Sinullakin on ehkä tapana siirtää työläitä asioita eteenpäin? Olisi ihan järkevää käyttää tunti päivässä rikkaruohojen kitkemiseen, talon seinien maalaamiseen, asunnon siivoamiseen tai ylipäätään vain hoitaa pois tieltä työtehtäviä niin, että elämä olisi pitkällä aikavälillä mukavampaa.
Monet meistä eivät kuitenkaan toimi näin. Siirrämme tehtäviä tuleviin päiviin säästyäksemme vaivannäöltä, vaikka tiedämme, että se aina jossain vaiheessa kostautuu.
”Ihmisellä on yleensä taipumus olla nykyhetkessä ja elää päivästä toiseen”, selittää Marc Wittmann, joka on psykologi Freiburgissa Saksassa toimivassa Psykologian ja psykohygienian raja-alueiden laitoksessa (Institut für Grenzgebiete der Psychologie und Psychohygiene).
Meitä ohjaavat konkreettiset tunteet
”Nykyhetki on konkreettinen ja useimmissa tapauksissa ankkuroitunut fyysiseen tilanteeseen, missä päätöksiämme ohjaavat fyysiset ja konkreettiset tunteet, kuten nälkä tai pelko. Tulevaisuus sen sijaan on abstraktimpi”, Wittmann kertoo.
Tämä on ratkaiseva syy siihen, että laihdutuskuurien tai uudenvuodenlupausten noudattaminen on usein vaikeaa. Tulevaisuuden päämäärät eivät ole yhtä houkuttelevia kuin tässä ja nyt saatava palkinto.
Mieluummin vähemmän heti kuin enemmän myöhemmin
Marc Wittmann kollegoineen on demonstroinut hetkellisen palkinnon tavoittelua kokeessa, missä ihmiset saivat valita, ottavatko he käteensä heti 100 Britannian puntaa (115 euroa) vai odottavatko he viikon saadakseen 140 puntaa (160 euroa). Useimmat valitsivat heti saatavan pienemmän summan.
Tätä epäjohdonmukaisuutta, aikapreferenssiä, kutsutaan englanniksi nimellä temporal discounting. Se heijastaa taipumustamme hylätä tulevaisuudessa odottava voitto heti saatavaa palkkiota vastaan.
Todellisuudessa menetämme näin tilaisuuden huolehtia tulevaisuudestamme, vastaavasti kuin monet mieluummin käyttävät rahansa nyt nauttiakseen elämästä sen sijaan, että säästäisivät vanhuuden varalle.
Virtuaalinen kohtaaminen ”tulevaisuuden minän” kanssa
Ihminen ei tunne ”tulevaisuuden minäänsä” kovin läheiseksi vaan huolehtii pikemminkin ”tämänhetkisestä minästään”. Tämän tutkijat ovat kiinnostavissa kokeissa onnistuneet muuttamaan antamalla ihmisten nähdä virtuaalitodellisuudessa vanhemman version itsestään.
Hal Hershfield, käyttäytymisekonomi Kalifornian yliopistosta Los Angelesista, syötti tutkijaryhmän kanssa koehenkilöiden valokuvia tietokoneohjelmaan, joka pystyi laatimaan kustakin henkilöstä realistisen vanhemman version. Versiossa oli tyypillisiä ikääntymisen merkkejä, kuten pigmenttiläiskiä, ryppyjä ja harmaat hiukset.
Virtuaalitodellisuusohjelmalla tutkijat loivat eräänlaiset avattaret henkilöiden nykyisestä ja ikääntyneemmästä minästä, jotka koehenkilöt sitten kohtasivat virtuaalisessa peilissä.
Tulevaisuus konkretisoitui
Toinen koehenkilöiden ryhmä kohtasi virtuaalisessa peilissä nykyisen minänsä ja toinen ryhmä tulevaisuuden minänsä. Sen jälkeen kaikkia pyydettiin vastaamaan kysymyksiin, joista yksi kuului: mitä tekisit, jos saisit juuri nyt 1 000 dollaria.
Kysymys paljasti kiinnostavan ja hyvin selkeän eron. Ne, jotka olivat kohdanneet tulevaisuuden version itsestään, olivat huomattavasti taipuvaisempia säästämään rahat kuin ne, jotka olivat olleet kasvotuksin nykyisen minänsä kanssa. Itsensä näkeminen vanhempana versiona tekee selvästikin tulevaisuudesta konkreettisemman.
Vastaavanlaisessa kokeessa, joka tehtiin ammatissa toimiville ihmisille, Hal Hershfield tutkijaryhmineen kysyi, paljonko kukin oli halukas panemaan sivuun vanhuuden varalle. Ne, joille esitettiin kuva heidän nykyisestä minästään, olisivat säästäneet kaksi prosenttia palkastaan. Ne taas, jotka näkivät manipuloidun kuvan itsestään vanhempana, olisivat säästäneet kuusi prosenttia palkastaan.