Tähän asti laajin viikinkien genomin kartoitus on laajentanut käsitystä siitä, miten muualta tullut perimä vaikutti Skandinavian viikinkiajan väestöön ja miten viikinkien perimä vaikutti jälkipolviin.
Viikinkiperimä näyttää ilmenevän yllättävissä asioissa.
1. Viikingeillä riski sairastua skitsofreniaan oli suurempi kuin nykyään
Tanskalaisen perinnöllisyystutkijan Eske Willerslevin johtama tutkijaryhmä havaitsi, että skitsofrenian esiintymiseen liitetty ryhmä geenejä oli viikingeillä paljon yleisempi kuin 2 000:lla nykyään elävällä tanskalaisella.
Ei tiedetä, johtuuko ero aikakausien välillä tapahtuneesta evoluutiosta vai vertailtujen ryhmien mahdollisesta etnisestä erosta.
Tulokseen liittyy epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi tutkijat eivät voi sanoa varmuudella, oliko kaikilla viikingeillä kohonnut skitsofreniariski.
2. Viikingit sietivät mehua... eikun maitoa!
Kyky sietää maitoa lapsuuden jälkeenkin oli jo viikinkiaikana skandinaavien perimässä laktaasigeenin muodossa. Geeni tuottaa entsyymejä, jotka pilkkovat laktoosia elimistössä.
Geenianalyysi osoitti, että viikinkien laktoosin sietokyky muistutti Skandinavian nykyisten asukkaiden laktoosin sietokykyä.
Geenin laktoosin pilkkoutumista edistävä muoto näyttää olleen yleinen jo rautakaudella, ja Skandinavian asukkaat ovat ehkä saaneet sen Baltian silloiselta väestöltä.
3. Viikinkien hiukset olivat luultavasti tummahkot
Viikinkien vaaleat liehuvat kutrit tai punainen parta saattavat olla viihdeteollisuuden luoma harha. Tutkimus viittaa ainakin siihen suuntaan, että hiusten väri vaihteli viikingeillä suuresti.
Lisäksi silmien, ihon ja hiusten väriin liittyvät geenit ovat yleisesti hyvin samankaltaiset kuin Skandinavian nykyväestöllä, mutta pienet geneettiset erot viittaavat tummahiuksisuuden olleen viikingeillä yleisempää kuin nykyskandinaaveilla. Suureen pituuskasvuun liittyvät geenit olivat myös yleisempiä kuin nykyisin.
Tutkimus osoittaa myös, että pigmenttiin liittyvät muutokset ovat olleet voimakkaita viime vuosituhannen aikana. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että eurooppalaisten ulkonäkö on voinut muuttua melkoisesti sen jälkeen, kun ensimmäiset nykyihmiset saapuivat Eurooppaan 50 000 vuotta sitten, mitä on epäilty joissain evoluutoteorioissa.
Geenien leviämistä viikinkiajalla selvitettiin myös tutkimalla eri puolilta Eurooppaa löydettyjä pronssikautisia ja keskiaikaisia luurankoja.
442 luurankoa antavat vihjeitä viikinkiajan geenipoolista
Geenitutkijat eristivät dna:ta 442:sta viikinkiajalta peräisin olevasta luurangosta. Tuloksia verrattiin lähes 4 000 nykyisin elävän henkilön dna:han.
Ihmisen koko dna:ssa eli genomissa on miljoonia kohtia, joissa yksilöiden välillä voi olla eroja. Samaan etniseen ryhmään kuuluvilla niissä esiintyy usein yhtäläisyyksiä eli samoja geenivariantteja.
Vertailu osoitti, että Skandinavian viikinkiajan väestöllä oli omanlaisensa geneettinen koostumus ja että alueelle tuli uusia geenejä yhtä aikaa etelästä ja idästä. Lisäksi tutkimus osoitti, minne Skandinavian eri alueiden väestö levitti omaa perimäänsä.
