Päiväsaikaan ne viettävät hiljaiseloa kasvojesi karvatupissa ja talirauhasissa syöden iholtasi kuolleita soluja ja rasvaa.
Yöllä ne ryömivät esiin karvatupista ja lähtevät etsimään seksikumppania. Lemmenleikkejä leikitään niin otsallasi kuin nenänpäässäsi.
Elämä hämähäkkieläinten seksialustana ei ehkä kuulosta hohdokkaalta, mutta asiaan ei voi vaikuttaa. Noin 90 prosentilla ihmistä on loisenaan kasvatuppipunkki eli Demodex folliculorum, jonka luontainen elinympäristö on ihmisen kasvojen karvatupissa.
Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä on kartoittanut 0,4 millimetrin kokoisen alivuokralaisemme geeniperimän. Tutkimus osoittaa, että karvatuppipunkin asettumista taloksi ihmiseen on edesauttanut ainutlaatuinen geneettinen kehitys.
Päivät karvatuppipunkki vietää karvatupissa ja talirauhasissa. Se syö ihon rasvaa ja kuolleita soluja. Tässä mikroskoopin kuva punkista kasvojen iholla.
Yltäkylläistä elämää
Karvatuppipunkin geeniperimän kartoituksessa ilmeni, että kahdeksanjalkainen loisemme tulee toimeen hyvin pienellä määrällä proteiineja ja geenejä. Itse asiassa sillä on soluissaan vähemmän geenejä kuin millään muulla hämähäkkieläimellä, hyönteisellä tai matelijalla.
Tutkijoiden mukaan pieni geenimäärä on todennäköisesti tulosta kasvopunkkiemme hyvin suojaisasta elämästä. Karvatupissa niillä on yllin kyllin ravintoa eikä niiden tarvitse huolehtia saalistajista tai kilpailijoista. Elämä on niin helppoa ja lokoisaa, että perimä on voinut kutistua minimiin.
Tutkijat arvelevat jopa, että karvatuppipunkki on kehittymässä ihmisen ektoparasiitista eli loisesta, joka elää isäntänsä pinnalla, symbiontiksi eli eliöksi, joka elää symbioosissa isäntänsä kanssa. Kasvopunkki on fuusioitumassa ihmisen kanssa.
Ihosi on punkin koti
Sileinkin hipiä on läheltä tarkasteltuna monimuotoinen maasto. Mikroskoopin läpi nähtynä hikipisarat ovat järviä ja karvatupet rotkoja, joiden koloissa punkit elävät. Katso kuvat täältä.
Punkit tuhon tiellä
Vähäinen geenien määrä vaikuttaa myös punkkien elämäntapoihin. Ne tulevat esiin ihon poimuista vain yöllä, koska ne ovat evoluution myötä menettäneet geenit, jotka suojaisivat niitä ultraviolettisäteilyltä.
Ne ovat menettäneet myös kyvyn tuottaa melatoniinihormonia, joka säätelee ihmisillä unentarvetta ja selkärangattomilla eläimillä lisääntymistä. Karvatuppipunkki on ratkaissut ongelman ottamalla melatoniinia ihmisen ihosta, josta sitä myös erittyy.
Vaikka punkit näyttävät selvinneen geenimuutoksiensa haitoista, vähägeenisyydessä voi piillä vaaroja. Mitä enemmän geenejä punkit menettävät, sitä riippuvaisempia ne ovat ihmisistä.
Pitkään tutkijat uskoivat, että kasvatuppipunkilla ei ole peräaukkoa vaan että ruoansulatuksen lopputuotteet kasautuvat sen elimistöön ja lopulta se repeää ulosteen paineesta. Uudessa tutkimuksessa ilmeni kuitenkin, että sillä on peräaukko. Se sijaitsee kuvassa olevan nuolen päässä.
Tutkijat pelkäävät jopa, että karvatuppipunkkien mukautuminen elämään vain ihmisen kasvoilla ja rajatun yhteisön sisäsiittoisuus voivat koitua niiden kohtaloksi. Alivuokralaisten sukupuutto olisi huono uutinen myös ihmiselle.
"Punkkien syyksi on pantu monia asioita. Niiden pitkä yhteiselo ihmisen kanssa viittaa kuitenkin siihen, että niistä voi olla ihmiselle myös hyötyä. Ne saattavat esimerkiksi estää kasvojen ihohuokosia tukkeutumasta," sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä Henk Braig brittiläisestä Bangorin yliopistosta.