Muinais-dna kirjoittaa Euroopan historiaa uusiksi
Nyt tiedetään, että jääkauden eurooppalaiset jakautuivat kahteen eri pääryhmään. Niistä vain toinen säilyi.
Gravetten kulttuuri, jota kuvan keräilijä-metsästäjä (rekonstruktio) edustaa, alkoi levitä noin 34 000 vuotta sitten.
Kun viime jääkausi oli kylmimmillään 27 000–21 000 vuotta sitten, Euroopan keskiosien keräilijä-metsästäjät muuttivat lämpimämmille seuduille siihen tapaan kuin monet Pohjolan eläkeläiset nykyään.
Asia kävi ilmi kahdessa Euroopan varhaishistoriaa valottavassa muinais-dna-tutkimuksessa. Toisen julkaisi Nature ja toisen Nature Ecology & Evolution.
Analyysit paljastivat myös, että osalle ihmisistä jääkauden kylmyys oli liikaa: yhteisöt hävisivät.
Kun viime jääkausi huipentui, Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopassa levisi Gravetten kulttuuri, jonka kehittäjiä on pidetty yhtenäisenä väestöryhmänä.
Vallalla olevan käsityksen mukaan Gravetten kulttuurin vaikutusalueella tavoissa, taiteellisessa ilmaisussa ja työkalujen valmistusmenetelmissä oli vain pieniä eroja. Siksi aseet ja taideteokset olivat kaikkialla samankaltaisia.
Analysoimalla 356:n kivikaudella 14:n eri Euroopan maan alueella eläneen keräilijä-metsästäjän perintötekijät tutkijat saivat selville, että Euroopan muinainen väestö jakautui kahteen geneettisesti erilaiseen ryhmään.
Toiseen ryhmään, jonka alue sijoittui Euroopan keskiosiin, viitataan nimityksellä Věstonicen geeniklusteri, ja toisesta – Euroopan lounais- ja länsiosissa asuneesta – ryhmästä käytetään nimitystä Fournolin geeniklusteri.
Geneettiset jäljet ovat hävinneet
Kun viime jääkausi saavutti huippunsa, Fournol-ryhmä muutti ilmastoltaan lämpimämmälle Pyreneiden niemimaalle helpompien elinolosuhteiden toivossa.
Tutkimus osoittaa ratkaisun oikeaksi. Analyysien mukaan Fournol-perintötekijöitä esiintyi vielä 20 000 vuotta myöhemmin eläneillä eurooppalaisilla. Toisin sanoen voidaan olla hyvin varmoja siitä, että Fournol-väestö selvisi jääkauden kylmimmän vaiheen yli.
Sen sijaan Věstonice-keräilijä-metsästäjille kävi köpelösti: heidän perintötekijänsä hävisivät jäljettömiin.
Saksan länsiosista löydetyt noin 14 000 vuotta sitten eläneiden miehen ja naiset kallot ovat vanhimpia todisteita muuttoliikkeestä, joka alkoi, kun jääkausi loppui ja ilmasto lämpeni.
Vanhan oletuksen mukaan Euroopan keskiosien asukkaat muuttivat jääkaudella Italian alueelle etsiessään itselleen suotuisampia elinolosuhteita.
Muinais-dna-tutkimusten tuloksista piirtyy kuitenkin esiin toisenlainen kuva. Věstonice-geeniklusteri tuskin löysi itselleen turvapaikkaa Apenniinien niemimaalta.
Tutkijat löysivät sen sijaan todisteita siitä, että Italian pohjoisosiin muutti johonkin kolmanteen ryhmään kuuluvia ihmisiä jääkauden kylmimmässä vaiheessa. He tavallaan korvasivat Věstonice-ihmiset, joiden tarina sai surullisen lopun ennen Euroopan ilmaston lämpenemistä.
Todennäköisesti Apenniinien niemimaalle muuttaneet olivat lähtöisin Balkanilta. Kaikki muuttajat eivät jääneet Italian pohjoisosiin, vaan osa heistä jatkoi matkaansa aina Sisiliaan saakka. Tutkijoiden mukaan tämä tieto pakottaa tarkistamaan käsityksiä Euroopan esihistoriasta.
Tähän asti on uskottu yleisesti, että myöhemmät muuttajat eivät eronneet perimältään merkittävästi Věstonice-ihmisistä.
Uusimman tiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että lähisukulaisista eli suorista seuraajista ei ollut kysymys. Apenniinien niemimaata alettiin siis asuttaa uudelleen sen jälkeen, kun siellä ollut väestö oli hävinnyt.