Kuolonkankeus
Kun eläimet ja ihmiset kuolevat, niiden jäsenet kangistuvat. Miten kuolonkankeus eli rigor mortis syntyy?
Viihteessä kuolonkankeus yhdistetään huvittaviin tilanteisiin. Miten kuolonkankeus eli rigor mortis syntyy?
Kuolonkankeus jäykistää lihakset
Rigor mortis eli kuolonkankeus syntyy kolmen neljän tunnin kuluttua kuolemasta, kun lihakset ovat käyttäneet kaiken energiansa.
Lihakset käyttävät energiaa supistumiseen ja rentoutumiseen, mutta suurin osa kuluu rentoutumiseen.
Kun kaikki energiavarastot ovat huvenneet, ruumiin lihakset supistuvat, mistä seuraa jäykistyminen eli kuolonkankeus (tieteelliseltä nimeltään rigor mortis). Kankeus hellittää, kun lihakset alkavat mädäntyä eli noin kolmen vuorokauden kuluttua.
Lihassolut koostuvat aktiiniksi ja myosiiniksi kutsutuista proteiinisäikeistä. Kun aktiini ja myosiini liukuvat toistensa lomaan, solu supistuu. Lepotilassa säikeet hylkivät toisiaan.
Supistuminen ja rentoutuminen seuraavat toisiaan niin kauan kuin solussa on energiaa mitokondrion tuottaman adenosiinitrifosfaatin (ATP) muodossa. Kun kuolleet solut eivät saa uutta energiaa, säikeet lukkiutuvat kiinni toisiinsa.
Rigor mortis jäykistää vartalon.
Elämän viime hetket ja rigos mortis
Kuolonkankeus syntyy kolmen neljän tunnin kuluttua siitä, kun sydän on pysähtynyt. Kuolonkankeuden syntyyn liittyy eri tekijöitä, kuten lämpötila.
Lämpimässä ilmastossa kuolonkankeus etenee nopeammin kuin kylmässä. Lämpö nimittäin luo hyvät kasvuolosuhteet bakteereille, joten se vauhdittaa prosessia. Kylmässä ilmastossa kuolonkankeus etenee hitaammin.
Mitä kuolonkankeudesta saadaan selville?
Oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa kuolonkankeudesta voidaan määrittää kuolinhetki. Silloin tutkitaan sitä, miten pitkälle mätänemisprosessi on edennyt.
Rigor mortis voi ehkä selvittää, onko ruumista siirretty kuoleman jälkeen. Koska kuolonkankeus jäykistää ruumiin muutaman tunnin kuluttua, oudosti sojottava jäsen voi olla merkki siitä, että ruumista on raahattu tai siirretty kuoleman jälkeen.