Veriryhmäjaotteluja on erilaisia, mutta ne kaikki perustuvat veren punasolujen ominaisuuksiin tai veriplasman vasta-aineisiin.
Ihmisillä käytetyistä veriryhmäjärjestelmistä tavallisin on ABO-jaottelu, jonka mukaan muun muassa määritetään sopiva luovuttaja verensiirtoa varten.
AB0-järjestelmä käsittää neljä erilaista veriryhmää:
- Veriryhmä A
- Veriryhmä B
- Veriryhmä 0
- Veriryhmä AB
Sokerimolekyylit määräävät veriryhmän
Siinä erotetaan neljä veriryhmää: A, B, AB ja O. Jokaisen ihmisen punasolujen pinnalla on H-antigeeniksi kutsuttu hiilihydraatti.
A-veriryhmän ihmisillä siihen on kiinnittynyt A-antigeeni eli N-asetyyli-D-galaktosamiini-niminen sokerimolekyyli.
B-veriryhmään kuuluvilla siinä on B-antigeeni eli D-galaktoosisokeri. AB-ryhmän ihmisillä on H-antigeenissaan sekä N-asetyyli-D-galaktosamiini että D-galaktoosi, kun taas O-ryhmän ihmisillä ei ole niistä kumpaakaan.
Eri veriryhmät johtuvat mutaatioista
A-ryhmän veren plasmassa on B-antigeenin ja B-ryhmän veressä A-antigeenin vasta-aineita. O-veressä on sekä A- että B-antigeenin vasta-aineita, ja AB-ryhmän veressä ei kummankaan.
Vasta-aineet aiheuttavat punasolujen yhteenliimautumisen. Siksi A-ryhmän henkilölle ei saa antaa B-verta eikä päinvastoin.
AB-veressä ei ole vasta-aineita, joten AB-ryhmän henkilölle voidaan antaa mitä verta hyvänsä. O-veren punasoluja voidaan antaa kaikille, mutta koska O-veren plasmassa on sekä A- että B-vasta-aineet, O-ryhmään kuuluva voi vastaanottaa vain O-verta.
Veriryhmä riippuu yhdestä geenistä, joka ohjaa A- ja B-antigeenin kiinnittymiseen tarvittavan entsyymin muodostumista. Geenistä esiintyy kolmea eri muotoa A, B ja O.
Niistä vanhin on A, josta on sittemmin mutaatioiden kautta syntynyt B. Myös O on mutatoitunut A:sta, mutta sen osalta muunnos on johtanut geenin passivoitumiseen niin, että se on lakannut tuottamasta entsyymiä.
Eri veriryhmille ovat tunnusomaisia eri antigeenit tai niiden puuttuminen.
Veriryhmä voi antaa etulyöntiaseman
Vaikka mutaatio on tuottanut toimimattoman geenin, se on tässä tapauksessa kantajalleen eduksi. Toimimaton geeni on myös varsin yleinen.
Suomalaista 31, ruotsalaisista 38 ja tanskalaisista 41 prosenttia kuuluu O-veriryhmään. Geenimuodon yleisyys voi olla yhteydessä vastustuskykyyn taudinaiheuttajia vastaan.
On löydetty viitteitä siitä, että O-veren A- ja B-antigeenien vasta-aineet parantaisivat vastustuskykyä joitakin bakteereja ja mahdollisesti jopa malariaa vastaan.
Toisaalta O-veriryhmän ihmiset ovat muita alttiimpia muille bakteereille ja esimeriksi koleralle.
ABO-jaottelun mukaiset veriryhmät esiintyvät erilaisina muunnelmina myös simpansseilla, gorilloilla, orangeilla ja paviaaneilla.
Punasolujen pintarakennetta säätelevät geenit ovat siis syntyneet hyvin varhain ihmisen sukupuussa. Muilla lajeilla jaottelu on erilainen.
Esimerkiksi koirilla veriryhmän määrää DEA-antigeeni (Dog erythrocyte antigen), josta on kahdeksan eri muunnelmaa.
Kissoilla antigeeneja on kolme: A, B ja AB. Hevosilla veriryhmiä on viitisenkymmentä, ja niistä on vielä lukuisia alaryhmiä.