Häilyvä kauneus
Tunnetusti kauneus on katsojan silmässä ja makuja on monenlaisia. Onko silti yritetty määritellä, millainen on kaunis ihminen?
Kauneuteen liittyviä filosofisia kysymyksiä tutkivaa tieteenalaa kutsutaan estetiikaksi. Se sijoittuu filosofian ja eri taiteiden tutkimuksen kenttään ja sivuaa mm. sosiologiaa, psykologiaa ja kulttuurien tutkimusta. Kauneus on sikäli antoisa tutkimuskohde, että sen määritteleminen lyhyesti ja ytimekkäästi on mahdotonta, koska kauneus ei ole mitattava suure. Käsitykset siitä, millainen ihminen on kaunis, vaihtelevat kulttuureittain ja muuttuvat ajan mittaan. Esimerkiksi se, millaisia mittasuhteita pidetään kauniina, riippuu paitsi henkilökohtaisista mieltymyksistä myös kulttuurisista tekijöistä. Yhtäällä hoikkuus koetaan kauniiksi, kun taas toisaalla pulskuus tekee ihmisestä ulkoisesti viehättävän. Etenkin länsimaisessa kulttuuripiirissä kauneusihanteet ovat muuttuneet tältä osin huomattavasti muutaman sukupolven aikana. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kauneuskilpailujen osallistujien keskipaino on vähentynyt noin kymmenen kilogrammaa viime vuosikymmeninä, vaikka missit ovat perinteisesti olleet hoikkia. Eri kulttuureiden kauneuskäsityksissä on havaittu tiettyjä yhteneväisyyksiä. Hyväkuntoiset hiukset, hampaat ja iho, symmetriset kasvot ja sopusuhtainen vartalo koetaan yleensä viehättäviksi. Tämä saattaa johtua siitä, että nämä ulkoiset ominaisuudet rinnastetaan usein terveyteen ja elinvoimaan ja siksi tällaistä henkilöä voidaan pitää tavoittelemisen arvoisena kumppaniehdokkaana – näyttäähän hänellä olevan hyvät perintötekijät.