hulebjørn, kortansigtet, bjørn, dna, genetik

Dna:ta 16 000 vuotta vanhassa maassa

Maanäytteistä on löydetty ensimmäistä kertaa muinais-dna:ta. Menetelmä mahdollistaa esivanhempien perimän selvittämisen ilman ainoatakaan luunpalaa.

Maanäytteistä on löydetty ensimmäistä kertaa muinais-dna:ta. Menetelmä mahdollistaa esivanhempien perimän selvittämisen ilman ainoatakaan luunpalaa.

Shutterstock

Tanskalaiset ja brittiläiset dna-tutkijat tekivät meksikolaisluolassa mullistavan löydön.

Kartoittamalla Meksikossa vuoristoluolan maasta löytynyttä dna:ta voitiin selvittää useiden lajien perimä. Niihin kuului sukupuuttoon kuollut kookas luolakarhu, joka eli 16 000 vuotta sitten.

Löytöä pidetään merkkipaaluna ympäristö-dna-tutkimuksen alalla, joka kartoittaa eläimiä ja kasveja ympäristöstä, kuten maasta ja vedestä, löytyneen perintöaineksen pohjalta.

Tässä tapauksessa ympäristö-dna oli peräisin esimerkiksi virtsasta, ulosteista ja karvoista, joita eläimet olivat jättäneet luolaan ja jotka olivat säilyneet maassa.

Tietokone paljastaa piilevän dna:n

Chiquihuite, luola, meksiko, dna, ympäristö-dna, luolakarhu
© Devlin A. Gandy

Aika on tallentunut kerrostumaan

Tutkimalla maakerroksista jätöksiä voidaan päästä selville siitä, milloin eläimet elivät. Uusi menetelmä mahdollistaa yksilöhavainnot.

luolakarhu, leveäkalloinen, karhu, dna, perinnöllisyystiede
© Devlin A. Gandy

Maassa on runsaasti dna:ta

Eläinten jätökset sisältävät soluja, joiden dna päätyy maahan. Suotuisissa olosuhteissa on mahdollista löytää maasta dna-pätkiä, joilla on ikää jopa yli 10 000 vuotta.

ympäristö-dna, dna, perinnöllisyystiede, sekvensointi, luolakarhu
© Mikkel Winther Pedersen et al, Current Biology

Tietokone tunnistaa pätkät

Tietokone tunnistaa sitten kappaleet ja auttaa määrittämään, mille eläin- tai ihmislajille ne kuuluvat.

Kuva maailmasta voi muuttua

Sukupuuttoon kuollut luolakarhu, jonka perimä on nyt kartoitettu, oli leveäkalloinen karhueläin.

Kookas, jopa tonnin painoinen laji eli Pohjois-Amerikassa viime jääkaudella. Kun luolakarhu käveli neljällä raajalla, se oli kaksi metriä korkea.

Kun dna:ta verrattiin aiempiin – muun muassa Yukonissa Kanadassa tehtyihin – löytöihin ja nykyisten karhujen dna:han, kävi ilmi, että meksikolaisyksilö erosi selvästi kanadalaisista lajitovereistaan.

Tutkimushanketta vetävä Kööpenhaminan yliopiston professori Eske Willerslev uskoo, että uusi menetelmä antaa mullistavaa tietoa, tutkittiinpa sitten evoluutiota tai ilmastonmuutosta. Käyttökelpoista dna:ta voi löytyä mistä vain.

Dna-pätkiä on kaikkialla

Menetelmän ansiosta on mahdollista päästä hävinneiden eläinten jäljille sielläkin, missä ei ole säilynyt luita.

Tutkimuskohteiksi sopivat esimerkiksi kivikauden asuinpaikat, joista ei löydy hyvin säilyneitä jäännöksiä. Maassa voi kuitenkin olla ihmisten perintöainesta.