Serotoniini – tämän vuoksi se on tärkeää

Serotoniini on viestiaine, jota kutsutaan myös välittäjäaineeksi. Siitä käytetään myös nimitystä 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT).
Aine yhdistetään usein iloon ja hyvänolon tunteeseen, mutta se liittyy myös uneen, muistiin ja ruokahaluun.

Serotoniinia esiintyy ensisijaisesti keskushermostossa ja suolistossa, ja aivojen serotoniinivaje voi aiheuttaa masennusta.

Tryptofaani on tärkeä aminohappo elimistön serotoniinintuotannolle.

Tryptofaani on välttämätön aminohappo, eli elimistö ei tuota sitä itse. Tryptofaania on mahdollista saada ruoasta toisin kuin serotoniinia.

Tryptofaania esiintyy useimmissa proteiinipitoisissa ruoka-aineissa, kuten lihassa, kalassa ja kananmunissa. Sitä sisältävät kuitenkin myös pinaatti, maito, pähkinät ja siemenet.

Kun syö runsaasti tryptofaania sisältäviä elintarvikkeita, serotoniinin määrä elimistössä kasvaa.

Epäterveelliset elämäntavat, kuten runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi, laskevat serotoniinitasoa.

Keskushermoston välittäjäaineena serotoniini on välttämätön useille aivotoiminnoille, jotka vaikuttavat esimerkiksi mielialaan, uneen, ruokahaluun, käyttäytymisen ja ahdistukseen.

Yli 95 prosenttia elimistön serotoniinista on kuitenkin keskushermoston ulkopuolella.

Serotoniinilla on tärkeä tehtävä myös ruoansulatuskanavan enteerisessä hermostossa. Siellä se osallistuu suolen liikkeiden ja eritystoiminnan hermosäätelyyn.

Lisäksi serotoniini vaikuttaa muun muassa virtsarakon, hengityselinten ja immuunijärjestelmän toimintaan, veren hyytymiseen ja verisuonten laajenemiseen.

Serotoniini tekee iloisemmaksi ja onnellisemmaksi.

Vaikka serotoniinilla on monta tärkeää tehtävää elimistössä, sen merkitys korostuu mielialan säätelyssä.

Tutkimusten mukaan matala serotoniinitaso laskee mielialaa, kun taas korkea vastaavasti kohottaa sitä. Sillä, paljonko serotoniinia on veressä, on vaikutusta elämään.

Tutkimuksessa, jonka osallistujien mediaani-ikä oli 22 vuotta, pyydettiin kirjoittamaan omaelämäkerta. Kävi ilmi, että ne, jotka suhtautuivat positiivisesti elämään, elivät keskimäärin kymmenen vuotta kauemmin kuin siihen synkemmin suhtautuvat.

Jokainen voi kuitenkin nostaa omaa serotoniinitasoaan.

Kehon pieneen serotoniinipitoisuuteen on monta syytä, mutta yleisiä selittäviä tekijöitä ovat:

• Elimistö ei tuota tarpeeksi serotoniinia.
• Elimistö ei käytä serotoniinia tehokkaasti esimerkiksi serotoniinireseptoreiden vähyyden tai huonon toiminnan vuoksi.

Yli 50 vuoden ajan on tutkittu eri mahdollisuuksia lisätä serotoniinin määrää elimistössä.

Ahdistuksesta, masennuksesta tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät voivat saada apua erilaisista lääkkeistä, kuten selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä eli SSRI-lääkkeistä.

SSRI-lääkkeiden vaikuttavia aineita ovat esimerkiksi fluoksetiini, sitalopraami ja paroksetiini. SSRI-lääkkeiden vaikutus perustuu siihen, että ne parantavat aivojen kykyä pidättää serotoniinia, eivätkä ne siis itse lisää välittäjäainetta.

Serotoniinioireyhtymän voi aiheuttaa se, että käyttää lääkkeitä, ravintolisiä tai kiellettyjä aineita, jotka nostavat kehon serotoniinitason korkealle.

Kudoshormonina ja keskushermoston välittäjäaineena serotoniini auttaa kehoa toimimaan normaalisti, mutta jos elimistössä on liikaa serotoniinia, säätely pettää.

Ylimääräisestä serotoniinista johtuvia oireita ovat muun muassa vapina, rauhattomuus, hikoilu, leposykkeen nousu, ripuli, päänsärky ja kouristelu.