Ihmiset sietävät kylmyyttä yksilöllisellä tavalla. Kylmänsietokyvyllä tarkoitetaan kykyä säilyttää lämpötasapaino ja vastustaa kylmyyden haitallisia vaikutuksia, mm. paleltumia.
Kylmänsietokykyyn vaikuttavat muun muassa kehon koko ja muoto, ihonalaisen rasvakudoksen määrä, ikä, sukupuoli sekä terveydentila. Ihmisen ihossa on lämpötilareseptoreiksi kutsuttuja hermopäätteitä, jotka reagoivat lämpötilaan ja sen muutoksiin.
Ne välittävät sähkökemiallisina viesteinä tietoa iholta selkäytimeen ja aivoihin, joissa ärsykkeet analysoidaan ja tulkitaan. Prosessin lopputuloksena on tietoisuus lämpötilasta.
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että jos lämpötila tiedostetaan liian matalaksi, kehoa suojaavaa vaatetusta on lisättävä. Kylmään voi tosin myös jossain määrin sopeutua. Psykologinen sopeutuminen on tottumista.
Jos lämpötila laskee kesällä +5 asteeseen, ilma tuntuu kylmältä, kun taas talvella pakkasten jälkeen viisiasteinen ilma tuntuu lämpimältä. Kulttuuri vaikuttaa tapaan, jolla kylmyyteen suhtaudutaan.
Jäämies määrää itse elimistönsä lämpötilan
Hollantilainen Wim Hof sietää käsittämättömän hyvin kylmää. Ja ominaisuus on siivittänyt hänet maailmanennätykseen niin jään alla uimisessa kuin pisimmässä kontaktissa jään kanssa.
Normaalisti elimistö reagoi äärimmäiseen kylmyyteen niin, että koko keho alkaa täristä, sydämen lyöntirytmi muuttuu ja verisuonet supistuvat. Hofin elimistö reagoi kuitenkin toisin.
Lääkärit, jotka ovat tutkineet Hofia monta kertaa, selittävät, että Hof pystyy tietoisesti kontrolloimaan autonomista hermostoaan. Normaalisti autonominen hermosto ottaa johtovastuun ja ihminen alkaa kylmässä hytistä.
Hof itse uskoo, että kaikki voivat oppia selviämään kylmässä paremmin harjoittelemalla. Harjoituksiin kuuluvat muun muassa kylmäterapia, hengitysharjoitukset ja meditaatio. Monet ovat tosin kuolleet noudatettuaan Hofin harjoitusohjelmaa.
Wim Hofin uskomattomia suorituksia:
Suomalaiset osaavat käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti kylmässä ja selviävät kylmyydessä paremmin kuin muun muassa eteläeurooppalaiset. Jo lyhytaikainen päivittäinen ulkoilu saa ihmisen elintoiminnot mukautumaan kylmään.
Noin 70 prosenttia fysiologisesta sopeutumisesta tapahtuu parissa viikossa ja lopullinen sopeutuminen noin kuukaudessa. Koska kädet ja kasvot ovat yleensä ainoat suojaamattomat kehon osat, kylmään sopeutuminen tapahtuu pääosin niiden alueilla.
Jatkuva kylmäaltistus heikentää käsien verisuonten supistumista kylmässä, ja verenkierto pitää ne lämpiminä. Kun kylmäaltistus päättyy, sopeutuminen häviää samassa ajassa kuin se muodostuikin.