Glukoosi: Yksinkertainen sokeri ja tärkeä energialähde
Glukoosi, rypälesokeri, verensokeri. Kaikki ovat samaa ainetta. Lue, millainen aine pitää elimistösi käynnissä ja kertoo, onko veressäsi liian paljon vain liian vähän sokeria.
Glukoosi on sekä elimistön energialähde että veren sokeritason mittari. Lue tästä lisää yksinkertaisesta mutta ihmiselle elintärkeästä sokerista.
Mitä glukoosi on?
Glukoosi on sokeria, joka antaa energiaa soluillesi. Sitä sanotaan myös rypälesokeriksi ja dekstroosiksi. Sen kemiallinen yhtälö on C6H12O6.
Glukoosi on monosakkaridi, mikä tarkoittaa sitä, että se on yksinkertainen ja elimistössä nopeasti imeytyvä hiilihydraatti. Siksi rypälesokeria käytetään apuna silloin, kun veren sokeritasoa pitää nopeasti nostaa.
Veren sokeritaso riippuu siitä, paljon veressä on nimenomaan glukoosia. Jos siis lääkäri toteaa, että verensokerisi on alhainen, kyse on siitä, että veressäsi on liian vähän glukoosia.
Kun glukoosi leviää veren mukana soluihin, verensokeri kohoaa nopeasti ja glukoosi käynnistää erilaisia kemiallisia prosesseja elimistössä.
Glukoosi antaa energiaa soluille
Glukoosi on elintärkeä ravintoaine, jota ilman elimistö ei ole tule toimeen.
Glukoosi on paitsi nopeasti imeytyvää, myös energianlähde, jota kaikki elimistön solut voivat käyttää. Siksi glukoosi on välttämätön osa ravitsemusta. Erityisesti aivojen toiminta on riippuvaista jatkuvasta glukoosin saannista.
Kun sokeri imeytyy suolistosta, se kulkeutuu verenkiertoon ja saa verensokerin nousemaan. Niin sanotussa soluhengityksessä se hajoaa hiilidioksidiksi ja vedeksi ja samalla vapautuu energiaa ATP-molekyylien muodossa.
ATP eli eli adenosiinitrifosfaatti on runsasenergiainen fosfaattiyhdiste, joka joko varastoituu elimistöön tai palaa saman tien.
Soluhengityksessä glukoosi hajoaa hiilidioksidiksi ja vedeksi ja samalla vapautuu energiaa.
Glukoosin hajoaminen alkaa prosessissa, jota kutsutaan glykolyysiksi. Siinä glukoosi muuttuu maitohapoksi tai pyruvaatiksi.
Seuraavassa prosessissa eli sitruunahappokierrossa, joka tapahtuu mitokondriossa, pyruvaatti muuttuu vedeksi ja hiilidioksidiksi.
Sitruunahappokierrossa syntyy myös niin sanottuja kofaktoreita, jotka aktivoivat entsyymejä ja osallistuvat niin sanottuun elektroninsiirtoketjuun. Sen tuloksena syntyy ATP-molekyylejä, joista solut saavat energiaa.
Glukoosia on hedelmissä ja hunajassa
Ilman glukoosia monet elimistön välttämättömät kemialliset prosessit lakkaisivat. Siksi on tärkeää saada ravinnosta tietty määrä glukoosia.
Mistä glukoosia sitten saa – paitsi rypälesokeripastilleista, joita käytetään ensiapuna alhaiseen verensokeriin?
Ruoka-aineet jaetaan usein proteiineihin, rasvoihin ja hiilihydraatteihin. Hiilihydraatteihin taas kuuluvat tärkkelys, kuidut ja sokerit. Glukoosi kuuluu sokereihin.
Glukoosia muodostuu fotosynteesin eli yhteyttämisen kautta kasveissa. Kasvit saavat energiaa auringonvalosta ja ihminen kasveista.
Ihmisen glukoosin lähteitä ovat runsasenergiaiset hedelmät, kasvikset, vilja ja hunaja.
Hedelmissä ja hunajassa glukoosi on puhtaassa muodossa eli monosakkaridina, joka imeytyy elimistöön sellaisenaan. Yleisin glukoosin lähde on kuitenkin tärkkelys, joka on polysakkaridi.
Glukoosi on monosakkaridi, mikä tarkoittaa sitä, että se koostuu yhdestä sokeriyksiköstä.
Polysakkaridit ovat isoja molekyylejä, joita elimistö ei pysty käyttämään sellaisenaan, vaan ne pitää hajottaa.
Tärkkelystä on esimerkiksi perunassa, viljassa ja maississa. Ruoansulatuselimistön entsyymit hajottavat tärkkelyksen polysakkarit glukoosiksi.
Elimistö saa glukoosista muustakin kuin ravinnosta. Maksassa ja munuaisen kuoressa tapahtuu niin sanottu glukoneogeneesi, jossa glukoosia syntyy muusta kuin hiilihydraatista, yleensä maitohaposta.
Verensokeri kertoo glukoosin määrän
Vaikka kaikki elimistön solut tarvitsevat glukoosia, solut eivät saa glukoosia sisäänsä omin avuin. Jotta glukoosi pääsisi soluun, ensin insuliinin on sitouduttava solun pintaan.
Insuliini on hormoni, jota erittyy haimassa ja joka leviää elimistöön veren mukana. Insuliini säätelee veren glukoosimäärää ja pitää siten yllä sopivaa veren sokeritasoa.
Insuliini on hormoni, joka säätelee elimistön sokeritasapainoa.
Diabeetikoilla haima ei tuota tarpeeksi tai ollenkaan insuliinia tai insuliini ei vaikuta elimistössä riittävän tehokkaasti.
Kun insuliini ei säätele glukoositasapainoa diabeetikon elimistössä, verensokeri nousee liian korkeaksi. Toisaalta myös liian matala verensokeri on haitallista terveydelle.
Alhainen verensokeri voi aiheuttaa huimausta, mielialanvaihteluita ja päänsärkyä. Hyvin matala verensokeri eli hypoglykemia voi johtaa keskushermoston häiriöihin, kun aivojen energian saanti hiipuu.
Toisaalta hyperglykemia eli liian korkea verensokeri aiheuttaa janon tunnetta, väsymystä, pahoinvointia ja kasvanutta virtsaamisen tarvetta.
Hyperglykemia tarkottaa liian korkeaa verensokeria, hypoglykemia puolestaan liian alkaista verensokeria.
Näin pidät verensokerin tasapainossa
Diabeetikon täytyy säädellä verensokeriaan insuliiniruiskeilla. Insuliini edistää sokerin imeytymistä verestä soluihin.
Hyvää verensokeria voi edistää myös terveellisillä elämäntavoilla. Liikunta ja ylenmääräinen sokerin, valkoisen leivän ja pastan syöminen auttavat pitämään yllä glukoositasapainoa.
Normaali verensokeri (P-Glukoosi eli paastoglukoosi) on 4–7 millimoolia litrassa. Pitoisuus voi kuitenkin vaihdella yksilöllisesti.
Veren sokeripitoisuus nousee heti syömisen jälkeen. Siksi P-Glukoosi mitataan yön yli kestäneen paaston jälkeen.
Glukoosia kertyy myös veren punasolujen hemoglobiiniin. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän sitä tarttuu hemoglobiiniin. Sokerihemoglobiinista (HbA1c) nähdään verensokerin keskiarvo kolmelta kuukaudelta.