Esihistoriallisella ajalla Euroopassa asuneiden ihmisten käsitykset sukupuolesta ja identiteetistä saattoivat olla oletettua moninaisempia.
Tähän lopputulokseen tultiin saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkimuksessa, jossa analysoitiin 1 252 eri puolilla Eurooppaa sijaitsevaa muinaishautaa.
Tutkijat päättelivät, että ehkä jopa joka kymmenenteen hautaan oli haudattu henkilö, joka ei identifioitunut mies- eikä naissukupuoleen eli oli – niin kuin nykyään sanotaan – muunsukupuolinen.
"Esihistoriallisessa arkeologiassa sukupuoli on saanut aikaan vilkasta keskustelua viime vuosikymmeninä, ja tärkein kiistakysymys koskee sitä, noudattiko identiteetti ylimalkaan kaksijakoista mallia", pohditaan tutkimuksessa, jonka julkaisi Cambridge Archeological Journal.
Saadakseen vastauksen kysymykseen tutkijat selvittivät henkilöiden biologisen sukupuolen ja sosiaalisen sukupuolen vastaavuutta. Biologinen sukupuoli määritettiin luustosta ja sosiaalinen sukupuoli hauta-antimista, joilla tarkoitetaan haudasta löydettyjä esineitä.
Tuhansien eurooppalaislöytöjen perusteella voidaan sanoa, että vuosina 5 500–1200 eaa. miesten hautaan pantiin tyypillisesti aseita ja naisten koruja. Ajanjakso ulottuu nuoremmalta kivikaudelta myöhäispronssikaudelle.
Peräti 85 prosentissa Saksassa, Itävallassa ja Italiassa tutkituista paikoista oli hautoja, joissa vainajan biologinen sukupuoli ei vastannut esineiden ilmentämää sosiaalista sukupuolta.
Esimerkiksi Saksassa haudatulla miehellä oli kotilonkuorista valmistettu päähine. Hänen hautaansa oli pantu muitakin yleensä naisvainajille annettuja lahjoja.
Toisessa tapauksessa luuston perusteella naiseksi määritetyn vainajan ympäriltä löydettiin kivikirves, ongenkoukku, villisianhampaita ja piiveitsi.
Analyysien mukaan noin kymmenen prosenttia vainajista ei vastannut kaksijakoista sukupuolikäsitystä. Tutkijat totesivat lisäksi, että biologista ja sosiaalista sukupuolta ei voitu määrittää suunnilleen joka kolmannen vainajan osalta.
"Luvut kertovat, ettei muunsukupuolisia voida enää pitää historiallisessa mielessä ´poikkeuksina yleisestä säännöstä´, vaan he olivat pikemminkin ´vähemmistöjä´, jotka yleensä tunnustettiin ja joita suojeltiin ja jopa kunnioitettiin", selittää tutkimuksen tekemiseen osallistunut Eleonore Pape, joka työskentelee evoluutioantropologian Max Planck -instituutissa.
Pape korostaa käsityksensä olevan kuitenkin vain yksi mahdollinen tulkinta tuloksista. Esimerkiksi dna-analyyseillä voidaan vielä varmistaa, ettei vainajien sukupuolta määritetty luuston perusteella väärin.