Døende ser syner

Eloisat unet rauhoittavat kuolevan mieltä

Luultua useammat näkevät kuoleman lähestyessä monivivahteisia unia, joissa esiintyy kuolleita sukulaisia, ystäviä tai lemmikkejä. Unennäkö helpottaa lähtöä.

Luultua useammat näkevät kuoleman lähestyessä monivivahteisia unia, joissa esiintyy kuolleita sukulaisia, ystäviä tai lemmikkejä. Unennäkö helpottaa lähtöä.

Lotte Fredslund & Shutterstock

Parantumatonta aivosyöpää sairastava yhdysvaltalainen Ginny oli 15-vuotias, kun hänet lähetettiin saattohoitoon.

Kun Ginny tunsi olevansa kuolemaisillaan, häntä tuli katsomaan yllättävä vieras: itse Jumala astui alas taivaista ja puhui hänelle.

Oudolta ja vanhalta näyttävä Jumala lupasi Ginnylle, että tämä pääsee pian asumaan hienoon linnaan perheensä kanssa.

Keskustelu rauhoitti Ginnyä, ja hän hyväksyi lähestyvän kuolemansa.

Ginny kertoi vielä äidilleen kokemuksestaan.

Sitten Ginny pyysi, että hänen sormiensa ja varpaidensa kynnet lakataan senvärisiksi, että ne sopivat siihen mekkoon, jossa hän halusi itsensä haudattavan. Sen jälkeen hän kuoli.

80 prosenttia potilaista näkee tutkimuksen mukaan unia, kun heidän elämänsä lähestyy loppuaan.

Ginny ei ole ollut suinkaan ainoa kuoleva, joka on nähnyt eloisia unia elämänsä lopussa.

Useissa eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan monet kuolemaisillaan olevat potilaat uneksivat samalla tavalla viimeisten elinviikkojensa tai -päiviensä aikana. Japanissa saatiin selville, että viidesosa kuolevista näkee erikoisia unia. Moldovalaistutkimuksessa päädyttiin sen sijaan 40 prosentin osuuteen.

Joissakin tutkimuksissa ilmiö on todettu vielä yleisemmäksi. Niiden mukaan jopa kolme neljäsosaa kuolevista uneksii erikoisesti.

Monet potilaat pitävät kuitenkin unensa omana tietonaan, sillä he pelkäävät, että läheisten ja hoitajien suhtautumistapa muuttuu.

Arastelu on ymmärrettävää, mutta alan asiantuntijoiden mukaan ei ole syytä epäillä, että kuoleva on mennyt päästään sekaisin. Unet nimittäin tuottavat iloa ja antavat toivoa elämän päättyessä.

VIDEO: 15-vuotias Ginny tapasi kuolleen tätinsä unessa

Lisäksi unet valmistavat läheisiä edessä olevaan surutyöhön.

Unet voivat johtua hapenpuutteesta

Tutkijat käyttävät kuolevien unennäöstä ja näkyjen näkemisestä englanninkielistä nimitystä end-of-life dreams and visions (ELDV).

Ilmiötä käsitteli ensimmäisenä tieteellisesti englantilainen tutkija William Fletcher Barrett vuonna 1926.

Barrettin vaimo oli synnytyslääkäri. Hänen mukaansa monet naiset näkivät edesmenneitä sukulaisiaan vähän ennen kuin he kuolivat raskauden aikana tai pian sen jälkeen.

Latvialaissyntyinen Karlis Osis ja islantilainen Erlendur Haraldsson olivat niin sanottuja parapsykologeja. Toisin sanoen he tutkivat kiistanalaisia ilmiöitä, joille ei ole luonnontieteellistä selitystä. Paranormaaleja ilmiöitä ovat muun muassa kuolemanrajakokemukset, kummittelu ja enneunet. Ilmiöitä yhdistää se, että niistä on vaikea saada tietoa luotettavilla tutkimusmenetelmillä.

Osis ja Haraldsson keräsivät 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja Intiassa tuhansia ELDV-kertomuksia terveydenhuollon ammattilaisilta.

Pian selvisi, että unennäkö ei ollut lääkkeiden sivuvaikutus tai sairaan hourailua.

Vuonna 2014 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin, että unennäköä esiintyy itse asiassa potilailla, jotka ovat järjissään ja täysin tietoisia siitä, mitä heidän ympäristössään tapahtuu.

Syy siihen, että niin monet kuolemaisillaan olevat näkevät myönteisiä unia tai näkyjä, on kuitenkin yhä hämärän peitossa.

Osa tutkijoista uskoo, että näyt aiheuttaa aivojen hapenpuute tai stressireaktio.

Vilde drømme
© Shutterstock

Kuoleva näkee villejä unia ja näkyjä

Elämän loppuvaiheessa nähdään erilaisia unia. Useimmiten ne ilahduttavat ja rauhoittavat kuolevaa, mutta joissakin tapauksissa ne ovat luonteeltaan epämiellyttäviä harhoja.

mies ja nainen
© Shutterstock

1. Eloisat unet

Kuolemansairaat potilaat voivat nähdä nukkuessaan monivivahteisia unia. Heillä saattaa esiintyä myös valvetilan aikaisia näkyjä. Usein koetaan, että tavataan kuolleita sukulaisia tai lemmikkejä. Elämys on yleensä miellyttävä ja rauhoittava.

hallusinaatiot
© Shutterstock

2. Ahdistavat harhat

Kun kuolevan aivotoiminta häiriintyy, syntyy sekavuustiloja. Niiden aikana potilas saattaa kärsiä harhoista. Hän voi nähdä esimerkiksi aaveita tai hirviöitä sekä nukkuessaan että valveilla ollessaan.

Eloista unet
© Shutterstock

3. Levolliset rajakokemukset

Noin kymmenen prosenttia ihmisistä kokee kuolemanrajakokemuksen. Se ilmenee yleensä kirkkaana valona ja kehosta poistumisena. Tavallisesti elämys saa aikaan onnen ja rauhan tunteen.

Yhdysvaltalainen lääkäri Christopher Kerr on maailman johtavia kuolevien unennäön tutkijoita.

Buffalon saattohoidon ja oireita lievittävän hoidon keskuksessa työskentelevä Kerr on dokumentoinut yli 1 500 ELDV-tapausta uransa aikana.

Kerr on saanut selvän käsityksen asiasta. Hänen mukaansa arvoitukselliset monivivahteiset unet ja näyt elämän loppuvaiheessa vaikuttavat yleensä rauhoittavasti. Useimmiten kuoleva nauttii niistä, sillä ne tuottavat sekä iloa että hyvää mieltä.

Täti pyysi Ginnyä tulemaan kanssaan hienoon linnaan, jossa on lämmintä ja valoisaa.

Lisäksi miellyttävät unet ja näyt vaikuttavat positiivisesti läheisiin, kun kokemuksista kerrotaan heille.

Kuollut täti poisti pelon

Syöpää sairastava Ginny vietti viimeiset elinpäivänsä Buffalon saattohoitokodissa, jossa hänelle pitivät seuraa lähiomaiset ja Kerr.

Eloisista unista tuli sekä Ginnylle että hänen perheenjäsenilleen väline, joka auttoi heitä hyväksymään kuoleman ja käsittelemään surua.

Keskustelu Jumalan kanssa ei ollut ainoa Ginnyn syöpään sairastumisen jälkeen kokema ELDV.

Ensimmäinen unennäkökokemus syntyi silloin, kun Ginnyn aivokasvainta tutkittiin magneettikuvauslaitteella.

Ginny oli syvässä unessa, kun hänen kuollut tätinsä ilmestyi hänelle. Täti pyysi Ginnyä tulemaan kanssaan hienoon linnaan, jossa on lämmintä ja valoisaa.

Silloin nuori nainen tunsi ensimmäisen kerran kasvaimen löytymisen jälkeen olonsa turvalliseksi. Hän ei myöskään tuntenut itseään enää hylätyksi.

Samantapaiset ELDV-kokemukset toistuivat seuraavina kuukausina.

Vaikka syöpäsairaus eteni etenemistään, unet lievittivät Ginnyn ahdistusta. Lopulta kuolemanpelko haihtui.

40 prosenttia 500 lähiomaisesta vastasi kyselyn tehneelle tutkijalle, että vainaja oli nähnyt unia ja näkyjä elämänsä loppuvaiheessa.

Ginny on ollut vain yksi monista ennen kuolemaansa unista lohtua saaneista ihmisistä.

Vuonna 2019 julkaisemassaan tutkimuksessa Christopher Kerr kävi läpi kaikkiaan 70 kuolevan ihmisen ELDV-tapauksia.

Koko tutkimusaineisto oli kerätty Buffalon saattohoidon ja oireita lievittävän hoidon keskuksen potilailta.

Puolella potilaista oli ainakin yksi unennäkökokemus.

Niillä potilailla, jotka eivät kertoneet omakohtaisista ELDV-tapauksista, oli selvästi suurempia vaikeuksia kohdata kuolema. He olivat jännittyneempiä ja ahdistuneempia.

Kaksi vuotta myöhemmin valmistuneessa tutkimuksessaan Kerr totesi, että kuolevan unet ja näyt lohduttavat myös lähiomaisia.

Lääkäri kysyi unennäöstä kaikkiaan 500 henkilöltä, jotka olivat menettäneet vanhempansa tai elämänkumppaninsa.

40 prosenttia vastasi, että vainaja oli nähnyt unia ja näkyjä elämänsä loppuvaiheessa.

Christopher Kerr ja potilas

Buffalon saattohoidon ja oireita lievittävän hoidon keskuksen lääkäri Christopher Kerr on dokumentoinut yli 1 500 kuolevan potilaan näkemää unta ja näkyä uransa aikana.

© Mauro Grigollo

Tutkimuksen mukaan julki tuoduilla ELDV-kokemuksilla oli enimmäkseen myönteinen vaikutus lähiomaisten surutyöhön.

Surevat uskoivat esimerkiksi, että unet ja näyt olivat lohduttaneet rakasta ihmistä ja helpottaneet hänen lähtöään. Siksi heidän oli helpompi hyväksyä menetyksensä ja käydä läpi surutyön eri vaiheet kuin niiden, jotka eivät olleet tietoisia vainajan mahdollisista ELDV-kokemuksista.

Kuolemaa edeltävä unennäkö voi kuitenkin vaikuttaa myös kielteisesti sekä kuolevaan että läheisiin. Vaikka ELDV-kokemuksia pidetään useimmiten voimavaroja antavina, joissakin tapauksissa unet ja näyt ahdistavat ja pelottavat.

Kun ELDV-kokemukset ovat kielteisiä, lähiomaisten on selvästi vaikeampi käsitellä menetystä ja sopeutua siihen.

Christopher Kerr ei ole suinkaan ainoa tutkija, jota kiinnostavat kuolevien arvoitukselliset unet ja näyt.

Ruotsalaislääkäri Stina Nyblom Göteborgin yliopistosta julkaisi vuonna 2021 raportin kuolemansairaiden unennäöstä. Selvitys perustui terveydenhuollon ammattilaisten havaintoihin ja tietoihin.

Tutkimusaineisto kerättiin neljässä eri saattohoitokodissa työskenteleviltä 18 lääkäriltä ja hoitajalta. Heistä 15 vahvisti, että heidän potilaansa olivat nähneet erikoisia unia ja näkyjä elämänsä loppuvaiheessa.

Potilaat olivat kyenneet kertomaan uniensa sisällöstä erittäin tarkasti. Kuvauksista kävi ilmi esimerkiksi se, mistä unissa puhuttiin ja mitä niissä esiintyvillä henkilöillä oli yllään.

Eräs hoitaja muisti vanhan, äreän miehen, joka osoitti sänkynsä jalkopäätä ja huudahti: ”Katso, tuolla on vaimoni. Hän on tullut tänne!”

Puoliso oli kuollut jo aikoja sitten, mutta mies uskoi tapauksen jälkeen, että he tapaavat pian uudestaan. Miehen mieli pysyi iloisena ja rauhallisena siihen asti, kun hän kuoli pari päivää myöhemmin.

Kuolemasta pitää tehdä inhimillisempää. Christopher Kerr, kuolevien unennäön tutkija

Unet auttavat kuolemaan

”Kuolemasta pitää tehdä inhimillisempää. Ei vaadita muuta kuin niiden prosessien hyväksymistä, jotka jokainen voi nähdä omin silmin. On kuitenkin perehdyttävä paremmin kuolevan potilaan tunteisiin ja kokemuksiin”, toteaa Christopher Kerr vuonna 2020 julkaisemassaan kirjassa ”Death Is But a Dream: Finding Hope and Meaning at Life’s End”.

Kun ELDV-tapaukset otetaan vakavasti ja potilaita kannustetaan kertomaan unennäöstään, kokemuksista voivat hyötyä potilaiden lisäksi heidän lähiomaisensa.

Syöpää sairastava Ginny sai unistaan apua kuoleman hyväksymiseen ja kohtaamiseen. Ginnyn avoimuus auttoi myös hänen perheenjäseniään.

Keskustelut Jumalan ja kuolleen tädin kanssa lievittivät 15-vuotiaan hätää ja ahdistusta. Niiden ansiosta hän saattoi kuolla iloisena ja rauhallisena.