Näihin aikoihin vuodesta neuromarkkinointi ja piilovaikuttamisen kohteena olevat aivosi ottavat mittaa toisistaan.
Kiistakapula on rahapussisi, jonka nyörejä et välttämättä pysty pitämään tiukalla enää sitten, kun houkutteleva Black Friday -tarjous sumentaa aivosi. Peräti 99,5 prosenttia tarjoushintaan myytävistä tuotteista on kuitenkin saatavana muulloinkin joko samalla rahalla tai edullisemmin, osoittaa tutkimus.
Kaupat ovat tienneet pitkään, mitä myydä. Viime aikoina tiede on auttanut niitä ymmärtämään, miten myydä. On kartoitettu, mitkä mekanismit, aineet ja aivoalueet ovat osallisia päätöksenteossa silloin, kun ostohalut jyräävät terveen järjen.
1. Alehinta vaimentaa järjen äänen
Kun ostopäätöstä tehdään, aivojen etuosa, otsalohkot, arvioivat, tarvitaanko tuotetta. Otsalohkot säätelevät merkittävästi rationaalista ajattelua ja järkeilyyn perustuvaa ongelmanratkaisua.
Moderni markkinointi yrittää kuitenkin ohittaa viileänä harkintana ilmenevät päätöksentekoprosessit.
Alennetut hinnat ja mainokset vaikuttavat voimakkaasti etuaivoihin, jotka osallistuvat arvottamiseen, olipa tarjous sitten kuinka hyvä tai huono tahansa.
Tutkimusten mukaan kaupat saavat helposti asiakkaansa ostamaan suhteellisen kalliin tuotteen käyttämällä hyväksi houkutinta. Houkuttimen tulee olla pelkistetympi tai laadultaan huonompi mutta vähintään yhtä kallis kuin tuote, jota sen avulla myydään.
Ideana on tehdä valintatilanteesta niin vaivaton, että järjen äänitorvena toimiva pihtipoimun etuosa (ACC) vaikenee, kun ostopäätöstä tehdään. Sen sijaan äkillisten ratkaisujen tekoon osallistuva aivoalue, aivosaari, aktivoituu.
2. Pelko ruokkii aivoissa palkitsemisen tarvetta
Välittäjäaine dopamiini, joka säätelee aivojen mielihyväkeskusten toimintaa esimerkiksi koettaessa jotain jännää, vaikuttaa ilmeisesti Black Friday -ostohuumaan. On saatu selville esimerkiksi, että pelkästään kiinnostavan tuotteen näkeminen saa aivot kiihdyttämään dopamiinin eritystä.
Toimiviin myyntistrategioihin kuuluu myös mahdollisten asiakkaiden pelotteleminen vaikkapa varkailla tai vanhojen laitteiden päivitystarpeella tai vaarallisuudella. Taktiikalla tähdätään aivojen palkitsemisjärjestelmään, joka aktivoituu eli ryöpsäyttää dopamiinia heti, kun turvallisuutta on parannettu tarttumalla tarjoukseen.
Osa tutkijoista uskoo, että ostamisen aikaansaamasta dopamiinityydytyksestä voi tulla yhtä riippuvaiseksi kuin päihteistä tai tykkäyksistä sosiaalisessa mediassa.
3. Rajallisuus kielii tuotteen arvosta
Jos tarjolla on rajallinen määrä tuotteita tai tarjous on voimassa rajallisen ajan, ostohalut kasvavat.
Tutkimuksen mukaan asiakkaat ostivat kolme kertaa enemmän lihaa, kun tarjouksessa oli mainittu, kuinka kauan se oli voimassa.
Aivokuvauksissa on selvinnyt, että etuaivojen toiminta kiihtyy, kun tiedostetaan, että tuote uhkaa loppua. Otsalohkoilla on tärkeä osa arvottamisessa. Sen sijaan otsalohkojen takana sijaitseva harkittujen valintojen tekemiseen osallistuva aivojen osa passivoituu.
Toimintamalli on psykologien mukaan perua siltä ajalta, jolloin puutteessa elävien ihmisten piti varmistaa ruoan ja muiden elämän välttämättömyyksien saanti.
4. Vaille jäämisen vaara johtaa heräteostoksiin
Kaksi kapusiiniapinaa palkitaan tehtävän suorittamisesta kurkunpalalla. Toisella kerralla palkintoina ovatkin viinirypäle ja kurkunpala. Se apina, joka joutuu taas tyytymään kurkunpalaan, ei ole lainkaan mielissään.
VIDEO: Kapusiiniapina protestoi huonompaa palkintoa
Ihmiset käyttäytyvät samankaltaisesti. Tutkimuksen mukaan menettämisen tunne on voimakkaampi kuin voittamisen tunne. Ilmiöstä käytetään nimitystä menetyksen välttely tai tappiokammo (engl. loss aversion), ja sillä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna sitä, että sille, mitä voidaan menettää, annetaan suurempi arvo kuin sille, mitä voidaan voittaa.
Verkkokaupat hyödyntävät yleistä suhtautumistapaa ilmoittamalla, että tuotteita on saatavana rajallinen määrä ja että tarjous on voimassa vain tietyn aikaa. Aivot tulkitsevat tiedon rajallisuudesta kilpailuksi ja sitä kautta peloksi tuotteiden loppumisesta. Vaille jäämisen uhka saa tarttumaan tilaisuuteen, vaikka tarjous ei olisi edes kovin hyvä.
5. Erikoistarjoukseen reagoidaan oksitosiinilla
Coca-Colan valmistaja varmisti menestyksensä tarjouskupongeilla. Yhtiö keksi ilmais- ja alennuslipukkeet vuonna 1887 ja nosti niillä 25 vuodessa yhdysvaltalaisten Coca-Colan kulutuksen 8,5 miljoonaan lasilliseen.
Perinteiset tarjouskupongit ovat paljolti korvautuneet hienoilla mainoskirjeillä, henkilökohtaisilla alennuskoodeilla ja kanta-asiakastarjouksilla. Ne kaikki toimivat kuitenkin samalla periaatteella.
Nykyään tiedetään, että aivot tuottavat rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia puhuttelevan mainoksen tai tarjouksen vaikutuksesta.
Kun tutkittiin, kuinka kymmenen prosentin alennukseen oikeuttava koodi näkyi verkkokaupan asiakkaiden veressä, kävi ilmi, että sen saaneilla oksitosiinitaso oli 38 prosenttia keskimääräistä korkeampi.