Professori Joe Kirschvink käytti ensin itseään koekaniinina, kun hän tutki pyörivän magneettikentän vaikutusta aivoaaltoihin.
Ihmisestä löytyi uusi piiloaisti
Viisi perinteistä perusaistia eivät kata kaikkia kehon vastaanottamia ärsykkeitä. Sen lisäksi, että ihminen kerää tietoa maku-, haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaisteillaan, hän tekee tiedostamattomia havaintoja. Niitä tuottaa mm. piilevä magneettiaisti.
1. Magneettiaisti
Maan metallit näyttävät suuntaa
Maan ulkoytimessä 3 000 kilometrin syvyydessä virtaava sula raudan ja nikkelin seos synnyttää magneettikentän, joka suojaa maanpintaa haitallisilta aurinkotuulen hiukkasilta. Viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että magneettikenttä varustaa myös ihmisen sisäisellä kompassilla.
Yhdysvaltalainen geobiologian professori Joe Kirschvink uskoo, että ihminen aistii magneettikentässä tapahtuvia muutoksia samaan tapaan kuin monet eläimet.
Esi merkiksi useiden lintulajien oletetaanvoivan suunnistaa Maan magneettikentän mukaan sen ansiosta, että ne reagoivat siihen jollain osallaan. Kirschvink käytti kokeessaan Faradayn häkkiä, jota sähkömagneettinen kenttä ei läpäise.
Kun magneettikenttää pyöritettiin sen sisällä, alfarytmiksi kutsuttu aivoaaltojen muoto hävisi. Se tarkoitti, että koehenkilöiden aivot käsittelivät ärsykkeitä.
2. TASAPAINOAISTI
Kivet ja karvat pitävät pystyssä
Hyvästä tasapainosta saadaan kiittää riittävän lihasvoiman lisäksi asentotajua. Niin sanotun vestibulaarisen järjestelmän ansiosta on mahdollista seisoa suorassa, kumartua ja kääntyä tuntematta huimausta tai pahoinvointia.
Asentotajua pitää yllä monimutkainen aistinkokonaisuus, johon kuuluvat sisäkorvan karvasolut ja tasapainokivet.
Esimerkiksi silloin, kun vilkaisee eri suuntiin lähtiessään ylittämään suojatietä, sisäkorvassa liikkuva neste taivuttaa pieniä herkkiä karvoja, jotka ovat yhteydessä kuulo-tasapainohermoon.
Ärsytyksen aikaansaamat hermoimpulssit välittyvät aivoihin, jotka vertaavat niitä muuhun samanaikaiseen aistitietoon, kuten näköhavaintoihin ja lihastuntoon. Aivot päättelevät, liikkuuko koko keho vai vain pää.
Korvasta on suora yhteys aivoihin
Korvien monimutkainen käytävä- ja hermoratajärjestelmä takaa sen, että aivot tietävät jatkuvasti pään asennon, liikkeen ja aseman.
3. AIKA-AISTI
Valokytkin pitää valveilla
Ihmisen sisäinen kello on itse asiassa pieni hermosoluryhmä: suprakiasmaattinen tumake. Aivoalue saa elimistön seuraamaan 24 tunnin rytmiä. Toisin sanoen se huolehtii unen ja valveilla olon säännöllisestä vuorottelusta.
Toiminta tukeutuu silmien verkkokalvon soluihin, jotka välittävät tietoa valon määrästä. Suprakiasmaattisessa tumakkeessa on käpyrauhasen erittämää pimeähormonia, melatoniinia, sitovia reseptoreja. Melatoniinin tuotanto kiihtyy illan hämärtyessä, ja sillä on väsyttävä vaikutus.
Uni-valverytmi on herkkä häi riöille. Nukahtamisvaikeuksia voi aiheuttaa esimerkiksi se, että vähän ennen nukkumaanmenoa katsoo televisiota tai käyttää tietokonetta. Kirkas keinovalo saa elimistön oman aurinkokellon näyttämään väärää aikaa.
Hormoneja aurinkokellon mukaan
Valo ja pimeys tahdistavat suprakiasmaattista tumaketta. Se on sisäinen kello, joka säätelee mm. uni-valverytmiä ja hormonien eritystahtia.
4. LIIKEAISTI
Aivot hahmottavat liikkeet ilman näköaistin apua
Tavallisen päivän aikana keho suorittaa valtavan määrän vaativia liikesarjoja. Toiminnat ovat niin automaattisia, että esimerkiksi vuoteesta nouseminen, pukeutuminen ja aamukahvin kaataminen kuppiin sujuvat vaivattomasti.
Liikeaisti onkin aina valppaana ja valmiina toimimaan yhdessä tasapainoaistin kanssa. Ihmisellä on kyky tajuta kehon asennot ja liikkeet paitsi sisäkorvan tasapaino- ja liikeaistimien myös lihasten ja jänteiden reseptorien avulla.
Puhutaan liike- ja asento- tunnosta. Ihossa, lihaksissa, nivelissä ja jänteissä on venymistä ja puristumista aistivia hermopäätteitä, jotka välittävät tietoa ruumiinosien asennosta ja liikkeestä.
Liikeaisti toimii, vaikka ei näkisikään. Siksi sormella voi koskettaa nenänpäätä silmät ummessa.
5. KUTINA-AISTI
Varoitus terveyttä uhkaavasta vieraasta
Tuntoaistista on löydetty jännä ulottuvuus. Tutkimusten mukaan ihmisellä on erityinen kutina-aisti, jonka tehtävänä on paljastaa esimerkiksi hyttysten tai ulkoloisten aiheuttama uhka terveydelle.
Kun hyönteinen puhkaisee ihon, se vapauttaa veren hyytymistä estäviä aineita. Valkosolut reagoivat niihin tuottamalla välittäjäaine histamiinia, joka käynnistää purema- tai pistokohdassa kutisevan iho reaktion.
Kutina-aistin ansiosta aivot saavat tiedon vaarasta ja suuntaavat huomion siihen. Allergiaan liittyvä kutina voi syntyä samoin.
Kutina auttaa huomaamaan vaikka puutiaisen pureman verekseltään.
6. LÄMPÖTILA-AISTI
Kehon termostaatti panee tutisemaan
Yksi tärkeimmistä aisteista mittaa ruumiinlämpöä. Sen olisi hyvä olla 36,4–37,1 astetta, sillä tässä lämpötilassa elimistön entsyymit toimivat parhaiten.
Hypotalamus valvoo ruumiinlämpöä ja säätää aineenvaihduntaa, verenkiertoa ja hikoilua tilanteen mukaan mm. ihosta välittyvien tietojen pohjalta. Vilu ja palelu ovat suojautumiskeino jäähtymistä vastaan.
Hypotalamus huolehtii siitä, että keho yrittää korvata lämmönhukkaa lihasvärinällä.
7. KIPUAISTI
Paine ja kuumuus aiheuttavat kipua
Kipuaistimus on elimistön tapa varoittaa vammasta tai häiriötilasta. Kipuviestejä lähettäviä reseptoreja on ihon lisäksi sisäelimissä.
Reseptorit reagoivat kuumuuteen ja kylmyyteen, paineeseen ja kemialliseen ärsytykseen. Kriittinen ärsytyskynnys on esimerkiksi lämpötilan osalta vain noin +40 ja –5 astetta.
Kipureseptorit aktivoituvat myös silloin, kun happamuusaste (pH-arvo) muuttuu rajusti tai solut kärsivät hapenpuutteesta. Ihon hermopäätteet ovat hyvin herkkiä. Kipureseptorit alkavat pommittaa aivoja varoitusviesteillä heti, kun esimerkiksi sormi osuu kuumaan keittolevyyn.
Siksi käsi vedetään vaistomaisesti pois.
Suuri lämpötilanmuutos saa ihon kipureseptorit lähettämään varoitusviestejä aivoille.
8. NÄLKÄAISTI
Hormonit tekevät kylläisen olon
Syömistarpeen taustalla on biologinen pakko: ilman ravintoa ihminen menehtyy. Jotta elimistö ei ala kärsiä energiavajeesta ja puutosoireista, se muistuttaa nälän tunteella, että on aika syödä jotakin.
Näläntunteen säätelyssä ovat avainasemassa mahan, suolen ja haiman erittämät hormonit, jotka vaikuttavat syömistä ja juomista valvovaan hypotalamukseen. On saatu viitteitä siitä, että ylensyönti voi johtua perinnöllisistä syistä väärin toimivista hormoneista.
