Vesi ei pysty läpäisemään tervettä ihoa ainakaan siinä määrin, että sillä olisi käytännön merkitystä ihmisen nestetasapainon säilymiselle.
Siten kertomuksessa Méduse-fregatin karilleajosta (1816) ei ole perää: ihon kautta imeytyvä vesi ei voinut sammuttaa osittain uponneella lautalla pelastautuneiden janoa.
Suola kuivattaa
Méduse ajoi karille Atlantilla vähän yli 110 kilometriä nykyisestä Luoteis-Afrikassa sijaitsevasta Mauritaniasta länteen. Valtameren suolapitoisuus on niin suuri, että nesteen kulkusuunta ihon läpi olisi päinvastainen, jos ihminen joutuisi veden varaan ja iho kuljettaisi nestettä.
Kysymyksessä on osmoosiksi kutsuttu ilmiö, jossa neste kulkee puoliläpäisevän kalvon läpi siksi, että sen toisella puolella on eri määrä liuenneita aineita kuin toisella.
Ihmisen keskimääräinen suolamäärä on noin yhdeksän grammaa 1 000 grammassa kehon nestettä, kuten verta. Atlantin keskiosissa veden suolapitoisuus on suunnilleen nelinkertainen eli 35 promillea.
Merivesi olisi siis kiihdyttänyt merimiesten kuivumista.
Ultraääni avaa väylän lääkkeelle
1. Ultraääni luo kuplia
Ultraääneksi kutsuttu ihmisen kuuloalueen yläpuolella oleva ääni saa lääkettä, kuten insuliinia tai rokotteena toimivia vasta-aineita, sisältävän nesteen kuplimaan.
2. Kuplat liikkuvat iholle
Ääni, jonka taajuus on pienempi, ohjaa kuplat kehon osaan, jossa iho on ohutta, kuten kainaloon. Siellä kuplat jatkavat kasvuaan, kunnes ne ovat niin isoja, että ne hajoavat.
3. Imeytyminen tehostuu
Rikkoutuvat kuplat vaikuttavat kuin mikroskooppiset räjähdykset. Glukoosi imeytyy hieman vaurioituneeseen ihoon kymmenen kertaa ja insuliini neljä kertaa nopeammin.
Suolapitoisuus selittää myös sen, että meriveden juominen tekee entistä janoisemmaksi. Merivesi kuivattaa elimistöä sisältäpäin, koska kehoon kertyy ylimääräistä suolaa.
Osa Médusen haaksirikon 147 uhrista oli hengissä, kun heidät löydettiin 12 päivän kuluttua, luultavasti aivan muista syistä. Merkittävä tekijä on voinut olla se, että meriveden kastelemina he eivät hikoilleet normaalisti. Tropiikissahan ihminen saattaa hikoilla jopa kymmenen litraa vuorokaudessa.
Iholta haihtuessaan vesi viilentää kehoa. Silloin hikoilun tarve pienenee.