Miksi nenässä on kaksi sierainta?
Mitä hyötyä ihmiselle ja eläimille on kahdesta sieraimesta, kun ne kuitenkin johtavat samaan paikkaan?
Nisäkkäät eivät ole ainoita kaksisieraimisia eläimiä. Sierainten parillisuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus kaikilla selkärankaisilla matelijoista lintuihin ja sammakkoeläimiin. Kiduksilla hengittävillä kaloilla ei ole hengityselimiin liittyviä sierainonteloita vaan niitä vastaavat parilliset nenäkuopat, jotka liittyvät hajuaistin toimintaan.
Sierainten paikka ja koko ovat lajityypillisiä ominaisuuksia. Pieniaukkoisiin ja kapeisiin käytäviin ei mene yhtä helposti vierasesineitä kuin avariin, mutta ne tukkeutuvat helpommin esimerkiksi limakalvoja turvottavan ylähengitystieinfektion aikana. Isot ontelot voivat heikentää kallon iskunkestävyyttä, mutta esimerkiksi ihmisellä sieraimet toisistaan erottava rakenne, väliseinä, tukee nenän selkää ja antaa sille muodon.
Kun sieraimia on kaksi, hajuaisti, joka on niin sanottu kemiallinen kaukoaisti, toimii tehokkaammin. Monilla eläinlajeilla sierainaukot sijaitsevat lisäksi suhteellisen kaukana toisistaan. Etäisyys parantaa eläinten mahdollisuuksia vastaanottaa hajureseptoreita ärsyttäviä aineita eri suunnista. Mitä tarkempi hajuaisti on, sitä varmemmin eläin pystyy määrittämään, missä päin sen havaitsemien hajumolekyylien lähde sijaitsee.
Sieraimet säätelevät lämpöä
Sierainaukoista nenänieluun ulottuvilla nenäontelon puoliskoilla on toki muitakin kuin hajuaistiin liittyviä tehtäviä. Ne etenkin puhdistavat, kosteuttavat ja lämmittävät hengitysilmaa, mutta ne voivat myös osallistua lämmönsäätelyyn ja nestetasapainon ylläpitämiseen. Nenän käytävissä on tiheä verisuoniverkosto, joka toimii joillain lajeilla lämmönvaihtimen tapaan.
