Shutterstock
far og søn ved sø

Pehmeän isän malli periytyy

Pehmoisä, joka osallistuu lapsensa elämään, on tullut jäädäkseen. On saatu näyttöä siitä, että isä vaikuttaa läsnäolollaan pojan hormoneihin ja sitä kautta hänen käyttäytymiseensä. Ehkä sosiaalinen perintö alkaa säilyä biologisesti.

Isä istuu autossa odottamassa poikaansa koulun edessä. Kotimatkalla isä kysyy, millainen pojan koulupäivä on ollut, ja yhteisen aterian jälkeen hän auttaa kotitehtävien teossa. Viikonloppuna isä ja poika käyvät pelaamassa jalkapalloa ja elokuvissa.

Isä osallistuu lapsensa kasvatukseen ja tukee hänen kehitystään mielellään. Isän jatkuva aktiivinen läsnäolo vaikuttaa tietenkin poikaan, joka pitää isää esikuvanaan. Mutta tapahtuu muutakin: poika reagoi hormonaalisesti isänsä käyttäytymiseen.

On saatu näyttöä siitä, että huolehtivat, ymmärtävät ja avuliaat isät, joilla on yleensä suhteellisen matala testosteronitaso, saavat myös poikansa tuottamaan vähemmän mieshormonia. Vaikutus on vieläpä pysyvä, joten pojan myöhempi käyttäytäytymistapa riippuu ainakin osittain siitä.

Tähän yllättävään tulokseen tultiin yhdysvaltalaisen Notre Damen yliopiston tutkimuksessa.

”Isän vanhemman rooli voi vaikuttaa pysyvästi sukupolvesta toiseen – puhtaasti biologisessa mielessä.” Lee Gettler, professori, Notre Damen yliopisto, USA

Tutkimukseen osallistui melkein tuhat miestä. He olivat seurannan kohteena 30 vuoden ikään asti. Kun poikien testosteronitaso määritettiin ensimmäisen elinvuoden aikana, myös heidän isänsä käyttäytymistä tarkasteltiin. Tutkijat eivät olleet osanneet odottaa, että niiden välillä olisi kiistattoman selvä riippuvuussuhde.

”Tutkimuksemme valottaa varhaiskokemusten vaikutusta tämän tärkeän hormonin tuotantoon. Tulkitsen tuloksen niin, että isän vanhemman rooli voi vaikuttaa pysyvästi sukupolvesta toiseen – puhtaasti biologisessa mielessä”, kertoo tutkimusta johtanut professori Lee Gettler Tieteen Kuvalehdelle.

Havainto vihjaa, että moderni isän malli, joka ilmenee entistä aktiivisempana osallistumisena lapsen arkeen, on tullut jäädäkseen.

Hormonilla on paljon tehtäviä

Mieshormoni testosteroni muun muassa ohjaa kehitystä, joka johtaa siihen, että miehet ovat fyysisesti erilaisia kuin naiset. Vaikka testosteronia syntyy sukupuolesta riippumatta, miehillä sitä erittyy paljon enemmän kuin naisilla. Tämä selittää sen, miksi puhutaan mieshormonista.

Sikiönkehityksen aikana testosteroni säätelee siittimen ja kivesten muodostumista, ja syntymän jälkeen sillä on tärkeä osuus muun muassa lihasten ja luiden kasvussa, siittiöiden tuotannossa ja verisolujen syntymisessä.

figur af det som testosteron påvirker

Testosteroni vaikuttaa kehossa myös aivojen ulkopuolella. Siitä riippuu esimerkiksi siittiöiden ja verisolujen tuotanto, ja se vaikuttaa lihasten, luiden ja karvojen kasvuun.

© Shutterstock

Hormonisäätelyn ja käyttäytymisen välillä on yhteys. Korkea testosteronitaso lisää miehen seksuaalista halua, itseluottamusta ja energisyyttä. Kaikki nämä ominaisuudet voivat parantaa miehen mahdollisuuksia saada jälkeläisiä.

Testosteronin vaikutus käyttäytymiseen ei kuitenkaan tee miehestä huolehtivaa isää. Siksi useimmille nisäkäslajeille on ominaista se, että emo hoitaa poikasia.

Ihminen kuuluu niihin harvoihin nisäkäslajeihin, jotka sälyttävät hoitovastuuta myös koiraille – sen ansiosta, että niiden testosteroni ei pääse jylläämään rajattomasti. Näiden lajien osuus on vain viisi prosenttia.

Isyys näkyy hormoneissa

Havainto, että isän käyttäytyminen vaikuttaa pojan hormonituotantoon, on tuorein lisäys siihen luetteloon, jota tutkijat ovat jo vuosikymmenien ajan pitäneet miehen testosteronitason ja elämäntilanteen välistä riippuvuussuhdetta koskevista löydöistä.

Mittausten mukaan isäksi tuleminen kääntää mieshormonimäärän laskuun. Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että ne isät, joiden testosteronitaso on matala, osallistuvat enemmän lapsensa hoitoon ja kasvatukseen kuin ne isät, joilla se on korkea.

far med baby i armene

Isäksi tuleminen kääntää miehen testosteronitason laskuun ja tekee hänestä kärsivällisemmän ja hellemmän.

© Shutterstock

Itse asiassa lasku voi alkaa jo ennen lapsen syntymää. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kiinteässä parisuhteessa olevilla miehillä on matalampi testosteronitaso kuin heidän villeillä ja vapailla sinkkukavereillaan.

Eron mahdollisena selityksenä pidettiin pitkään sitä, että miehet, joilla on luonnostaan vähemmän testosteronia, solmivat suuremmalla todennäköisyydellä avio- tai avoliiton. Ero saattoi kuitenkin selittyä myös siitä, että itse yhteiselämä pienentää mieshormonin määrää. Asiasta saatiin varmuus Kööpenhaminan yliopistossa vuonna 2017.

Tanskalaistutkijat seurasivat kymmenen vuoden ajan 1 113:n iältään 30–60-vuotiaan miehen testosteroniarvoja. Paljastui, että testosteronitaso laski eniten niillä miehillä, jotka olivat sinkkuja tutkimuksen alkaessa ja jotka menivät naimisiin sen aikana.

Seurannan alussa otetuista näytteistä ei voitu ennustaa, kenestä tulee perheellinen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näytti selvältä, että mies reagoi hormonaalisesti parisuhteeseen.

Testosteronin määrä vaihtelee

Miehen testosteronitaso muuttuu elämänvaiheen ja -tilanteen mukaan. Partneria etsivän pitää olla aktiivinen ja aloitteellinen, parisuhdetta ja pienokaista vaalivan taas lempeä ja kärsivällinen.

figur singlelivet påvirker hormoner
© Shutterstock

1. Sinkkumiehellä testosteroni jyllää

Sinkkuelämää elävä mies voi hurjastella korkean testosteronitasonsa vuoksi. Hormoni lisää rohkeutta, energisyyttä ja seksihaluja – ja parantaa näin mahdollisuuksia päästä jatkamaan sukua.

figur familieliv påvirker hormoner
© Shutterstock

2. Perheellisen testosteronitaso laskee

Kun mies päätyy kiinteään parisuhteeseen ja saa perheenlisäystä, hänen testosteronimääränsä pienenee. Isänä ja puolisona mies hyötyy siitä, ettei hän ole kovin kiivas, itsekäs eikä uskalias.

figur skilsmisse påvirker hormoner
© Shutterstock

3. Ero kiihdyttää testosteronin eritystä

Vaikka perhe-elämä laskee miehen testosteronitasoa, se ei tarkoita, että paluuta entiseen ei ole. Tutkimusten mukaan sinkkuuntuminen saa kehon taas tuottamaan enemmän mieshormonia.

Syynä siihen, että testosteronin tuotanto mukautuu miehen sosiaaliseen rooliin, ovat epigeneettiset säätelytekijät, jotka muuttavat geenien toimintaa.

Ympäristö ohjaa geenejä

Käytännössä säätely tapahtuu niin, että metyyliryhmäksi kutsuttu aine kiinnittyy geenijakson muodostavaan dna:han ja estää näin esimerkiksi testosteronin valmistusohjeen lukemisen.

Toisin sanoen geeni ei toimi normaalisti, mutta sen toiminta voi palautua, kun metyyliryhmä menettää otteensa dna:sta. Tällä tavalla ympäristötekijät saattavat vaikuttaa siihen, kuinka geenit hoitavat tehtäviään, muuttamatta itse perimää.

dna streng

Geenien toiminta voi muuttua elämän aikana dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien (valkoinen) vuoksi. Itse perimä pysyy kuitenkin entisenlaisena.

© Equinox Graphics/SPL

Ympäristötekijät voivat siis vaikuttaa siihen, kuinka paljon isällä on testosteronia. Ilmeisesti epigeneettiset säätelytekijät ovat avainasemassa myös siinä, että poika reagoi hormonaalisesti isänsä käyttäytymiseen.

Pitkän seurantatutkimuksen mukaan vaikutus on suurimmillaan sen jälkeen, kun pojan murrosikä on alkanut.

Nuoret saivat kuvailla itse tutkijoille isäsuhdettaan ja isänsä ominaisuuksia. Kun pojat olivat olleet pieniä, asiaa oli kysytty heidän äidiltään.

Tutkimuksen kiinnostavimpana tuloksena voidaan pitää sitä, että niillä, joilla oli ollut teinivuosina läheinen ja lämmin suhde isään, oman lapsen syntymä laski testosteronitasoa. Näyttää siis siltä, että isän käyttäytyminen vaikuttaa voimakkaimmin poikaan, kun tämä on murrosiässä.

far og søn kigger

Uudessa tutkimuksessa isän aktiivinen läsnäolo käsitettiin laajasti. Siihen kuului muun muassa pojan auttaminen kotitehtävissä. Olennaista oli isän osallistuminen pojan arkeen.

© Shutterstock

Puberteetti nostaa pojan testosteronitasoa rajusti. Mieshormonin tuotantoa säätelee HPG-akseliksi kutsuttu hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja sukupuolirauhasten välinen yhteys.

Hypotalamus ja aivolisäke lähettävät toimintakäskyjä kivesten testosteronia tuottaville soluille. Eritys voi myös lakata toisten kivessolujen aivolisäkkeelle lähettämien viestien seurauksena.

Pojan testosteronitaso määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin hormonisäätely on tasapainossa.

Aivojen ja kivesten vuorovaikutusta

Miehen testosteronin tuotantoa säätelevään järjestelmään kuuluvat sekä aivot että kivekset. HPG-akseli säätyy murrosiässä, ja ilmeisesti isä vaikuttaa käyttäytymisellään siihen.

Shutterstock

1. Aivot ohjaavat kiveksiä

Testosteronin tuotannon käynnistää hypotalamus erittämällä gonadotropiinia vapauttavaa hormonia (GnRH), joka aktivoi aivolisäkettä ja saa sen tuottamaan kiveksiin vaikuttavaa luteinisoivaa hormonia (LH).

Shutterstock

2. Kivekset alkavat tuottaa testosteronia

LH toimii käynnistyskäskynä, sillä se aktivoi testosteronia tuottavia kivesten välisoluja eli Leydigin soluja. Veri kuljettaa mieshormonia eri puolille kehoa, ja muun muassa aivot reagoivat siihen.

Shutterstock

3. Hormonitehdas ajetaan alas

Kivesten tukisolut eli Sertolin solut erittävät inhibiiniä. Tämä hormoni saa aivolisäkkeen lopettamaan LH:n tuotannon. Kun LH ei enää vaikuta kiveksiin, testosteronia ei synny lisää.

Shutterstock

Tuoreet tutkimustulokset vihjaavat, että murrosikä on myös HPG-akselin kannalta herkkä kehitysvaihe, jossa ympäristötekijät, kuten isän sosiaalinen vaikutus, voivat jättää siihen pysyviä jälkiä.

Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että nuoruusvuosien elinolosuhteet ja kokemukset voivat vaikuttaa HPG-akselin toimintaan aikuisiällä.

Vaikutustapa on kuitenkin yhä hämärän peitossa. Ehkä epigeneettisillä säätelytekijöillä on jopa ratkaiseva osuus. Isä saattaa laskea käyttäytymisellään poikansa tulevan hormonisäätelyn perustan siinä vaiheessa, kun nuori kypsyy aikuiseksi.

Sosiaalinen muuttuu biologiseksi

Vaikka HPG-akselin epigeneettinen säätely tuntuu todennäköisimmältä selitykseltä sille, että isä vaikuttaa poikansa testosteronin tuotantoon, tutkijat eivät sulje täysin pois tavallisen periytymisen mahdollisuutta.

Perimä vaikuttaa mieshormonin tuotantoon. Jos miehellä on geenejä, jotka yleensä pitävät yllä korkeaa testosteronitasoa (ja tekevät hänestä helposti etäisen isän), hänen poikansa voi periä ne ja saada näin samat ominaisuudet.

Perinnöllisyys ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan selitä tyydyttävästi heidän tutkimustulostaan.

Vaikka miehen testosteronitaso riippuisi aikuistumisen jälkeen enemmän perimästä kuin ympäristöstä, on saatu näyttöä siitä, että isä vaikuttaa aktiivisella läsnäolollaan poikansa elintoimintoihin ja muokkaa häntä kaltaisekseen.

Paljolti viimeisten 50 vuoden aikana tapahtuneen yhteiskunnallisen kehityksen tuloksena syntyneen pehmoisän perintö vaikuttaa jo siirtyvän sukupolvelta toiselle biologisesti.