Kaksi miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Grönlannissa oli vehreitä koivumetsiä, joissa vaeltu norsun kaltaisia mastodontteja. Silloin Grönlanti oli 10-17 astetta nykyistä lämpimämpi.
Näin toteaa kansainvälinen tutkijaryhmä, jonka työn tulokset julkaistiin äskettäin Nature-tiedelehdessä.
Grönlannin rehevän menneisyyden jäljille päästiin analysoimalla dna-näytettä, jonka kaivettiin esiin Kap København -nimisestä geologisesta muodostelmasta Pohjois-Grönlannista.
”Löytämämme dna on kaksi kertaa niin vanhaa kuin tähän asti vanhin tunnettu dna”, sanoo Kööpenhaminan yliopiston geogenetiikan keskuksen johtaja professori Eske Willerslev, joka johti tutkimushanketta.
Tähän asti vanhin tunnettu dna oli peräisin Siperiasta löydetystä mammutin hampaasta. Se on miljoona vuotta nuorempi kuin nyt löydetty dna, Willerslev kertoo.
Mastodontteja ja poroja
Dna-analyysi antaa osviittaa siitä, millainen ekosysteemi Pohjois-Grönlannissa oli kaksi miljoonaa vuotta sitten: vehmaissa lehtipuumetsissä eli monia eläinlajeja, joista ei ennen ole löydetty merkkejä arktiselta alueelta.
Grönlannissa eli muun muassa mastodontteja ja molukkirapuja. Molukkirapuja on kuvailtu ravun ja skorpionin risteytykseksi.
Mastodontit olivat noin kolmen metsin korkuisia nykynorsun sukulaisia, joiden jäännöksiä on tähän asti löydetty vain Pohjois-Amerikasta. Niiden on täytynyt tulla Grönlantiin merta pitkin, sillä Pohjois-Amerikasta ei ollut tuolloinkaan maayhteyttä Grönlantiin.
Alueella eli myös jäniksiä, sopuleja ja porojen esivanhempia.
Kaikkiaan näytteistä on tunnistettu kahdeksan eläinlajin ja 102 kasvilajin dna:ta.
Kuvituskuva nykymaisemasta Kap København -muodostelmasta. Kylmyys ja kuivuus vaikuttavat siihen, että alueen luonto ei ole monimuotoinen.
16 vuoden työ palkitsi tekijänsä
Kap Københavnin muodostelman tutkimus alkoi jo vuonna 2006, jolloin Kööpenhaminan yliopiston tutkijat lähtivät alueelle hakemaan näytteitä.
Tutkijat toivat näytteet Kööpenhaminaan ja alkoivat etsiä niistä dna-jäämiä, mutta silloin he vetivät vesiperän.
Seuraavina vuosina tutkijat hioivat menetelmiään ja parantelivat dna-analyysilaitteitaa siinä toivossa, että vanhoista näytteistä sittenkin löytyisi geeniperimän jäänteitä. Tutkijat saivat pettyä kerta toisensa jälkeen. Tuloksista ei voitu varmuudella päätellä, miltä ajalta dna oli.
Lopulta tutkijat saivat kehitettyä analyysilaitteitaan niin paljon, että vuonna 2017 he vihdoin saivat näytteistä esiin dna:ta. Itse asiassa kerrostumanäytteet olivat täynnä geneettistä materiaalia. Ennen pitkää tutkijoilla oli käsissään miljoonia dna-jaksoja.
Näytteistä löytyi jäännöksiä 102 eri kasvilajista. Niistä 78 oli tuttuja fossiililöydöistä, mutta 28 oli aivan uusia. Kasvi-dna paljasti Pohjois-Grönlannissa olleen runsaasti poppeli- ja koivumetsiä. Eläinten dna oli peräisin muun muassa poroilta, jäniksiltä, mastodonteilta, hanhilta, sopuleilta ja muurahaisilta.
Näytteiden sisältämän dna:n tutkimus jatkuu. Tavoitteena on selvittää muun muassa, miten nyt löydetyt lajit ovat tulleet toimeen niin kaukana napapiirin pohjoispuolella: miten esimerkiksi puut ovat selviytyneet puoli vuotta kestävästä kaamoksesta.
16 vuotta myöhemmin…
Tanskalaistutkijoiden löytö on iso uutinen kaikkialla maailmalla. Sitä edelsi kuitenkin pitkä ja turhauttava taival.
Kun Pohjois-Grönlannista kaivettuja 41 näytettä alettiin tutkia vuonna 2006, senaikaisilla menetelmillä niistä ei saatu esiin dna:n hiventäkään.
Vuosien mittaan tutkijat alkoivat puhua jopa Kap Københavnin kirouksesta, kun yritys toisensa jälkeen meni mönkään.
16 vuoden aikana dna-analyysitekniikka on kuitenkin kehittynyt pitkin harppauksin. Nyt menetelmät ovat niin tehokkaita, että näytteistä voidaan päätellä melko tarkasti, miltä Pohjois-Grönlannin ekosysteemi muinoin näytti.
Lue myös:
Maailman vanhin dna voi auttaa hahmottamaan myös tulevaa. Menneisyyden perusteella voidaan ehkä päätellä, miten nyt meneillään oleva ilmastonmuutos vaikuttaa Arktiksen ekosysteemeihin, Willerslev arvioi.
”[Pohjois-Grönlannissa vallinnut] ilmasto muistuttaa paljon sitä, mikä meitä odottaa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Siksi tämä löytö antaa osviittaa siitä, miten luonto reagoi lämpötilan nousuun.”