Kurkku on yhteisnimitys kurkunpään ja nielun käsittävälle kaulan sisäpuoliselle osalle.
Nielulla tarkoitetaan suuontelosta ruokatorveen johtavaa suppilomaista käytävää, joka on ruoansulatuskanavan ja ylähengitysteiden yhteinen osa.
Kurkunpää puolestaan on rustorakenne nielun ja keuhkoihin johtavan henkitorven välillä.
Kurkussa kulkee siis lähekkäin kaksi putkea: henki- ja ruokatorvi. Ruokatorvi sijaitsee henkitorven takana.
Vaikka kurkunkanneksi kutsutun kurkunpään osan pitäisi nieltäessä sulkeutua refleksinomaisesti ja estää ruokaa tai juomaa joutumasta nielusta henkitorveen, turvajärjestelmä ei ole aukoton.
Jos esimerkiksi puhuu tai huokaisee samaan aikaan, kun nielaisee vaikkapa vettä, osa nesteestä voi mennä kurkunkannen ohi väärään kurkkuun.
Henkitorveen joutuva kiinteä tai nestemäinen aine ärsyttää henkitorven limakalvoa ja laukaisee voimakkaan reaktion, jonka tarkoituksena on poistaa ärsytyksen aiheuttaja hengitysteistä.
Reaktio muistuttaa aivastamista, sillä sekin ilmenee nopeana uloshengitysten sarjana.
Ärsytystä aiheuttavaa ainetta yritetään poistaa voimakkailla uloshengitysliikkeillä alanieluksi kutsutusta kurkunpään alapuolisesta hengitysteiden osasta yskimällä, köhimällä ja kakistamalla kurkkua.
Jos ärsytys jatkuessaan pakottaa ihmisen rykimään pitkän aikaa, häntä voi alkaa heikottaa ja hänelle voi tulla pahan olon tunne, joka ennakoi oksentamista.
Ruoan tai juoman joutuminen väärään kurkkuun ei ole aina aivan riskitöntä.
Jos hengitys salpautuu, vaarana on sekä aivojen hapenpuute että tukehtumiskuolema.
Erityisen alttiita vetämään henkeensä juomia ovat humalaiset.
Päihtymystilan takia henkitorveen joutuu helposti myös suupaloja ja nieluun noussutta oman mahan sisältöä, oksennusta.