Valkoista jauhetta lusikassa ja ruisku

Heroiinia myytiin yskänlääkkeeksi

Heroiini on kaikkein koukuttavimpia ja tappavimpia huumeita, mutta kun aine keksittiin 1800-luvulla, sitä oli luvallista käyttää kaikenikäisten kipulääkkeenä.

Heroiini on kaikkein koukuttavimpia ja tappavimpia huumeita, mutta kun aine keksittiin 1800-luvulla, sitä oli luvallista käyttää kaikenikäisten kipulääkkeenä.

Shutterstock

Mitä heroiini on?

Heroiini kuuluu opioideiksi kutsuttuun aineryhmään, jolle ominaisia yhdisteitä saadaan oopiumiunikosta. Keskushermostoon vaikuttavia opioideja käytetään kipulääkkeinä.

Oopiumiunikon maitiaisneste sisältää noin kymmenen prosenttia morfiinia, ja kun siihen lisätään etikkahappoa, syntyy heroiinia.

Lähikuva oopiumiunikosta

Afganistanin osuus laittomasti valmistetuista oopiumista ja heroiinista on noin 90 prosenttia. Maan bruttokansantuote kertyy 60–70-prosenttisesti oopiumiunikon viljelystä.

© Shutterstock

Heroiinia on monessa muodossa. Valkoinen heroiini on vaaleaa jauhetta, jota käytetään nuuskaamalla tai pistämällä suoneen.

Ruskeaa heroiinia kutsutaan myös poltettavaksi heroiiniksi. Kadulla kaupattavaan heroiiniin on usein sekoitettu muita aineita, joten ostaja ei tiedä tarkalleen, mitä hän käyttää. Epämääräiset sekoitukset voivat tehdä heroiinista entistä vaarallisempaa.

YK:n raportin mukaan opioidit, kuten heroiini, aiheuttavat kaksi kolmasosaa maailman huumekuolemista.

Kuinka keho reagoi heroiiniin?

Heroiini turruttaa elimistöä

Kun heroiini sitoutuu keskushermoston opioidireseptoreihin, syntyy voimakas hyvänolontunne. Euforia vaihtuu kuitenkin monilla nopeasti turtumukseksi elimistön laajan lamaantumisen vuoksi.

Lihakset rentoutuvat, tajunta sumentuu, ja silmäterät supistuvat nuppineulanpään kokoisiksi. Lisäksi heroiini passivoi aivojen hengityskeskusta. Liian suuri annos voikin aiheuttaa tukehtumiskuoleman siksi, että hengitys salpautuu.

Heroiini lakkaa vaikuttamasta 4–6 tunnin kuluttua. Sen jälkeen alkavat epämiellyttävät vieroitusoireet, joita ovat muun muassa vatsakipu, pahoinvointi, sydämentykytys, vilunväristykset ja kuume.

Kun heroiinia pistetään, on olemassa vaara, että verisuonet vaurioituvat ja elimistöön pääsee taudinaiheuttajia, kuten hepatiitti- ja hi-viruksia.

Seychelleihin kuuluva saari
© Shutterstock

Lomaparatiisia riivaa heroiiniepidemia

Intian valtameressä sijaitseva saarivaltio Seychellit kärsii pahasta heroiiniongelmasta.

Noin 95 000 asukkaan maassa on 5 000–6 000 heroinistia. Prosenttiosuus ei ole missään muualla maailmassa yhtä suuri.

Seychellien heroiiniepidemiaan on useita syitä. Yksi niistä on saarten sijainti Afrikan itäpuolisella huumeiden salakuljetusreitillä. Seychellien viranomaisten on vaikea valvoa huumekauppiaita, koska valtio koostuu 115 saaresta.

Heroiinia on siksi helposti saatavissa Seychelleillä, jonka talous nojaa kansainväliseen matkailuun. Seychellit on Afrikan vaurain maa, ja siellä on suhteellisen paljon ostovoimaisia kuluttajia.

Viranomaiset ovat julistaneet Seychelleille terveydenhuollon poikkeustilan ja investoivat voimakkaasti toimenpiteisiin, joilla kehityssuunta pyritään kääntämään.

CARE-avustusjärjestön työntekijän Noellie Gonthierin mukaan huomiota pitää kiinnittää erityisesti lapsiin, joiden vanhemmat käyttävät huumeita.

”Joskus neljän viiden vuoden ikäiset lapset leikkivät olevansa heroiininkäyttäjiä. Meidän tehtävänämme on saada heidät ymmärtämään, että se, mitä he pitävät normaalina, ei ole lainkaan normaalia”, toteaa Gonthier.

Heroiinista tulee erittäin helposti riippuvaiseksi, koska se – muiden voimakkaan hyvänolontunteen aiheuttavien huumeiden tavoin – aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmän kiihdyttämällä dopamiinin eritystä. Välittäjäaineryöppy tuottaa mielihyvää, joka halutaan kokea aina uudestaan.

Elimistö kuitenkin tottuu heroiiniin. Siksi annosta pitää jatkuvasti kasvattaa saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Pahasti koukussa olevat käyttäjät tarvitsevatkin useita heroiiniannoksia vuorokaudessa.

Milloin heroiini keksittiin?

Heroiinia mainostettiin ihmeaineeksi

Heroiini löytyi vuonna 1874, kun brittiläinen kemisti Alder Wright teki kokeita, joissa hän yhdisti morfiiniin eri happoja saadakseen aikaan uuden aineen. Kun hän keitti morfiinia etikkahapon kanssa useita tunteja, syntyi morfiinia voimakkaampaa diasetyylimorfiinia.

Wright testasi uutta ainetta koirallaan. Koska koira oksensi rajusti, hän hyllytti keksintönsä.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin saksalainen lääkeyhtiö Bayer teki heroiinista menestystuotteen kipulääkkeenä. Wrightin kokeiden innoittamana pääkemisti Heinrich Dreser ja hänen kollegansa Felix Hoffmann alkoivat valmistaa synteettistä diasetyylimorfiinia.

Heinrich Dreser laboratoriossaan

Saksalaiskemisti Heinrich Dreser oli yksi niistä henkilöistä, joiden takia apteekit alkoivat myydä heroiinia 1800-luvun lopulla. Laboratoriossa otetussa kuvassa hän on toinen oikealta.

© Bayer/Wikimedia Commons

Hoffmann onnistui kehittämään tutkimushankkeen sivutuotteena asetyylisalisyylihapon, joka on monille tuttu aspiriinina.

Heinrich Dreser testasi diasetyylimorfiinia työtovereillaan. Kun aineen aikaansaamaa olotilaa kuvattiin herooiseksi eli sankarilliseksi, Dreser nimesi aineen heroiiniksi.

”Heroiinilla ansaitaan paljon rahaa”, vakuuttelivat Bayerin johtajat, kun he alkoivat markkinoida uutta lääkettä, jolla voitiin hoitaa kaikenlaisia vaivoja nivelkivuista ja päänsärystä lasten köhään.

Heroiinimainos

Apteekit myivät heroiinia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kipulääkkeeksi, jolla voitiin hoitaa esimerkiksi hampaiden puhkeamisesta kärsiviä lapsia.

© Pictures Now Collection/Ritzau Scanpix

Bayer joutui kuitenkin toteamaan, että heroiinista tultiin helposti riippuvaiseksi toisin kuin aspiriinista. Heroiinin valmistus loppui vuonna 1913.

Heroiinia sai myydä laillisesti 1920-luvulla muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Portugali laillisti heroiinin

Portugalista tuli vuonna 2001 ensimmäinen maa, joka sallii heroiinin ja muiden kovien huumeiden hallussapidon.

Käytännössä laillistaminen tarkoittaa sitä, että pienellä – enintään kymmenen päivän kulutusta vastaavalla – määrällä ei ole rikosoikeudellisia seurauksia.

Heroiinin tapauksessa raja kulkee grammassa. Käyttäjää ei uhkaa rangaistus, jos häneltä ei löydy enempää heroiinia. Sen sijaan lääkärin, juristin ja sosiaalityöntekijän pitää arvioida hoidon tarve.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen tilastoista ilmenee, että vaikka huumeiden käyttö yleistyi hieman vuonna 2001 tehdyn lakimuutoksen jälkeen, käyttäjien määrä laski vähitellen sitä edeltäneelle tasolle.

Kuinka heroinisteja hoidetaan?

Rokotetta kehitetään

Heroiinista riippuvaisille voidaan tarjota korvaushoitoa, joka perustuu eri lääkeaineisiin, kuten metadoniin ja buprenorfiiniin. Ne eivät aiheuta yhtä voimakasta päihtymystilaa eivätkä yhtä pahoja vieroitusoireita kuin huume.

Korvaushoito tähtää siihen, että heroinisti kuntoutuu ja pystyy elämään lopulta päihteettömästi.

Vuonna 2018 lanseerattiin uudenlainen korvaushoitolääke Buvidal. Ennen ainoa mahdollisuus oli nauttia säännöllisesti joka päivä suun kautta tabletteja, mutta Buvidalia käytettäessä tarvitaan vain yksi pistos kuukauden välein.

Kehitteillä on myös rokote, josta toivotaan apua heroiinista vieroittamiseen. Rokotteen sisältämä heroiinin rakenneosanen aktivoi immuunijärjestelmää ja saa sen tuottamaan heroiinin vasta-aineita.

Vasta-aineet tunnistavat heti heroiinin ja neutraloivat sen, ennen kuin se saavuttaa aivot. Siksi hyvänolontunnetta ei synny.

Rokotetta on tähän mennessä testattu eläimillä – hyvin tuloksin. Ei ole kuitenkaan tiedossa, jatkuuko tutkimus ja eteneekö se joskus potilaskokeisiin asti.