Kuulutko niihin, jotka kaivavat villasukat esiin heti kesän käännyttyä syksyksi? Tai oletko toimistolla aina ensimmäisenä vaatimassa ilmastointia pienemmälle?
Siihen voi olla syynsä. Arvioiden mukaan nimittäin noin 10 prosenttia ihmisistä on erityisen kylmänarkoja eli varsinaisia vilukissoja.
Näin kertoo emeritusprofessori James Mercer Norjan arktisessa yliopistossa toimivasta sydän- ja verisuonitautien tutkimusryhmästä.
Hän on tutkinut verenkiertoa ja kehon lämmönsäätelyä jo 50 vuoden ajan – ensin eläimillä ja sittemmin myös ihmisillä. Uransa aikana hän on törmännyt lukemattomiin herkästi paleleviin ihmisiin, joilla erityisesti kädet ja jalat tuntuvat aina kylmiltä.
"Varmasti meistä jokainen on huomannut ihmisiä kätellessään, että joillakuilla on muita kylmemmät kädet. Se ei johdu sairaudesta, vaan oletamme, että kyse on perinnöllisestä ilmiöstä, sillä usein samassa perheessä on useita paleluun taipuvaisia", hän kertoo.
Jamer Mercer on käyttänyt tutkimuksissaan esimerkiksi lämpökameraa ihon lämpötilan määrittämiseen. Kehon lämpötila riippuu pitkälti verisuonista, jotka voivat olla joko isommin tai pienemmin auki ympäröivästä lämpötilasta riippuen.
Tehokas kuljetusjärjestelmä
Mercer selittää, että elimistön verisuonet ovat tehokas kuljetusjärjestelmä, joka säätelee kehon lämpötilaa johtamalla lämmintä verta ihon pintakerroksiin joko laiskemmin tai tehokkaammin.
Kylmässä elimistö yrittää säilyttää lämpöä kehossa sulkemalla kauimmaiset verisuonet erityisesti kämmenissä ja jalkaterissä. Jos taas ympäristö on hyvin lämmin, verisuonet aukeavat ammolleen, jotta lämmin veri pääsee virtaamaan ihon pintakerroksiin ja siten haihtumaan kehosta.
Vilukissoilla kehon lämmönsäätely toimii samalla tavalla kuin muillakin. Mutta heillä elimistön raajojen päissä sijaitsevat verisuonet sulkeutuvat nopeammin sitä mukaa, kun ympäristön lämpötila laskee – sitä ei kuitenkaan tiedetä, miksi näin käy.
Kuitujen – kuten kuvassa näkyvän villan – rakenteeseen kuuluvat kylmyyttä eristävät ilmaontelot.
Mikään tekstiili ei säätele lämpötilaa täydellisesti
Monet luonnolliset ja synteettiset materiaalit auttavat lämpötilan säätelyssä – mutta mikään niistä ei toimi täydellisesti.
Jotkut sotilaat palelevat muita enemmän
James Mercer on tehnyt vuosien varrella useita tutkimuksia kehon lämmönsäätelyyn liittyen.
Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa hän kollegoineen tutki 255 alokasta Norjan armeijassa heti näiden astuttua palvelukseen.
Kuvassa näkyvät norjalaisten alokkaiden kädet kylmyyskokeen jälkeen. Tutkijat kuvasivat kädet lämpökameralla. Sarakkeessa T1 näkyvät kädet ennen kylmyyskoetta, sarakkeessa T2 heti kokeen jälkeen. Loput kuvat on otettu aina minuutin välein. Noin 10 prosenttia osallistujista (alarivi) oli paleluun taipuvaisia.
Osallistujille tehtiin perinteinen kylmyystesti, jossa he laittoivat ensin kätensä erittäin ohuisiin muovipusseihin ja upottivat sitten kätensä 20-asteiseen veteen minuutin ajaksi.
Sen jälkeen käsiä tarkkailtiin kuuden minuutin ajan infrapunakameralla. Kokeessa havaittiin, että noin kymmenellä prosentilla kädet olivat kylmemmät jo ennen kylmään veteen upottamista ja kädet lämpenivät hitaasti kylmästä vedestä pois ottamisen jälkeen.
Noin 70 prosentilla alokkaista kylmään upotetut kädet olivat lämmenneet jälleen neljän minuutin kuluttua, kun taas 20 prosentilla kädet olivat vasta osittain lämpimät. Viimeisen 10 prosentin kädet olivat edelleen kylmät vielä neljän minuutin jälkeenkin. Mercerin mukaan joukossa olivat ne, jotka olivat sanoneet kärsivänsä muutenkin kylmästä – eli nimenomaan joukon vilukissat.