Alle puoli sekuntia. Niin lyhyessä ajassa aivot yleensä yhdistävät nenän, silmät, suun ja muut kasvonpiirteet ja saavat selville, kuka on kyseessä.
Kaikille meistä tehtävä ei kuitenkaan ole yhtä helppo. Yksi prosentti ihmisistä kärsii kasvosokeudesta eli prosopagnosiasta, minkä vuoksi heidän on vaikeaa tunnistaa kasvoja. Joidenkuiden on jopa vaikea identifioitua peilistä näkyviin kasvoihinsa tai erottaa kasvoja esineistä.
Nyt muun muassa Harvardin yliopiston tutkijoiden tekemässsä tutkimuksessa todetaan, että ilmiö voi olla yleisempää kuin tähän asti on uskottu.
Tutkijat ovat tähän asti arvioineet, että 2–2,5 prosenttia maailman väestöstä on kasvosokeita. Harvardin tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että yksi ihminen 33:sta eli 3,08 prosenttia täyttäisi kasvosokeuden kriteerit. Kasvosokeuteen on eri syitä.
Asiaa selittää psykiatrian professori Joseph Degutis, joka on yksi Cortex-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen tekijöistä. Hän erottaa kaksi kasvosokeustyyppiä.
Toinen kasvosokeustyyppi johtuu tietyn aivoalueen vammasta. Siitä kärsii Yhdysvalloissa vain noin yksi ihminen 30 000:sta. Toinen tyyppi puolestaan on elinikäinen tila, joka johtuu perimästä ja kehityksestä. Tämä tyypi on huomattavasti yleisempi, toteaa Degutis.
"Liian tiukat kriteerit"
Tutkimuksen tulokset perustuvat kyselyyn ja testeihin, joihin osallistui kaikkiaan 3 341 henkilöä. Koehenkilöiltä kysyttiin, onko heillä vaikeuksia tunnistaa kasvoja. Lisäksi tutkijat testasivat henkilöiden kykyä oppia tuntemaan uusia kasvoja ja tunnistaa julkisuuden henkilöiden kasvoja.
Kasvot iskostuvat helposti aivoihin
Kasvot uppoavat takaraivoon
Kun katsot jonkun kasvoja, silmäsi sata miljoonaa valoherkkää solua lähettävät niistä kuvan aivojen takaosan näköalueelle.
Aivoalue etsii silmiä ja suuta
OFA eli occipital face area takaraivolohkossa etsii näköärsykkeistä silmiä, nenää ja suuta ja arvioi, ovatko edessä kasvot.
Hermosolut piirtävät kartan
Ohimolohkon alaosassa on alue, jonka jokainen hermosolu reagoi tiettyyn kasvonpiirteeseen, kuten ihonväriin tai silmien etäisyyteen. Solujen kokonaisaktiviteetti luo nähdyistä kasvoista kartan, johon tallentuvat niiden pienimmätkin yksityiskohdat.
Aivot tallentavat kasvot
Tiedot kasvoista tallentuvat muistiin. Tässä tärkeä osuus on etenkin aivotursolla eli hippokampuksella ja otsalohkolla.
Hieman yli sadalla henkilöllä oli jompi kumpi kasvosokeuden tyyppi, ja tulokset paljastivat, että heistä 31 henkilöä kärsi vaikeasta kasvosokeudesta ja 72 henkilöä lievästä kasvosokeudesta.
Harvard-tutkijat uskovatkin, että kasvosokeutta pitäisi tarkastella laajemmin niin, että joillakuilla se on vaikea, toisilla taas lievä. Aiemmin kasvosokeuden kriteerit on määritelty hyvin tiukasti.
"Suurin osa tutkijoista on käyttänyt hyvin tiukkoja diagnoosikriteerejä, joten monet henkilöt, joiden on päivittäin vaikea tunnistaa kasvoja, ovat saaneet tietää, että heillä ei olekaan prosopagnosiaa", toteaa Degutis Harvard News -julkaisulle.
Degutis korostaa, että näille henkilöille on tärkeää, että heidän ongelmaansa suhtaudutaan vakavasti.
"Diagnoosin rajoja pitää laajentaa, sillä jo tieto siitä, että henkilö on lievästi kasvosokea, voi auttaa häntä arjessa. Hän voi esimerkiksi kertoa työkavereilleen tai etsiä apua", Degutis selittää.