Norjalaisarkeologit uskovat löytäneensä maailman vanhimmat riimut
Arkeologit ovat löytäneet arvoituksellisia merkkejä ja kuvioita historiallisen vanhasta riimukivestä.
Syksyllä 2021 Oslon Kulttuurihistoriallisen museon arkeologit tutkivat hautakenttää Tyrifjorden-järven lähellä Ringeriken kunnassa. Yhdestä haudasta löytyi kivi, johon oli kaiverrettu useita todennäköisesti peräti 2 000 vuotta vanhoja riimuja
Norjalaisarkeologit pitivät löytönsä salassa yli vuoden.
He olivat tehneet historiallisesti ehkäpä erittäin merkittävän löydön läheltä Tyrifjorden-järveä Oslon länsipuolelta.
Ennen kuin uutinen julkistettaisiin koko maailmalle, arkeologit halusivat olla asiasta mahdollisimman varmoja.
Oslon Kulttuurihistoriallisen museon arkeologit ovatkin huolellisesti tutkineet löytöään, arvoituksellisia kaiverruksia sisältävää ikivanhaa riimukiveä, siitä alkaen, kun se löydettiin syksyllä 2021.
Entä johtopäätös? Kiven kaiverrukset vaikuttavat 1 800–2 000 vuotta vanhoilta eli ne ovat vanhimmat tähän mennessä löydetyt.
Palaneet luut ja puuhiili paljastivat iän
Huomionarvoinen kivi löytyi arkeologien tutkiessa historiallista hauta-aluetta Tyrifjorden-järven lähellä.
Yhdessä haudassa huomattiin olevan kivi, johon oli kaiverrettu lukuisia riimuja.
Samasta haudasta löytyi palaneita luita ja puuhiiltä. Ne analysoitiin radiohiilimenetelmällä, jolla pystytään määrittämään eloperäisen aineksen ikä sen sisältämän hiilen radioaktiivisen isotoopin määrän perusteella.
Analyysien tulokset paljastavat nyt riimujen iän. Norjalaistutkijat arvioivat niiden olevan peräisin vuosilta 1–250 jälkeen ajanlaskun alun.
Toisin sanoen ne olisi kaiverrettu aikana, joka tunnetaan roomalaisena rautakautena.
Riimut ovat myös vanhin Skandinaviasta löydetty esimerkki kirjakielestä.
Kahdeksan riimua erottuu selvästi
Sen jälkeen, kun punaruskea hiekkakivi kaivettiin esiin, arkeologit ovat ponnistelleet paitsi sen ajoittamiseksi myös kaiverrusten merkityksen selvittämiseksi.
Kiven etupuolella etenkin kahdeksan riimua nousee selvästi esiin.
Jos nämä kahdeksan riimua muunnetaan latinalaisiksi kirjaimiksi, saadaan arkeologien mukaan ”idiberug.”
Tästä arkeologit ovat arvelleet, että kivi ehkä on pystytetty Idibera-nimiselle naiselle, joka olisi haudattu tälle paikalle. Toisen ehdotuksen mukaan tarkoituksena oli ollut kirjoittaa jonkin suvun nimi.
Riimuja käytettiin kirjoitusjärjestelmänä rautakaudella, viikinkiajalla ja keskiajalla. Sekä kieli että riimut muuttuivat niiden yli tuhannen vuoden kuluessa, jolloin riimuilla kirjoitettiin. Riimuaakkostoa kutsutaan nimellä futhark, koska kuusi ensimmäistä riimua – latinalaisin kirjaimin – ovat ”f, u, th, a, r, k".
Vanhimpien riimujen kirjoitustapa on vaihdellut hyvin paljon, ja kieli on viikinkiaikaan ja keskiaikaan mennessä muuttunut merkittävästi siitä ajankohdasta, kun nämä riimut kaiverrettiin.
Siksi oli hyvin vaikeaa tulkita kiven viestit, jotka sisältävät monen tyyppisiä kaiverruksia.
Jotkin viivat muodostavat eräänlaisen ristikon, kun taas toisissa kohdin kaiverrukset näyttävät lähinnä pieniltä siksakkikuvioilta.
Kaikista kaiverruksista ei ole paljastunut mitään kielellistä merkitystä, ja tutkijoiden mukaan onkin mahdollista, että joku on matkinut tai tutkinut kirjoitusta tai leikitellyt sillä.
Kivi on saanut löytöpaikkansa mukaan nimen ”Svingerudsteinen”. Arkeologit toivovat sen kaiverrusten selvittämisen tuovan lisää arvokasta tietoa riimukirjoituksen varhaisesta historiasta.