Viisi sisarusmyyttiä: ainoat lapset ovat itsekeskeisiä

Joskus kuulee, että perheen vanhemmat lapset kypsyvät varhemmin ja ovat oppivaisempia kuin nuoremmat sisarukset. Tutkimuksen valossa väitteessä näyttää olevan vähän perääkin – ainakin, jos vertaillaan keskimääräisiä älykkyysosamääriä.

Vuonna 2007 norjalaiset tutkijat havaitsivat, että esikoisten älykkyysosamäärä oli 2,3 pistettä korkeampi kuin sisarusparven toiseksi vanhimman.

Älykkyysosamäärä näyttää liittyvän nimenomaan sisarusjoukon vanhimman rooliin. Tutkimuksessa ilmeni, että jos esikoinen kuolee, toiseksi vanhimmat älykkyysosamäärä nousee esikoisen tasolle. Samoin kävi, jos kolmas lapsi jäi vanhimmaksi.

Tutkijat päättelivät, että sisarusten älykkyyserot eivät ole synnynnäisiä, vaan ne riippuvat lasten sosiaalisesta asemasta perheessä ja sen vaikutuksesta oppimiseen.

Vuonna 2017 ilmestyi myös yhdysvaltalaisen älykkyystutkijan Frank Sullowayn tutkimus, jossa päädyttiin samansuuntaisiin tuloksiin.

Sullowayn mukaan suurimpia syitä älykkyyseroon on se, että vanhimmat lapset saavat vanhemmilta enemmän kahdenkeskistä aikaa ja he oppivat aikuisten sanavarastoa, kun vanhemmat leikkivät heidän kanssaan tai auttavat heitä läksyissä.

Vanhimpien lasten odotetaan myös usein huolehtivan nuoremmista sisaruksistaan ja osittain kasvattavan ja opettavan heitä. Se vahvistaa esikoisten sosiaalista asemaa perheessä ja edistää aivojen kehitystä, mikä näkyy älykkyysosamäärässä.

Sulloway uskoo, että vanhemmat voivat tasoittaa älykkyyseroja antamalla myös nuoremmille lapsille lisää kahdenkeskistä aikaa.

Kaksoset ovat usein hyvin samannäköisiä, ja samamunaisilla kaksosilla on myös sama dna.

Dna:n ja ulkonäön samanlaisuus on saanut jotkut olettamaan, että kaksosilla on myös jonkinlainen henkinen yhteys ja keskinäinen ymmärrys toistensa ajatuksista.

Uskomuksella ei ole tieteellista pohjaa. Kaksosten ajatustenlukukykyä on tutkittu vuosikymmenien kuluessa monta kertaa ja monilla eri tutkimusmenetelmillä, mutta mitään tieteellistä näyttöä niin sanotusta kaksostelepatiasta ei ole saatu.

Vaikka kaksoset eivät ole ajatuksenlukijoita, tutkimusten mukaan heillä on usein samanlaisia luonteenpiirteitä.

Yhden tunnetuimmista alan tutkimuksista teki yhdysvaltalainen Thomas Bouchard vuonna 1979 Minnesotan yliopistossa. Hän alkoi tuolloin kerätä eri maista tietoa kaksosista, jotka oli erotettu pian syntymän jälkeen.

Bouchard selvitti, esiintyykö kaksosilla muita yleisemmin samanlaisia luonteenpiirteitä. Bouchardin tutkimus valmistui vuonna 1990. Siitä ilmeni, että samamunaiset olivat persoonallisuudeltaan hyvin samanlaisia, vaikka he eivät olleet koskaan eläneet yhdessä.

Bouchardin tutkimus viittaa siis siihen, että geeneillä on ratkaiseva vaikutus persoonallisuuteen ympäristöstä riippumatta.

On esitetty, että sisarusjoukon osana kasvaminen kehittää tunneälyä eli lasten herkkyyttä aistia muiden tunteita ja siten sosiaalisia taitoja, joita perinteisesti on pidetty naisellisina ominaisuuksina.

Tutkimuksen mukaan sisarukset voivat todella vaikuttaa toistensa kehitykseen monella tavalla positiivisesti, muun muassa tunne-elämään.

Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan sisarusjoukossa myös elämänlaatu paranee.

Tutkimuksessa kartoitettiin kyselyllä 700 nuoren ihmisten elämänasennetta ja mielenterveyttä. Vastausten mukaan sisarusten kanssa kasvaneet – sukupuolesta riippumatta – kokivat muita vähemmän ahdistusta ja suhtautuivat keskimääräistä optimistisemmin elämään.

Toisessa tutkimuksessa, johon osallistu 400 yhdysvaltalaisperhettä, ilmeni, että sisarusten kanssa kasvaneilla teini-ikäisillä esiintyi keskimääräistä vähemmän ahdistusta ja masennusta.

”Vaikka otettaisiin huomioon myös vanhempien vaikutus, sisarusten merkitys on huomattava”, toteaa yksi tutkimuksen tekijöistä Laura Padilla-Walker.

Saman tutkimuksen mukaan sisarusten tuki vähentää yksinäisyyden, epävarmuuden ja pelokkuuden kokemuksia.

Sisarusjoukossa kasvaminen myös kehittää sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Tähän viittaa myös vuonna 1983 yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa tehty keskustelukoe.

Miehet, jotka olivat kasvaneet vanhempien sisarten kanssa, olivat parempia keskustelijoita kuin samanikäiset miehet, joilla ei ollut isosiskoja.

Vanhempien siskojen kanssa kasvaneet miehet puhuivat kaksi kertaa niin paljon kuin esikoismiehet, esittivät enemmän kysymyksiä keskustelukumppaneilleen ja katsoivat heitä useammin. He olivat myös pidetympiä naispuolisten keskustelukumppanien keskuudessa kuin muut miehet.

Yleisen luulon mukaan keskimmäiset lapset joutuvat toimimaan sovittelijoina nuorempien ja vanhempien sisarustensa välillä ja kehittyvät siksi luonteeltaan varovaisiksi ja diplomaattisiksi.

Tutkimuksen mukaan stereotypia menee metsään: keskimmäiset lapset ovat muita useammin kapinallisia ja joutuvat sisaruksiaan helpommin erilaisiin ongelmiin.

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa vuonna 2013 havaittiin muun muassa, että keskimmäisten lasten riski ajautua rikollisuuteen tai alkoholin suurkuluttajiksi on 33 prosenttia suurempi kuin heidän vanhempien sisarustensa.

Saman tutkimuksen mukaan sisarusparven nuorimmat torjuvat muita useammin sellaisen elämäntavan. Keskimmäiset lapset sen sijaan ovat taipuvaisimpia ottamaan elämässä riskejä.

Keskimmäisten taipumus kyseenalaiseen käyttäytymiseen saattaa selittyä siitä, että vanhemmat vahtivat heidän tekemisiään vähemmän kuin muiden sisarusten.

Tätä mieltä on ainakin ranskalainen tutkijaryhmä, jonka vuonna 2005 tekemä tutkimus osoitti, että keskimmäiset lapset ovat sisaruksiaan useimmin tekemisissä oikeuslaitoksen kanssa.

Esikoinen saa vanhempien jakamattoman huomion siihen asti, kunnes seuraava lapsi tulee kuvioihin. Jos lapsia tulee vielä lisää, nuorin lapsi saa enemmän huomiota on keskimmäinen.

Kaiken kaikkiaan keskimmäiset lapset saavat lapsuudessaan sisaruksista vähiten vanhempien huomiota.

Ranskalaistutkijat arvelevat myös, että ratkaisevaa ei ole vain se, miten paljon vanhempien huomiota lapsi saa, vaan myös se, miten paljon vanhemmat puhuvat kunkin lapsen kanssa ja miten paljon he puuttuvat lasten epätoivottuun käyttäytymiseen.

Stereotyyppisen käsityksen mukaan ilman sisaruksia kasvavista lapsista, jotka saavat vanhempiensa kaiken huomion, tulee itsekeskeisiä.

Tälle olettamukselle on yritetty löytää tieteellisiä perusteita. Vuonna 1986 ilmestyi koontitutkimus, jossa käytiin läpi 200 tutkimusta ainoiden lasten persoonallisuudesta. Lopputulos oli se, että ainoat lapset eivät olleet sen itsekkäämpiä kuin muutkaan.

5-10:n viime vuoden aikana on kuitenkin saatu toisenlaisia tuloksia – varsinkin sellaisilla menetelmillä, joilla seurataan aivotoimintaa.

Useissa aivokuvannuksissa on havaittu, että ainoilla lapsilla on keskimääräistä vähemmän aktiivisia aivosoluja keskimmäisessä otsalohkossa eli aivojen siinä osassa, joka säätelee sosiaalista ymmärrystä.

Aktiivisuuden vähäisyys tässä aivojen osassa voi liittyä vähäisiin sosiaalisen kanssakäymisen kykyihin.

Tutkimuksissa on havaittu myös, että kun kaksi ihmistä on vuorovaikutuksessa keskenään, heidän keskimmäisten otsalohkojensa toiminta on samatahtista. Aivot ikään kuin asettuvat samalle aaltopituudelle, mikä lisää keskinäistä luottamusta.

Vuonna 2021 julkaistussa kiinalaisessa tutkimuksessa verrattiin aivojen samatahtisuutta vuorovaikutuksessa ainoilla lapsilla ja lapsilla, joilla oli sisaruksia.

Ainoilla lapsilla aivojen mukautuminen toisen kanssa oli vähäisempää.

Tulokset viittaavat siihen, että ainoiden lasten voi olla muita vaikeampaa päästä yhteisymmärrykseen muiden ihmisten kanssa.

Keskimmäisen otsalohkon vähäinen aktiivisuus voi myös vähentää myötäelämisen kykyä, tutkijat uskovat.