Ihminen puree yhtä kovaa kuin gorilla
Hentoluinen kallo ei estä puremasta lujaa ja tehokkaasti.
Pitkään on luultu, että nykyihminen on evoluution myötä menettänyt puruvoimaansa varhaisempiin ihmislajeihin ja nykyisiin ihmisapinoihin verrattuna. Australialaistutkijat eivät niele tätä teoriaa. Heidän mukaansa sukulaislajeillamme on tosin jykevämpi pääkallo ja vahvemmat leukaperät, mutta ne eivät kuitenkaan välttämättä pure meitä kovempaa.
Stephen Wroen kollegoineen Uuden-Etelä-Walesin yliopistosta laati tietokonemallit ihmisen, simpanssin, gorillan, orangin, gibbonin ja kahden 1,2–3 miljoonaa vuotta sitten eläneen ihmislajin, Australopithecus africanuksen ja Paranthropus boisein, kallosta. Kolmiulotteisilla malleilla voitiin tarkastella purulihasten toimintaa ja voiman kohdistumista kallon ja leukojen eri osiin.
Tietokonesimulaation tulos osoitti, että vaikka pääkallomme ja leukamme ovat kevytrakenteisemmat ja leukojemme purulihakset heikommat kuin muilla lajeilla, lihasvoimamme jakautuu paremmin kuin muilla lajeilla. Niinpä nykyihmisen puruvoima kestää hyvin vertailun ihmisapinoiden ja muinaisten sukulaislajien kanssa.
Vaikka nykyihminen pureekin kovaa, meidän leukaperämme sopivat parhaiten lyhytkestoiseen toimintaan, kuten pähkinöiden murskaamiseen tai lihan hienontamiseen. Sukulaislajiemme leuat taas soveltuvat paremmin esimerkiksi sitkeiden kasvien pitkäkestoiseen jauhamiseen.