Mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän pyörtyy?
Lääketieteellinen termi pyörtymiselle on synkopee.
Musiikissa – etenkin jazzissa – synkopee tarkoittaa yhtäkkistä ja yllättävää muutosta melodian perusrytmissä.
Musiikin tavoin myös elimistöllä on oma rytminsä. Sen määrää sydämen syke. Ihmisen sydän lyö tasaiseen tahtiin 60–90 kertaa minuutissa.
Sydämen syke syntyy, kun sydän supistuu ja puristaa sisältään verta verisuoniin. Sydämestä tuleva verenpurkaus saa suonet laajenemaan.
Noin 15 prosenttia siitä verestä, joka lähtee liikkeelle sydämestä jokaisella lyönnillä, kulkeutuu aivoihin.
Sydämestä lähtevä veri on hapekasta, ja aivot tarvitsevat toimiakseen paljon happea. On arvioitu, että aivot kuluttavat 2,5 litraa happea tunnissa.
Jos sydämen säännöllinen lyöntirytmi äkkiä häiriintyy ja aivojen hapensaanti keskeytyy, ihmistä voi alkaa huimata ja hän voi menettää tajuntansa.
Vagus- eli kiertäjähermo on elimistön pisin hermo. Se yhdistää aivot elimistön tärkeimpiin elimiin. Jos vagushermo yliaktivoituu esimerkiksi stressin, kivun tai pelon seurauksena, se voi hidastaa sydämen lyöntiä, mikä voi aiheuttaa pyörtymisen.
Kun ihminen pyörtyy, tajunta pimenee ja ihminen lysähtää kasaan.
Pyörtyvän ihmisen lihakset veltostuvat, koska aivoista ei enää kulje selkäytimeen ja raajoihin käskyä jännittää lihaksia.
Ilman aivojen käskyä lihakset rentoutuvat ja ihminen lyyhistyy.
Hapen lisäksi aivot tarvitsevat toimiakseen energiaa sokerin muodossa. Sokeri kulkeutuu aivoihin hapen tavoin verenkierron mukana.
Jos ihminen ei ole syönyt kylliksi, veren sokeripitoisuus voi laskea niin rajusti, että aivot eivät saa polttoainetta ja tajunta pimenee.
Miksi ihminen pyörtyy?
Yhdysvaltojen sydänyhdistys American Heart Association on arvioinut, että joka kolmas ihminen pyörtyy ainakin kerran elämässään.
Tavallisin syy tajunnan menettämiseen on vagus- eli kiertäjähermon yliaktiivisuus.
Vagushermo on elimistön pisin ja monihaaraisin hermo. Se lähtee aivoista, ja sen haarat ulottuvat lähes kaikkiin tärkeimpiin elimiin.
Vagushermo on keskeinen osa niin sanottua sympaattista hermostoa. Kivun, stressin tai pelon kokemus aktivoi sympaattisen hermoston ja asettaa elimistön hälytystilaan. Sitä sanotaan myös taistele tai pakene -reaktioksi.
Silloin sympaattinen hermosto kiihdyttää sydämen sykettä, jotta lihaksiin saataisiin mahdollisimman paljon verta.
Samalla vagushermo yliaktivoituu.
Vagushermo yrittää tasoittaa elimistön stressireaktion vaikutuksen aktivoimalla parasympaattisen hermoston.
Normaalisti parasympaattisen hermoston tehtävänä on vaimentaa sympaattisen hermoston vaikutusta ja saada elimistö rauhoittumaan ja sydämen syke laskemaan.
Jos vagushermo on yliaktiivisessa tilassa, se voi kiihdyttää parasympaattista hermostoa liikaa, jolloin sydämen syke hidastuu niin paljon, että verenpaine laskee äkkiä rajusti.
Äkillinen verenpaineen lasku voi johtaa hapenpuutteeseen aivoissa. Silloin voi mennä taju.
Kööpenhaminan yliopiston tutkimuksessa havaittiin geenimuunnos, joka lisää ihmisen taipumusta pyörtymiseen. ZNF804A-geenimuunnos kaksinkertaistaa pyörtymisriskin muihin verrattuna.
Vagushermon yliaktivoitumisen laukaisee esimerkiksi kova kipu, ahdistus tai veren näkeminen.
Veren näkemiseen liittyvä ahdistus on yksi yleisimmistä pyörtymisen syistä. Arviolta 3–4 prosenttia maailman väestöstä kärsii hematofobiasta eli veren näkemisen aiheuttamasta pelosta tai neulakammosta.
Toisin kuin muissa fobioissa, elimistö ei reagoi verikammoon verenpainetta nostamalla.
Sen sijaan verikammoisen verenpaine laskee, kun hän näkee omaa tai toisen henkilön verta.
Video: Vuohet kaatuvat kauhusta
Myotonisiksi vuohiksi kutsuttu kesyvuohikanta on tullut kuuluisaksi siitä, että ne pyörtyvät pelästyessään. Pelästyessään ne jäykistyvät ja kaatuvat kyljelleen. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti pyörtyminen, sillä vuohet eivät mene tajuttomiksi. Niiden lihakset vain jäykistyvät niin, että ne eivät pysy pystyssä. Syynä geneettinen sairaus. Lue lisää täältä.
Yhdysvaltalaistutkijat arvioivat, että elimistön poikkeuksellinen reaktio verikammoon voi juontua evoluutiosta.
Jos kivikautinen ihminen sai haavan kesken metsästyksen, verenpaineen lasku paransi eloonjäämismahdollisuuksia, sillä silloin haavasta vuotavan veren määrä pieneni.
Lajinkehityksen kannalta oli siis hyödyllistä, että ihmiselle valikoituu ominaisuus, joka saa hänet pyörtymään veren näkemisestä.
Kun ihminen pyörtyy ja kaatuu, veri virtaa aivoihin paremmin kuin pystyasennossa.
Maassa makaavalla ihmisellä sydän ja pää ovat suunnilleen yhtä korkealla, joten veri pääsee aivoihin sujuvasti.
Onko pyörtyminen vaarallista?
Pyörtyminen itsessään ei ole vaarallista.
Pikemmin sitä voidaan pitää terveenä puolustusmekanismina, joka tarpeen tullen kytkee aivo hetkeksi pois päältä.
Pyörtyminen estää aivosoluja vahingoittumasta, kun verenkierto hidastuu.
Kun tajuton ihminen kaatuu maahan, pää ja sydän asettuvat samalle tasolle ja verenpaine tasoittuu.
Tietysti pyörtymisestä voi myös seurata haittavaikutuksia, jos esimerkiksi sattuu kaatumaan pahasti niin, että lyö päänsä ja saa aivotärähdyksen.
Joissakin harvinaisissa tapauksissa pyörtyily voi olla myös merkki jopa hengenvaarallisista sydänvaivoista.
Jos pyörtyminen johtuu sydämen rytmihäiriöstä tai sydämen läppäviasta, kyseessä on niin sanottu kardiovaskulaarinen pyörtyminen, jonka syy on sydämessä.
Tutkimusten mukaan yli 60-vuotiailla sydämen toimintahäiriöistä johtuva pyörtyminen on yleisempää kuin nuoremmilla. Heillä myös sydänvaivat ovat yleisempiä.
Mitä pitää tehdä, jos pyörryttää tai näkee jonkun pyörtyvän?
Pyörtyminen voi tapahtua äkillisesti ilman edeltäviä oireita, mutta tiettyjä viitteitä saattaa esiintyä ennen kuin taju lähtee.
Usein ennen pyörtymistä tuntuu kuin maailman mustenisi silmissä.
Tavallisia tajunnan menettämisen ennusmerkkejä ovat myös kalpeneminen, huimaus ja pahoinvointi.
Kaikki nämä oireet johtuvat siitä, että aivot eivät saa kylliksi happea.
Tavallisesti tajunta on poissa vain muutaman sekunnin ajan, mutta on tärkeää, että pyörtynyt ei heti tajunnan palattua yritä nousta jaloilleen.
Jos ihminen yrittää liian pian tajuihinsa tulemisen jälkeen nousta istumaan tai seisomaan, hän voi pyörtyä uudestaan, koska sydän ei ehdi muuttuneeseen asentoon ja verenpaineeseen.
Äkillisen nousun sijaan kannattaa nousta vähitellen istumaan ja panna pää jalkojen väliin. Sitten voi hitaasti mutta tasaisella liikkeellä yrittää nostaa päätä.
Tällainen liike puristaa verta aivoihin niin, että aivojen hapensaanti normalisoituu.
Jos näet toisen henkilön pyörtyvän, pane hänet selinmakuulle ja kohota jalat sydäntä korkeammalle eli noin 30 sentin korkeudelle maasta.
Jos henkilöllä on kireät vaatteet, yritä helpottaa hänen hengittämistään avaamalla vyötä tai nappeja. Tarkista, että hän hengittää.
Jos henkilö ei palaa tajuihinsa minuutin kuluessa, tilanne voi olla vakava. Soita siinä tapauksessa hätänumeroon 112 ja kysy ohjeita.
LUE MYÖS: Päähän kohdistuva isku sekoittaa aivojen sähkökemiallisen toiminnan
LUE MYÖS: Kaatuileva vuohi potee lihasjäykkyyttä