Miksi henkitorvi ja ruokatorvi ovat niin lähellä toisiaan?
Ruoan joutuminen henkitorveen voi pahimmassa tapauksessa viedä hengen. Miksi evoluutio ei ole vienyt ihmisen henkitorvea kauemmas ruokatorvesta?
Ihminen on siltä osin muiden maaeläinten kaltainen, että meilläkin hengitysilma ja ravinto kulkevat hyvin lähellä toisiaan.
Henkitorven ja ruokatorven sijainti voi olla riski.
Normaalisti ruoka ei kuitenkaan pääse henkitorveen, sillä niin sanottu kurkunkansi peittää henkitorven pään nieltäessä.
Ruoka väärässä kurkussa voi olla vaarallista
Suojamekanismi ei silti toimi aina, vaan hätäisesti syödessä ruoka voi mennä väärään kurkkuun.
Jos henkitorveen livahtaa iso suupala, henki voi salpaantua, mistä voi seurata jopa tukehtuminen.
Jos evoluutio olisi saanut toisen käänteen ja henkitorvi kulkisi toisaalla, kuten vaikkapa delfiineillä, ruokaan tukehtumisen vaaraa ei olisi.
Läppä pitää ruoan poissa henkitorvesta
Pienikin ruoankappale saa aikaan suurta ärsytystä henkitorvessa. Isot kimpaleet voivat jopa tukehduttaa. Jotta henki kulkisi syödessäkin, elimistö sulkee henkitorven nielaistaessa.
1. Kun ihminen hengittää sisään, ruokatorven yläosan sulkijalihakset painuvat yhteen ja sulkevat ruokatorven. Samalla kurkunkansi on ylhäällä, jolloin äänihuulien väliin tulee rako ja ilma pääsee virtaamaan keuhkoihin.
2. Kun ihminen nielee, käynnistyy nielemisrefleksi. Silloin kurkunkansi peittää henkitorven aukon niin, että ruoka ei voi kulkeutua henkitorveen. Ruokatorven sulkijalihakset puolestaan rentoutuvat ja avaavat ruokatorven, jolloin ruoka pääsee kulkemaan. Sitten sulkijat painuvat yhteen, kurkunkansi nousee ja henki kulkee taas.
Nerokas mekanismi
Ihmisen anatomia lienee kehittynyt nykyisenlaiseksi siksi, että nykymallin edut ovat haittoja suuremmat.
Nenän ja suun onteloissa hengitysilma lämpenee ja saa kosteutta ennen keuhkoihin menoa, jolloin keuhkot saavat ilmasta enemmän happea.
Kun taas elimistö lämpenee liikaa, uloshengitysilma viilentää sisuksia viemällä mennessään ulos ylimääräistä lämpöä nielun, suun ja nenän sisäpinnoilta.
Valas hengittää päälaellaan
Valaat ovat nisäkkäitä, joiden ruumiinrakenne on mukautunut poikkeuksellisen hyvin vesielämään.
Toisin kuin esimerkiksi hylkeillä valaiden henkitorvi avautuu päälaelle, joten niiden ei tarvitse nostaa koko päätä veden pinnan yläpuolelle hengittäessään.
Kun hengitystiet ja ruokatorvi ovat kokonaan erillään, ei ole vaaraa, että vettä pääsisi keuhkoihin, kun valaat sieppaavat ruokaa kitaansa sukelluksissa.
Henkitorvi mahdolllistaa puheen
Kun henkitorvi avautuu kurkkuun, uloshengitysilmaa voidaan käyttää myös viestintään: puheeseen tai muuhun ääntelyyn. Ilmavirta muuttuu ääneksi, kun se ohittaa kurkunpään, suun ja nenän tai kun kieli ja huulet muokkaavat sitä.
Niin hiiren vikinän ja leijonan karjunnan kuin ihmispuheenkin kaikkine variaatioineen mahdollistaa uloshengitysilman kulku suun kautta.
Hetulavalas ei voi saada ruokaa väärään kurkkuun
Hetulavalaalla on eläinmaailman suurin ruokatorvi, mutta ei ole vaaraa, että jokin jäisi jumiin sen hengitysteihin tai ruokatorveen.