Moni meistä tekee töissä venymisestä hyveen ja osoittaa joustavuutta joka käänteessä.
Tilanteista, joissa joustoa on vaadittu, voi kuitenkin jäädä paha maku suuhun, jos syntyy hyväksikäytön tunne.
Asiaa on tutkittu, ja näyttää siltä, että ongelma ei ole vain yksittäisten työntekijöiden korvien välissä.
Yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset, jotka julkaistiin vertaisarvioidussa sosiaalipsykologian alan Journal of Experimental Social Psychology -tiedelehdessä, valottavat johtajien tapaa hyötyä uskollisten työntekijöiden taipumuksesta venyä kiireisinä aikoina ilman korvausta. Johtajat voivat hyväksikäyttää suostuvaisimpia.
Kyselytutkimus perustui melkein 1 400 johtajan antamiin vastauksiin. Kysymykset koskivat kuvitteellista John-nimistä työntekijää.
Johtajat saivat tietää, että yrityksen talous oli tiukoilla. Siksi heidän oli päätettävä, pyytävätkö he Johnia tekemään enemmän ja vastuullisempaa työtä – ilman korvausta.
Uskollisuus ja ylityöt liittyvät yhteen
Vastaukset paljastivat johtajille ominaisen ajattelumallin. Useimmat heistä olivat valmiita pyytämään Johnilta korvauksetonta lisäpanosta siinä tapauksessa, että he pitivät häntä uskollisena työntekijänä.
Sama taipumus tuli esiin myös toisessa tutkimusvaiheessa. Siinä johtajat saivat tutustua Johnin suosituksiin.
Eräässä versiossa Johnia kuvattiin uskolliseksi työntekijäksi. Tällainen kehuminen innosti johtajia pyytämään Johnia tekemään ylitöitä ja ottamaan lisää vastuuta korvauksetta. Kun suosituksissa korostuivat sen sijaan Johnin rehellisyys ja rehtiys, johtajat eivät pyytäneet häntä yhtä innokkaasti osallistumaan "yhteisiin talkoisiin".
Reiluja työtovereita
Tulos sai tukea käänteisestä tutkimusasetelmasta. Kun johtajille kerrottiin, että John tunnetaan ahkerana työntekijänä, joka jää mielellään ylitöihin, he pitivät häntä uskollisena. Sitä vastoin tieto, että John suhtautuu yleensä kielteisesti ylitunteihin, sai johtajat kyseenalaistamaan hänen lojaaliutensa.
Kuvitteellista työntekijää pidettiin kuitenkin kummassakin tapauksessa yhtä rehtinä ja rehellisenä.
Tutkijat tulkitsevat tuloksen niin, että johtajien käsitys työntekijän uskollisuudesta ei liity suoraan työmoraaliin, vaan he arvioivat sitä uhrautuvuuden näkökulmasta. Työntekijä on heistä lojaalimpi, jos hän joustaa yrityksen taloudellisen menestyksen hyväksi.
Tutkijat korostavat sitä, että johtajat eivät aina hyväksikäytä työntekijöitä "pahuuttaan". Hyväksikäytöksi koetut joustovaatimukset voivat selittyä tietämättömyydestä tai eettisestä sokeudesta, jossa on kyse päättäjän (tilapäisestä) kyvyttömyydestä nähdä päätöksensä eettiset ulottuvuudet. Johtaja voi siis tavallaan erehtyä toimimaan moraalisesti väärin muutenkin kuin ahneuttaan.