Miten vapaasukeltaja selviytyy hengittämättä?
Normaalisti ihmisen pitää täyttää keuhkonsa ilmalla vähän väliä. Miten vapaasukeltajat voivat olla minuuttikaupalla hengittämättä?
Tavallisesti ihminen hengittää noin neljän sekunnin välein. Harjaantunut vapaasukeltaja voi kuitenkin pidättää hengitystään reilut kymmenen minuuttia eli hypätä suunnilleen 150 hengenvedon yli.
Hengittämättömyys ottaa koville, sillä kehon pitää tulla toimeen hyvin pienellä happimäärällä ja kestää anaerobisessa lihastyössä syntyvän maitohapon vaikutukset. Myöskään psyyke ei pääse helpolla, sillä mieltä kalvaa hukkumisen pelko. Jännitys tulisi silti saada kuriin, sillä stressireaktiot kiihdyttävät sydämen toimintaa ja lisäävät näin hapenkulutusta.
Erilaisia hengitystekniikoita
Vapaasukeltajat pyrkivät kehittämään fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksiaan sekä parantamaan erilaisten hengitystekniikoiden avulla kykyään pidättää hengitystä ja selvitä mahdollisimman pienellä happimäärällä, eli niin sanottua sukellusrefleksiä. Harjoituksiin voi kuulua monta osaa.
Esimerkiksi aluksi ollaan paikallaan hengittämättä minuutin ajan ja sen jälkeen kävellään – yhä hengittämättä – niin pitkälle kuin jalat kantavat. Sitten vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja tasaannutetaan hengitys. Harjoitus toistetaan parin minuutin kuluttua.Aivan kilpailun alla tehdään usein harjoitteita, jotka hidastavat aineenvaihduntaa, hengitystä, sykettä ja hiilidioksidin siirtymistä. Pidättämällä hengitystä, hengittämällä syvään ja hyperventiloimalla eli hengittämällä liikaa valmistetaan kehoa toimimaan pienen happimäärän varassa.
Näitä tekniikoita käyttävät myös esimerkiksi uppopallon pelaajat.
Refleksi auttaa ihmistä selviytymään sukelluksissa
Verisuonet supistuvat niissä ruumiinosissa, jotka eivät pidä yllä elintärkeitä toimintoja. Siksi verenkierto hidastuu mm. raajoissa. Sen ansiosta sisäelimille riittää enemmän hapekasta verta.
Perna supistuu ja pumppaa lisää punasoluja verenkiertoon. Punasolut puolestaan tehostavat hapenkuljetusta.
Keuhkojen alveolit (keuhkorakkulat) täyttyvät veriplasmasta. Näin ne tanakoituvat ja kestävät paremmin veden suurta painetta.
Sydän sykkii ja veri kiertää hitaammin. Siksi eri ruumiinosien kudoksiin kulkeutuu tarvetta vähemmän happea ja ravintoa.