Kivun mittaaminen
Voidaanko kipuaistimuksen voimakkuutta mitata? Miksi kivunsietokyky vaihtelee yksilöllisesti?
Nykymenetelmillä saadaan tietoa kivun aiheuttamista fysiologisista reaktioista, kuten sydämen sykkeestä ja verenpaineesta, mutta ei voida varsinaisesti mitata kipuaistimuksen voimakkuutta. Yleensä yksinomaan epämiellyttäväksi koettu kipuaistimus on tunnepohjainen elämys, johon vaikuttavat monet fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Siksi kipukokemus on aina yksilöllinen eikä yleisesti sovellettavaa tarkkaa mitta-asteikkoa ole käytössä. Kun lääkäri on tekemisissä potilaan kanssa, joka kertoo kärsivänsä kivuista, hän on pitkälti sen tiedon varassa, jonka potilas antaa kivusta. Lääkäri voi pyytää potilasta arvioimaan kivun voimakkuutta esimerkiksi koulun arvosana-asteikolla, vaikka tällaisella arviolla ei sinänsä ole yleispätevää merkitystä. Se antaa kuitenkin osviittaa siitä, miten voimakkaaksi potilas mieltää kipunsa. Suomen kielessä on lukuisia eriasteista kipua tarkoittavia sanoja, joilla voi kuvata kivun laatua. Esimerkiksi sanat särky, tuska, pakotus, kivistys, polte, kirvely, jomotus, kolotus, pisto ja pistely kuvaavat erityyppisiä kiputiloja. Koska kipu liittyy usein sairauteen tai vammaan, lääkäriä kiinnostaa se, millä tavalla potilas luonnehtii kipuaistimustaan. Joissakin tapauksissa kivun laadun määrittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta lääkäri pystyy tekemään diagnoosin ja/tai ohjaamaan potilaan tarpeellisiin jatkotutkimuksiin. Esimerkiksi päänsärky, jota moni potee lievänä lähes päivittäin, voi olla vakavan sairauden oire. Päänsärky on tavallisesti sinänsä vaaratonta mutta kiusallista jännityspäänsärkyä. Normaalia ankarampi päänsärky voi kuitenkin olla elimistön keino kertoa, että kaikki ei ole kunnossa. Nykyään tiedetään melko paljon mm. kipureseptoreiksi kutsuttujen vapaiden hermopäätteiden toiminnasta silloin, kun kudokset altistuvat esimerkiksi kipua tuottaville paine- ja lämpöärsykkeille. Myös yksilöllistä kipukynnystä on tutkittu. Kipukynnyksellä tarkoitetaan pienintä ärsykkeen voimakkuutta, joka aistitaan kipuna. Kynnysarvona pidetään yleensä sitä ärsykevoimakkuutta, jonka aiheuttamista aistimuksista henkilö ilmoittaa kivuliaiksi 50 prosenttia. Tutkimuksissa on pyritty myös selvittämään kipukynnyksen yksilöllisiä eroja.