Astronauttien vaivuttaminen horrokseen pitkien avaruusmatkojen ajaksi ei ole tähän mennessä onnistunut kuin tieteistarinoissa, mutta nyt siinä onnistuminen on aiempaa hieman todennäköisempää.
Tsukuban yliopistossa Japanissa on onnistuttu vaivuttamaan hiiret ja rotat horrokseen, vaikka ne eivät luonnossa horrosta talvisin.
Monet nisäkkäät voivat alentaa ruumiinlämpöään kuukausiksi aikoina, jolloin ravintoa on tarjolla niukasti. Näin toimivat esimerkiksi karhut, siilit ja lepakot, mutta myös tietyt kädellislajit, kuten makit. Yhteistä lajeille on se, että niiden energiankulutus laskee minimiin, kun niiden ruumiinlämpö alenee ja syke harventuu.
Tutkijat vaivuttivat hiiret horrokseen
Uusi mullistava tutkimus osoittaa, että niin sanottujen Q-neuronien aktivointi aivoissa voi vaivuttaa hiiren horrosta muistuttavaan tilaan.
Aktiivinen hiiri kuluttaa paljon
Kun Q-neuroneja ei stimuloitu, hiiret pysyivät fyysisesti aktiivina, ja niillä oli tiheä syke, vilkas aineenvaihdunta ja suuri energiankulutus.
Horros alkaa vaikuttaa
Q-neuronien aktivointi hidasti hiiriä. Ne liikkuivat vähemmän, ja niiden syke, aineenvaihdunta ja hapenkulutus pienenivät.
Lämpötila todistaa erosta
Hiiristä lähtevän infrapunasäteilyn mittaus osoitti, että hiirten ruumiinlämpö oli laskenut noin kymmenen astetta.
Japanilaistutkijat pääsivät koehiirillä samaan aktivoimalla aivoissa hypotalamuksessa sijaitsevia Q-neuroneja, jotka säätelevät useita elimistön perustoimintoja.
Lämpötila aleni kymmenen astetta
Hiirten ruumiinlämpö aleni kymmenen astetta, ja myös niiden syke ja hengitystiheys hidastuivat. Tila kesti 48 tuntia, eikä se aiheuttanut hiirille vahinkoa.
Luonnossa hiiret pystyvät vaipumaan joiksikin tunneiksi kevyeen horrokseen, joten koe toistettiin rotilla, jotka eivät koskaan horrosta. Sekin onnistui. Tulos viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että horrostila voidaan saada aikaan kaikilla nisäkkäillä - myös ihmisellä.
Horros pidentää ikää
Koe on lääketieteellisesti hyvin merkittävä. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hengitysvaikeuksista kärsiviä potilaista voitaisiin ehkä pelastaa alentamalla tilapäisesti elimistön hapentarvetta.
Myöhemmin olisi ehkä myös mahdollista vaivuttaa astronautit horrokseen pitkillä avaruusmatkoilla. Horroksesta olisi kolmenlaista hyötyä: astronautit välttyisivät ikävystymiseltä, elintarvikkeita ei tarvitsisi varastoida niin paljon, ja astronautit myös eläisivät pidempään, sillä horroksessa elimet eivät ikääntyisi normaaliin tahtiin.