Puheen tuottamiseen osallistuvia kehonosia kutsutaan ääntö- eli puhe-elimiksi. Mm. rintakehän ja pallean lihakset työntävät ilmaa keuhkoista ulos. Kun tämä ilmavirta saavuttaa kurkunpään, se ahtautuu äänihuulten väliseen äänirakoon. Ilmavirta saa äänihuulet värähtelemään. Syntyvän äänen korkeus riippuu äänihuulten jännitystilasta: mitä kireämmät ne ovat, sitä korkeampi ääni muodostuu. Ihmisen erikoisominaisuuksiin kuuluu, että hän pystyy säätelemään ääniraon kokoa liikuttamalla kannusrustolevyjä, joihin äänihuulet ovat kiinnittyneet. Kurkunpään jälkeisistä puhe-elimistä käytetään nimitystä ääntöväylä. Sen tärkeimmät osat ovat kieli, kitapurje, alaleuka ja huulet. Kieli on puheentuoton keskeisin elin, sillä sen asento määrää pitkälti äänteiden ominaisuudet. Puhe- ja lauluäänen laatuun vaikuttaa ratkaisevasti ns. kajetto, jolla tarkoitetaan värähtelemällä ääntä värittäviä ja äänteitä tuottavia onteloita. Koska kurkunpää ja äänihuulet sekä suu-, huuli-, nenä-, nielu- ja kurkunpääontelot ovat aina rakentuneet yksilöllisellä tavalla, jokaisella ihmisellä on vain hänelle ominainen puhe- ja lauluääni.
Jokaisen ääni monen tekijän summa
Millä tavalla ihmisen yksilöllinen puheääni syntyy kurkunpäässä?