Vaikka se, että puree itseään kieleen, tekee kipeää, itse haavasta pääsee yleensä nopeasti eroon.
Osaselityksenä pidetään sitä, että suussa vallitsevat haavan paranamisen kannalta lähes ihanteelliset olosuhteet. Esimerkiksi haava pysyy jatkuvasti kosteana, mistä on vain hyötyä.
Kun haava sijaitsee polvessa, se kuivuu helposti. Siksi soluja kuolee tarpeettomasti ja samalla elimistön oma haavanhoitourakka kasvaa.
Kosteus edistää haavan paranemista muun muassa nopeuttamalla solujen jakautumista.
Lisäksi tutkimukset osoittavat kosteuden vähentävän elimistön omia tulehdusta aiheuttavia soluja. Niin ikään tulehduttavien vieraiden haittabakteerien pesiytymisen riski on paljon pienempi suussa kuin iholla.
Viime aikoina on saatu näyttöä myös siitä, että suu voi turvautua salaisiin aseisiin silloin, kun sinne syntyy haava.
Esimerkiksi biologi Maria Morasson johtamassa yhdysvaltalaistutkimuksessa kävi vuonna 2018 ilmi, että haavan paranemista edistävät geenit ovat aina aktiivisia suuontelon kudoksissa mutta muualla ne alkavat toimia vasta sitten, kun iho on mennyt rikki.
Vuotta aiemmin chileläinen tutkimusryhmä paljasti, että syljessä esiintyvä aminohapporyhmä histatiinit saa haavan pohjalle kasvamaan kerroksen ihon kantasoluista.
Tämän tapahtumasarjan ansiosta kielen tai posken vaurio korjaantuu alhaalta päin ja arpikudosta muodostuu vähän.