Useimmat tietävät hyvin, että uni on ratkaisevan tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Erityisen tärkeää uni on pienille lapsille, joilla unen aikana immuunijärjestelmä vahvistuu ja aivoissa erittyy kasvuhormonia.
Tavalla, jolla lapsi saatellaan höyhensaarille, voi kuitenkin ilmeisesti olla myös yhteys lapsen käyttäytymisen kehitykseen ja temperamenttiin.
Tähän lopputulokseen nimittäin päädyttiin Frontiers in Psychology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa kansainvälinen tutkijaryhmä analysoi nukuttamismenetelmiä neljässätoista eri maassa.
Voi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin
Tutkijat pyysivät 841 huoltajaa muun muassa Belgiasta, Chilestä, Kiinasta, Suomesta, Hollannista ja Yhdysvalloista vastaamaan kyselyihin, joissa käsiteltiin muun muassa lapsen käytöstä, temperamenttia ja nukuttamisen tapoja. Tutkimukseen osallistuneiden lapset olivat 17–40 kuukauden ikäisiä.
Temperamentilla tarkoitettiin tutkimuksessa lapsen kykyä säädellä omaa käytöstään ja tunteitaan, millä voi asiantuntijoiden mukaan olla myös suuri merkitys lapsen henkisen hyvinvoinnin sekä mahdollisten myöhempien psyykkisten ongelmien kehittymisen riskin kannalta.
Lapsen temperamenttia voidaan asiantuntijoiden mukaan myös mitata lapsen taipumuksella stressaantua tietyissä, esimerkiksi pelkoa, vihaa, surua tai epämukavuutta herättävissä tilanteissa. Asteikon toisessa ääripässä mittarina voidaan käyttää myös lapsen kykyä osoittaa osallistumista, hymyilyä ja naurua.
Passiiviset ja aktiiviset menetelmät
Tutkimuksessa todettiin, että passiiviset nukuttamistekniikat, kuten lapsen silittely, pehmeällä äänellä puhuminen, satujen lukeminen ja laulaminen, vaikuttivat myönteisesti lapsen temperamentin ja käytöksen kehitykseen.
Sen sijaan aktiivisemmilla tekniikoilla, esimerkiksi vaunuissa työntämisellä, leikillä tai autolla ajelulla lapsen nukuttamiseksi, ei ollut vastaavaa myönteistä vaikutusta.
Päätelmä herättää vastakaikua myös professori Jørgensenissä. Hän on Tanskan Aarhusin yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori, perhe-elämään perehtynyt tutkija, psykologi ja opettaja.
Professori: Hyvän elämän aakkoset
Pitkään lasten kehityksen ja hyvinvoinnin teemoja tutkinut ja niiden parissa työskennellyt Jørgensen ei ole yllättynyt tutkimuksen tuloksista.
"Hiljentämällä kierroksia ja puhumalla pehmeästi opetamme myös lapselle, että on aika alkaa sulkea ikkunoita muuhun maailmaan. Lapsi oppii säätelemään omia energioitaan ja keskittymään siihen, että nyt on aika nukkua. Lapsi rakentaa hiljalleen ja rauhallisesti sisäistä uskoaan siihen, että hän kyllä osaa tämän", hän sanoo.
Jørgensenin mukaan juuri sisäinen usko voi olla tärkeä mekanismi lapsen myöhemmässä elämässä.
"Se tarkoittaa, että lapselle rakentuu vähitellen usko siihen, että hän osaa itse asioita sen sijaan, että isä tai äiti luovuttaisi ja alkaisi hössöttää hänen ympärillään. Tämän takia nukuttaminen on yksi tekijä, jolla rakennetaan lapsen luottamusta omiin kykyihinsä. Se on hyvän elämän kannalta tärkeintä", hän sanoo.