puolen yhdeksälle piirteelle. Tee testi ja selvitä mitä piirteistä sinulla on.

Shutterstock

Yleensä et varmaankaan olisi sitä tyyppiä, joka huvittelee jauhamalla toukkia muusiksi kahvimyllyssä. Mutta mitä tekisit, jos joutuisit katsomaan tylsää elokuvaa tuntikausia ja ainoa keino lievittää tylsyyttä olisi toukkien jauhaminen?

Tutkimuksessa, joka oli rakennettu tismalleen näin, yllättävän moni valitsi toukkien jauhamisen. Tutkijoiden mukaan jo pienikin tylsistyminen saa monessä meissä sadistin heräämään.

Jos taas ihminen on sadismiin taipuvainen, silloin hänellä todennäköisesti on myös muita pimeän puolen persoonallisuuspiirteitä.

Sadismi on vain yksi pahuuden ilmentymä. Vuonna 2018 tutkijat selvittivät, että kaikki yhdeksän ihmisen pimeän puolen persoonallisuuspiirrettä ovat peräisin samasta lähteestä, niin kutsutusta D-tekijästä (dark factor), joka määrittää, mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saadakseen haluamansa muiden kustannuksella.

Vain 1–2 prosentilla ihmisistä pimeän puolen luonteenpiirteet ovat todella voimakkaita. 10–20 prosentilla on samoja luonteenpiirteitä mutta lievemmässä muodossa.

Nämä yhdeksän piirrettä ovat voimakkaasti perinnöllisiä ja myös tiiviisti yhteydessä toisiinsa eli jos ihmisellä on runsaasti sadistisia piirteitä, silloin hänellä on luultavasti myös narsistisia ja egoistisia piirteitä.

Mutta miksi evoluutio on mahdollistanut antisosiaalisten ja usein tuhoisien piirteiden siirtymisen jälkeläisille? Siksi, että tiettyyn rajaan asti pimeästä puolesta voi olla hyötyäkin.

Kuusi uutta pahuuden piirrettä

Viime vuosiin asti psykologit keskittyivät kolmeen merkittävään persoonallisuuspiirteeseen ihmisen pahimpien puolien tutkimuksessa: psykopatiaan, narsismiin ja niin kutsuttuun machiavellismiin, jolla tarkoitetaan taipumusta manipuloida muita omien tavoitteiden täyttämiseksi.

Nämä kolme piirrettä ovat myös persoonallisuushäiriön kliinisiä diagnooseja, ja yhdessä niitä kutsutaan pimeäksi kolminaisuudeksi.

Vuonna 2018 Kööpenhaminan yliopiston behavioristinen psykologi Ingo Zettler lisäsi pimeän persoonallisuuden määritelmään kuusi piirrettä. Samalla hän loi D-tekijän käsitteen – D tulee sanasta ”dark” – ja kirjoitti, että tekijä olisi kaikkien pimeiden puolen piirteiden juurisyy.

Vaikkakin nämä kuusi lisäpiirrettä auttavat luonnehtimaan paremmin ihmisen persoonan pimeitä puolia, ne ovat psykologian näkökulmasta kuitenkin lievempiä piirteitä kuin psykopatia, narsismi ja machiavellismi.

Pahinta niistä eli sadismia pidetään vain pahimmassa seksuaalisessa muodossaan mielenterveyden häiriönä. Muita – itsekkyyttä, ylemmyydentuntoa, oman edun tavoittelua, pahantahtoisuutta ja häikäilemättömyyttä – ei pidetä sairaalloisina piirteinä.

Zettler pääsi D-tekijän jäljille kehitettyään kyselylomakkeen, jolla hän tutki ihmisen persoonan pimeitä puolia.

Yhdessä Ulmin ja Koblenz-Landaun yliopistojen kollegoidensa kanssa Zettler keräsi yli 2 500 ihmiseltä arvion siitä, miten samaa tai eri mieltä he olivat erilaisten väittämien kanssa.

Väitteet olivat esimerkiksi seuraavanlaisia: ”Tiedän olevani erityinen, koska ihmiset sanovat aina minulle niin”, ”Pyrin hyödyttämään suunnitelmillani itseäni enkä muita”, ja ”Koen iloa, kun satutan muita ihmisiä”.

Ihminen varjo paholainen

Tylsistyminen saattaa saada monissa esiin heidän sadistiset taipumuksensa. Ja jos ihmisellä on yksi pimeän puolen persoonallisuuspiirre, on todennäköistä, että hänellä on niitä enemmänkin.

© Shutterstock

Jokainen väittämä käsitteli yhtä tai useampaa pimeän puolen persoonallisuuspiirteistä, ja kun tutkijat kävivät läpi vastauksia, selvisi, että niiden välillä oli selvä yhteys.

Sadistit olivat siis hyvin usein samalla myös psykopaatteja. Samoin narsistit olivat kiinnostuneita omasta edustaan ja uskoivat omaan ylemmyyteensä, kun taas egoisteilla oli usein myös machiavellimaisia ja häikäilemättömiä piirteitä.

Zettler päätteli siksi, että kaikki yhdeksän persoonallisuuspiirrettä olivat ainakin jollakin tavoin sidoksissa toisiinsa ja että vain harvalla oli vain yksi piirre yhdeksästä voimakkaasti korostunut.

Tämä johti Zettlerin määrittämään yhden pimeän puolen tekijän, josta kaikki yhdeksän piirrettä saavat alkunsa.

D-tekijä kertoo pääasiassa kahdesta asiasta: Miten voimakkaasti yrität saada haluamasi muiden ihmisten kustannuksella ja miten yrität perustella omaa käytöstäsi.

Tämä ei vielä sinänsä kerro mitään siitä, yritätkö saada haluamasi väkivalloin tai petoksen avulla.

Empatia voi sekä auttaa että vahingoittaa

Iihmisen huonot ja hyvät persoonallisuuspiirteet riippuvat pitkälti siitä, miten suhtaudumme muihin ihmisiin.

Laumaeläimenä ihminen on riippuvainen siitä, että ymmärtää, mitä muut ihmiset ajattelevat ja osaa asettua heidän asemaansa. Tämä pätee sekä yhteistyöhön muiden kanssa että muiden hyväksikäyttöön.

Siksi ihmisellä on kyky kahteen ainutlaatuiseen asiaan, nimittäin empatiaan ja sympatiaan eli myötätuntoon.

Empatia auttaa meitä samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin, kun taas sympatiassa on kyse siitä, että ymmärrämme passiivisella tasolla toisen tunteita.

Empatia ja sympatia auttavat meitä olemaan muiden tukena mutta myös manipuloimaan ja hyväksikäyttämään muita.

Tutkijat arvioivat, että vain 1–2 prosentilla ihmisistä pimeän puolen luonteenpiirteet ovat todella voimakkaita. 10–20 prosentilla on samoja luonteenpiirteitä mutta lievemmässä muodossa, ja nämä ihmiset saattavat syyllistyä valehteluun, petoksiin ja väkivaltaan.

Ihmiset, joiden D-tekijä on hyvin korkea, pärjäävät keskimääräistä huonommin elämässä. Epäsosiaalisesti, väkivaltaisesti tai manipuloivasti käyttäytyviä ihmisiä aletaan nopeasti pitää taakkana yhteisölle ja heidät suljetaan sen ulkopuolelle.

Vangeista 15 prosentilla on psykopaattisia piirteitä. Johtajista näitä piirteitä on 4–12 prosentilla.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että pidemmällä aikavälillä kyynisyys ja häikäilemättömyys eivät kannata.

Mutta lievempimuotoisina pimeän puolen luonteenpiirteistä saattaa olla jopa hyötyä, minkä vuoksi ne eivät ole hiipuneet pois geeneistämme.

Psykopatia auttaa huippujohtajia

Monissa yrityksissä testataan työnhakijoiden pimeän puolen luonteenpiirteitä – ei vain mahdollisen vahingollisen käytöksen vuoksi, vaan myös siksi, että oikeassa suhteessa piirteet saattavat saada ihmisen toimimaan tavoitteellisemmin.

Yksi pimeän puolen ominaisuus, josta saattaa olla jopa hyötyä työmarkkinoilla, on psykopatia.

Psykopaateilta löytyy nimittäin roppakaupalla riskinotto- ja toimintakykyä. He tekevät mitä haluavat, eivätkä juurikaan pohdi muille koituvia seurauksia. Tällainen jääkylmä kyynisyys voi olla hyödyksi hierarkian huipulla, jossa on usein tehtävä kauaskantoisia ja epämiellyttäviä päätöksiä.

Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että 4–12 prosentilla huippujohtajista on psykopaattisia piirteitä, kun taas väestössä keskimäärin tällaisia piirteitä on vain yhdellä prosentilla. Vangeista noin 15 prosentilla on psykopaattisia piirteitä, joten johtajat eivät jää tuosta luvusta kovinkaan kauas.

Mies huutaa ja mies paperipussi päässä

Psykopaatit ovat usein määrätietoisia ja aikaansaavia, minkä vuoksi heidät ylennetään todennäköisemmin korkeimpaan johtoon.

© Shutterstock

Vuonna 2019 toteutetussa meta-analyysissa Iowan osavaltionyliopiston organisaatiopsykologi Marcus Crede veti yhteen 92 johtajien psykopaattisia piirteitä selvittäneen tutkimuksen tulokset.

Miespuolisilla psykopaateilla oli suuremmat mahdollisuudet päästä johtoasemaan ja suoriutua hyvin työssä. Naisten kohdalla taas psykopatialla ei ollut havaittavaa vaikutusta johtoasemaan pääsyssä, mutta jos psykopaattinainen sai paikan, hän suoriutui todennäköisesti huonommin kuin ne, joilla psykopaattisia piirteitä ei ollut.

Sekä mies- että naispsykopaatit olivat huonoja motivoimaan työtovereitaan.

Huippujohtajien joukossa on siis enemmän psykopaatteja kuin muussa väestössä. Tämä johtunee osittain siitä, että he pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä seurauksia murehtimatta. Tutkimusten mukaan heidän menestyksellään on kuitenkin rajansa.

© Malene Vinther

1. Psykopaatit nousevat huipulle

Heikkoja psykopaattisia piirteitä omaavilla on samat tai huonommat mahdollisuudet päästä johtoasemaan kuin niillä, joilla ei ole lainkaan psykopaattisia piirteitä (0 y-akselilla). Mutta mitä vahvemmat psykopaattiset piirteet, sitä suuremmaksi nousee todennäköisyys päästä korkeaan johtoasemaan.

© Malene Vinther

2. Tuloksia tiettyyn rajaan asti

Johtajat, joilla on heikkoja psykopaattisia piirteitä, suoriutuvat huonommin kuin ne, joilla ei ole lainkaan psykopaattisia piirteitä (0). Kun psykopatian aste kasvaa, psykopaattien suoriutuminen nousee samalle tasolle kuin ei-psykopaattien, mutta sen jälkeen suoriutuminen alkaa laskea.

© Malene Vinther

3. Työtovereiden luottamus putoaa

Johtajilla, jolla ei ole lainkaan tai on vain heikkoja psykopaattisia piirteitä, on hyvät mahdollisuudet saavuttaa työtovereidensa luottamus ja saada heidät työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen. Mutta mitä vahvempia psykopaattiset piirteet ovat, sitä nopeammin putoaa työtovereiden luottamus.

Tylsyys tekee sadistin

Kaksostutkimuksissa on selvitetty, että perimä selittää noin kaksi kolmasosaa ihmisen psykopaattisista piirteistä, kun taas ympäristön vaikutus jää vain yhteen kolmasosaan.

Narsismin kohdalla 59 prosenttia johtuu perimästä ja 41 prosenttia ympäristöstä. Machiavellismi taas johtuu enemmän ympäristöstä kuin perimästä – prosentit ovat ympäristö 69 ja geenit 31.

Vaikka tutkijat eivät tiedäkään tarkasti, mistä geeneistä pimeän puolen piirteet johtuvat, kaikki viittaa siihen, että kaikilla meistä on niistä joitakin ainakin jossain määrin, eli meissä jokaisessa on ainakin pieni uinuva pimeä puoli.

Tämä koskee ainakin sadismia, kuten psykologi Stefan Pfattheicher Aarhusin yliopistosta todisti vuonna 2020.

Kyselytutkimuksen avulla Pfattheicher osoitti, että sadismin ja tylsistymisen välillä on yhteys. Ihmiset, joilla on taipumus tylsistyä arjessaan, olivat merkittävästi sadistisempia kuin ne, jotka tylsistyvät vain harvoin.

Sadismi ilmeni muun muassa ilkeänä nettikirjoitteluna tai omien lasten nöyryyttämisenä muiden edessä.

Pfattheicherin tutkimukseen kuului myös tämän jutun alussa kuvattu elokuvilla ja toukilla toteutettu koe. Sadismin ja tylsistymisen välisestä yhteydestä löytyi onneksi myös positiivista kerrottavaa.

Jos koehenkilöille annettiin mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä tylsyyden välttämiseksi, suurin osa valitsi hyödyllisen tekemisen toukkien nirhaamisen sijaan.