Vaikka luukudos on neljä kertaa niin vahvaa kuin betoni, useimmat ihmiset kokevat ainakin kerran elämässään onnettomuuden, jossa heiltä murtuu yksi tai useita luita.
Kun luunmurtumapotilas tulee sairaalaan, ensin otetaan röntgenkuva, josta selvitetään murtuman sijainti.
Sitten yritetään asettaa murtuneen luun päät anatomisesti oikeaan asentoon, jotta luusta tulee oikean muotoinen, kun puoliskot kasvavat yhteen.
Luun päät on laitettava kohdakkain
Kun luun päät ovat oikeassa asennossa, ne täytyy pitää paikoillaan. Sitä varten raajaan voidaan panna kipsi tai lasta. Ne myös vähentävät kipua, kun luun päät eivät pääse liikkumaan ja vahingoittamaan ympäröiviä kudoksia.
Joskus voi olla tarpeen kiinnittää luun päät esimerkiksi metallilangalla, nauloilla tai ruuveilla. Niiden asentaminen paikoilleen vaatii kirurgisia toimenpiteitä.
Parantumiseen kuluva aika vaihtelee luun ja murtumakohdan mukaan. Nyrkkisääntö on, että vartalon alemmassa puoliskossa murtumien luutuminen kestää kaksi kertaa niin kauan kuin ylävartalossa.
Ylävartalossa keskimääräinen luutumisaika on 16 viikkoa. Lapsilla tosin luutuminen on nopeampaa kuin vanhoilla.
Luut tarvitsevat harjoitusta
Luut uudistuvat, kun niitä rasitetaan. Jo 1800-luvulla saksalainen anatomi Julius Wulff huomasi, että luista tulee sitä vahvempia, mitä kovemmalle rasitukselle ne altistetaan.
Vasemmalla on tervettä luuta ja oikealla sairaalloisen haurasta.
Toisaalta luut myös haurastuvat, kun ne eivät saa riittävästi vastusta. Niin tapahtuu esimerkiksi painottomassa tilassa oleskeleville astronauteille.
