Kielet käyvät olemassaolon taistelua

Eleet muuttuivat ääniksi

Ei tiedetä, milloin ihmiset alkoivat käyttää puhetta viestintävälineenä. Vanhimmat kirjalliset todisteet kielestä ovat vain noin 5200 vuotta vanhoja: ne ovat sumerilaisia nuolenpää- eli kiilakirjoitustekstejä.

Puhuttu kieli syntyi kuitenkin jo kauan ennen kirjoitettua kieltä. Osa tutkijoista uskoo, että 1,9–1,4 miljoonaa vuotta sitten elänyt Homo ergaster oli ensimmäinen ihmislaji, joka viesti äänteiden avulla.

Aivojen ja puhe-elinten eli hengitysteiden, suun ja nenäontelon rekonstruktioiden perusteella voidaan olettaa, että kieli on ollut olemassa noin 50 000 vuotta suunnilleen sellaisena kuin se nykyään ymmärretään.

Ei tiedetä, miten varhaiset esivanhempamme puhuivat, ja siihen on hyvä syy. Jotkut tutkijat uskovat kuitenkin, että ensimmäiset ilmaukset olivat sellaisia äännähdyksiä kuin ”ätsii”, ”pam” ja ”ammuu”.

Osa asiantuntijoista olettaa, että esivanhempamme viestivät ensin käsimerkeillä ja alkoivat sitten täydentää eleitä huudahduksilla. Tämän teorian mukaan äänneilmaisut, joista kehittyi myöhemmin sanoja, syrjäyttivät vähitellen eleet.

On esitetty kaksi teoriaa kielikyvyn alkuperästä. Toisen mukaan nykyihminen otti kielen mukaansa muuttaessaan Afrikasta. Siten kaikilla maailman kielillä olisi yhteiset juuret ja ne olisivat sukua toisilleen. Tämä voisi selittää eri kieliä yhdistävät ominaisuudet.

Toisessa teoriassa oletetaan, että ihmiset olivat jo levinneet laajasti maapallolle ennen ensimmäisten kielten syntymää. Tämän käsityksen mukaan samoihin aikoihin syntyi paljon kieliä. Kehitys johti eri kieliperheisiin.

Vokaalit viihtyvät tropiikissa

Eläin- ja kasvikunnan edustajien tavoin myös ihmiskunnan kielet kehittyvät jatkuvasti. Kielet sopeutuvat samalla tavalla kuin eliöt elinolosuhteisiinsa ilmastoa ja maastoa myöten.

Tutkimuksessa, jonka tekemiseen osallistui kielitieteilijöitä muun muassa Kalifornian yliopistosta, verrattiin 633 kielen ominaisuuksia ja niiden levinneisyysalueen ilmastoa ja pinnanmuotoja koskevia tietoja.

Esiin tuli selvä kaava: kielet, joita puhutaan lämpimillä ja metsäisillä alueilla, kuten tropiikissa, ovat yleensä soinnukkaampia ja matalataajuisempia, ja ne sisältävät vähemmän konsonantteja kuin kuivien, kylmien ja vuoristoisten seutujen kielet.

Esimerkiksi trooppisen Havaijin samanniminen alkuperäiskieli on pehmeä ja melodinen kieli, jossa kaikki sanat päättyvät vokaaliin. Georgian kieltä, jota puhutaan vuoristoisessa Georgiassa ja sen lähialueilla, leimaavat sen sijaan kovat konsonantit, jotka ovat tyypillisesti rykelmänä sanojen alussa.

Yksi mahdollinen selitys sille, miksi runsasvokaaliset kielet ovat erityisen yleisiä tropiikissa, on kielitieteilijöiden mukaan se, että kielet, joissa on paljon vokaaliäänteitä, voidaan hahmottaa kaukaa, kun taas nopeiden, korkeataajuuksisten konsonanttien hallitsemat kielet menettävät tehoaan kosteissa ja tiheäkasvuisissa ympäristöissä.

Ruokavalio vaikuttaa kieleen

Kumma kyllä myös ravinnolla voi olla vaikutusta siihen, miten kieli kehittyy: vuonna 2019 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että ruokavalion muuttuminen kivikaudella muokkasi merkittävästi kieltä.

Ennen maanviljelyn aloittamista eläneillä metsästäjä-keräilijöillä oli edge-to-edge-purenta, jossa ylä- ja alaetuhampaiden kärjet painuvat toisiaan vasten, kun ne purraan yhteen.

Tämä ylä- ja alaleuan asento vaikeutti selvien f- ja v-äänteiden tuottamista. (Voit kokeilla sitä itse työntämällä alaleukaa eteenpäin.) Kun alettiin viljellä ja jalostaa ravintoa noin 5 600 vuotta sitten, leukojen asento muuttui nykyään yleiseksi lieväksi ylipurennaksi.

Seuraus on kuultavissa: v- ja f-äänteet ovat tavallisia nykyisissä kielissä.

Kieli saa jälkeläisiä

Kielet kehittyvät nopeasti. Asia on helppo huomata, kun katsoo 1960-luvun elokuvia tai vielä vanhempia kirjoja.

Tutkijoiden mukaan kieli muuttuu vähitellen sukupolvi sukupolvelta. Jo muutaman sadan vuoden aikana sanojen ääntämistavassa, kieliopissa ja sanastossa tapahtuu selviä muutoksia.

Jotkin sanat lausutaan nykyään eri tavalla kuin entisaikoina. Osa vanhoista sanoista on jäänyt vähälle käytölle, osaa taas ei käytetä enää lainkaan.

Lisäksi uusia sanoja ilmaantuu jatkuvasti. Tekstiviesti, selfie ja lentohäpeä ovat esimerkkejä sanoista, jotka ovat olleet olemassa vasta vähän aikaa. Niitä ei tarvittu vielä muutama vuosikymmen sitten.

Toisten kielten ja kulttuurien vaikutuksella ja kansainvälisellä kanssakäymisellä on tärkeä osa kehityksessä. Esimerkiksi englanti vaikuttaa jo maailmanlaajuisesti. Kielen kehitys voi johtaa siihen, että siitä syntyy uusi(a) kieli(ä).

Tunnetuin esimerkki on latina: nykyiset romaaniset kielet, kuten ranska, espanja ja italia, juontuvat niistä latinan murteista, joita puhuttiin Euroopassa noin 2000 vuotta sitten.

Valtakielten puristuksessa

Samaan aikaan, kun uudet kielet kukoistavat, vanhat kielet voivat hävitä niin kuin uhanalaiset lajit. Kieli kuolee, kun sen puhujat loppuvat.

Vuonna 2021 julkaistun australialaisen tutkimuksen mukaan jopa 1 500 kieltä on vaarassa kuolla sukupuuttoon tämän vuosisadan loppuun mennessä. Kielet kuolevat monista eri syistä. Yksi erikoisimmista tutkijoiden löytämistä selityksistä on teiden määrä.

”Havaitsimme, että mitä enemmän maaseutua ja kyliä kaupunkeihin yhdistäviä teitä on, sitä suurempi on riski, että alueen kieli häviää”, sanoo professori Lindell Bromham.

Bromhamin mukaan tiet näyttävät edistävän kehitystä, jossa valtakieli jyrää vähemmistökielen ja lopulta tappaa sen.

Ylivoimaisesti suurin uhka pienelle kielelle on kulttuurinen ja taloudellinen paine, jonka aiheuttaa tärkeämpänä tai hyödyllisempänä pidetty suurempi kieli.

Usein ajatellaan, että vain englannin, espanjan ja venäjän kaltaiset valtakielet uhkaavat ja hävittävät vähemmistökieliä, mutta esimerkiksi Afrikassa sellaiset kielet kuin maasai, somali ja swahili syrjäyttävät pieniä kieliä.

Myös sota ja siirtomaavalta voivat johtaa kielen kuolemiseen, kuten Keski-Amerikan traagiset tapahtumat osoittavat. El Salvadorissa vuonna 1932 järjestetyssä verilöylyssä maan armeija tappoi noin 25 000 alkuperäiskansojen kapinallista. Kansannousun kukistaminen koitui cacaoperan ja lencan kielten kuolemaksi.

Kieli nousi kuolleista

Vaikka puhutaan kielten kuolemasta, kuollut kieli ei tarkoita aina samaa kuin hävinnyt kieli. Kuollutta kieltä voidaan sanoa sammuneeksi silloin, kun kukaan ei puhu sitä enää äidinkielenään. Hyvä esimerkki on jälleen latina: sillähän ei ole enää syntyperäisiä puhujia. Koska latinaa ymmärretään ja käytetään kuitenkin yhä, se ei ole hävinnyt kieli.

Jokainen kuoleva kieli on menetys ihmiskunnalle: kielen kuoleman myötä katoaa paitsi osa kulttuuriperinnöstä myös ainutlaatuinen tapa tarkastella maailmaa. Joskus kuollut kieli voidaan kuitenkin herättää henkiin.

Ehkä tunnetuin tapaus on lähes 3 000 vuotta vanhan seemiläisen kielen, heprean, elvyttäminen. Puhekielenä hepreaa käytettiin vielä noin ajanlaskun alun aikoihin, ja se säilyi uskonnollisissa teksteissä. Vuonna 1948 Israel kuitenkin teki hepreasta maan virallisen kielen, ja nykyään se on noin kuuden miljoonan ihmisen äidinkieli.

Heprea on kuitenkin harvinaisuus, sillä valtaosa kuolleista tai hävinneistä kielistä unohdetaan. Näin uhkaa tapahtua myös yli 600 eurooppalaiskielelle, jotka ovat jo nykyään kuolemaisillaan tai erittäin uhanalaisia.

Suomen kielen osalta tulevaisuus näyttää kuitenkin melko valoisalta. Uhanalaisimmat kielet ovat hyvin pieniä – sellaisia kuin Irlanninmeressä sijaitsevan Mansaaren manksi, joka kuuluu kelttiläisiin kieliin.

Virallisten eli hallinnossa ja opetuskielenä käytettävien kielten asema on aina vahvempi. Vaikka suomalaisia on melko vähän, suomen kieli ei ole erityisen pieni.

Useimpia kieliä puhuu vain alle 6 000 ihmistä. Suomen kieli onkin tosiasiassa suurempi kuin 90 prosenttia maailman kielistä.