Välittäjäaine dopamiini

Dopamiini – monitoiminen mielihyväaine

Palkitsemisjärjestelmän kannalta keskeinen keskushermoston välittäjäaine dopamiini vaikuttaa mielialaan ja muistiin, ja sillä on oma osuutensa joidenkin sairauksien kehittymisessä. Tutustu dopamiiniin.

Palkitsemisjärjestelmän kannalta keskeinen keskushermoston välittäjäaine dopamiini vaikuttaa mielialaan ja muistiin, ja sillä on oma osuutensa joidenkin sairauksien kehittymisessä. Tutustu dopamiiniin.

Shutterstock

Dopamiini yhdistetään yleensä mielihyvään ja iloon, mutta välittäjäaineella on paljon muitakin tehtäviä kuin näiden tunteiden tuottaminen.

Tämä artikkeli perehdyttää sinut dopamiiniin ja sen tehtäviin, korkean ja matalan dopamiinitason vaikutuksiin ja keinoihin, joilla jokainen voi lisätä ilman lääkkeitä dopamiinin määrää.

Luettuasi jutun tiedät kaiken tietämisen arvoisen mielihyväaineesta.

UKK – dopamiini

Mitä dopamiini on?

Dopamiini on keskushermoston viesti- eli välittäjäaine, jota erittyy eniten aivoissa ja suolistossa.

Dopamiini tunnetaan mielihyvähormonina, jolla on tärkeä osa nautinnon, tyytyväisyyden ja ilon tunteiden syntymisessä. Se myös piristää ja tekee energiseksi.

Dopamiini onkin yksi ihmisen neljästä luonnollisesta mielihyväaineesta, joilla on useita eri tehtäviä kehossa.

Kehon neljä mielihyväainetta:

  • Dopamiini
  • Serotoniini
  • Endorfiinit
  • Oksitosiini

Kaikki neljä kehon mielihyväainetta ovat kemialliselta rakenteeltaan monoamiineja. Niitä ovat myös adrenaliini, noradrenaliini, melatoniini ja asetyyliserotoniini.

Dopamiini kuuluu välittäjäaineina toimivien adrenaliinin ja noradrenaliinin kanssa katekoliamiineihin.

Dopamiinilla on suuri merkitys monille kehon fyysisille ja psyykkisille toiminnoille. Se vaikuttaa muun muassa oppimiseen, liikkeisiin, motivaatioon ja muistiin.

Kuinka aivot tuottavat dopamiinia?

Dopamiinia erittyy useista aivojen osista. Keskeisiä alueita ovat mustatumake ja ventraalinen keskiaivojen peitealue. Dopamiinia syntyy aminohappo tyrosiinista kaksivaiheisessa prosessissa.

Tyrosiini, DOPA ja dopamiini
© Shutterstock

Ensin tyrosiinista syntyy dihydroksifenyylialaniinia (DOPA), josta muodostuu niin sanotun dekarboksylaation tuloksena dopamiinia.

Dopamiini on edelleen muutettavissa noradrenaliiniksi ja adrenaliiniksi.

Video: Dopamiini tutuksi kahdessa minuutissa

Toiminta: Mihin dopamiini vaikuttaa?

Dopamiinilla on tärkeä osa monissa kehon toiminnoissa.

Välittäjäaineena dopamiini vaikuttaa:

  • mielialaan
  • tunteiden säätelyyn
  • muistiin
  • motivaatioon
  • liikkeisiin
  • oppimiseen ja tarkkaavuuteen
  • uneen
  • energisyyteen.

Myös verenkierron kautta hormonina toimivalla dopamiinilla on merkitystä. Se ilmenee esimerkiksi myös pakene tai taistele -reaktiossa eli äkillisessä stressireaktiossa. Keho reagoi adrenaliinihuumalla tilanteissa, jotka ovat aidosti vaarallisia tai jotka koetaan pelottaviksi.

Aivojen palkitsemisjärjestelmä: Kuinka dopamiini tuottaa tyydytystä?

Dopamiini tunnetaan ennen kaikkea mielihyväaineena. Se saa aikaan nautinnon tunteen ja motivoi jatkamaan tyydytystä ja iloa tuottavaa toimintaa.

Dopamiini onkin avainasemassa aivojen palkitsemisjärjestelmässä.

Palkitsemisjärjestelmä on kehittynyt kannustamaan: se innostaa tekemään niitä asioita, jotka edistävät yksilön ja lajin säilymistä. Näitä tärkeitä toimia ovat esimerkiksi syöminen, juominen ja lisääntyminen.

Kun aivot arvioivat toiminnan palkinnon arvoiseksi, monimutkainen dopamiinin, oksitosiinin ja endorfiinien yhteispeli tuottaa mielihyvää.

Mielihyvää tuottavaa toimintaa toistetaan usein hanakasti. Palkitsemisjärjestelmä kannustaa siihen jopa siinä määrin, että syntyy riippuvuudeksi kutsuttu pakonomainen tarve.

Halu voi muuttua himoksi, olipa kyse sitten syömisestä, juomisesta, seksin harjoittamisesta tai kuntoilemisesta. Mielihyvää on mahdollista tavoitella monella tavalla, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että palkinto perustuu aivojen dopamiiniryöpsähdykseen. Koska hyvänolontunne sykähdyttää, on luonnollista, että se halutaan kokea uudestaan.

Oireet: Liikaa tai liian vähän dopamiinia

Epänormaali dopamiinimäärä aiheuttaa erilaisia oireita sen mukaan, onko dopamiinitaso liian korkea vai liian matala.

Mitä terveysongelmia dopamiinihäiriöstä voi seurata?

Aivojen epänormaali dopamiinitaso voi johtaa sairastumiseen. Yhteys on todettu muun muassa Parkinsonin taudissa, skitsofreniassa ja masennuksessa, mutta terveysongelma voi ilmetä myös keskittymisvaikeutena, riippuvuutena ja päihteiden väärinkäyttönä.

Dopamiinihäiriön sairastuttava vaikutus voidaan selittää seuraavasti.

Masennus

Masennus johtuu – monien muiden psyykkisten häiriöiden ja sairauksien tavoin – useista eri syistä. Asiantuntijat ovat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, että dopamiinin ja serotoniinin määrällä on oma osuutensa masennusoireiden ilmaantumisessa.

Masennuksen tavallisia ilmenemismuotoja ovat aloitekyvyttömyys, alakuloisuus, ilon katoaminen elämästä ja kiinnostuksen puute niitä asioita kohtaan, jotka ovat yleensä tuottaneet mielihyvää.

Asiantuntijat pitävät mahdollisena, että oireet aiheuttaa dopamiinijärjestelmän häiriintyminen esimerkiksi stressin, kroonisen kivun tai trauman seurauksena.

Parkinsonin tauti

Keskushermoston toimintaa perusteellisesti muuttaviin sairauksiin kuuluva Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus.

Potilaat kärsivät yleensä vapinasta, liikkeiden hidastumisesta ja lihasjäykkyydestä.

Parkinsonin taudissa aivojen mustatumakkeen hermosolut tuhoutuvat vähitellen, ja siksi dopamiinin tuotanto vähenee vähenemistään.

Parkinsonin taudille ominaiset liikehäiriöoireet syntyvät siksi, että dopamiinia on liian vähän. Koska dopamiini on aivosolujen keskinäisessä viestinnässään tarvitsema välittäjäaine, liikkeiden hallinta huononee sitä mukaa kuin dopamiinitaso laskee.

Tavallisia Parkinsonin tautiin kuuluvia liikehäiriöitä ovat:

  • raajojen ja leuan vapina
  • lihasjäykkyys
  • liikkeiden hidastuminen ja koordinaation huononeminen
  • tahattomat ja hallitsemattomat liikkeet
  • tasapainoaistin heikkeneminen.

Muita yleisiä keskushermoston välittäjäaineiden tuotantoa koskevia löydöksiä on serotoniinin, noradrenaliinin ja asetyylikoliinin erityksen pieneminen.

Ei-motoriset oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta usein Parkinson-potilaat kärsivät myös esimerkiksi muistihäiriöstä, masennuksesta, unettomuudesta, uupumuksesta ja ahdistuneisuudesta.

Syytä Parkinsonin taudin aiheuttavaan hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä.

ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on synnynnäinen kehityshäiriö, joka yleensä havaitaan lapsuudessa ja joka usein jatkuu aikuisikään asti. Sen oireita ovat ylivilkkaus, impulsiivinen käytös ja keskittymisvaikeus.

ADHD:hen liittyy aivojen dopamiiniratojen puutteellinen toiminta. Oireilla on siis biologinen perusta.

Skitsofrenia

Yleisimpään mielisairauteen on monta eri syytä. Laukaisevat tekijät ovat niin biologisia, psyykkisiä kuin sosiaalisiakin.

Oletettavasti dopamiinilla on merkitystä skitsofrenian puhkeamiselle. Pidetään mahdollisena, että sairastuvat reagoivat liian herkästi dopamiiniin tai heillä on liikaa dopamiinia etuotsalohkojen kuorikerroksessa. Skitsofrenian hoidossa käytettävät psykoosilääkkeet vaikuttavat välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin, kautta.

Miten dopamiinitaso määritetään?

Nykyään ei ole mahdollista mitata tarkasti aivoissa esiintyvän dopamiinin määrää.

Sen sijaan voidaan määrittää välittäjäainetaso ja siten myös analysoida veren dopamiinipitoisuus. Tämä ei kuitenkaan osoita, paljonko dopamiinia on keskushermostossa.

Nykyään tiedetään, että dopamiinin kuljettajaksi kutsutun proteiinin (DAT) tiheys on mitattavissa. Sen ja dopamiinia käyttävien hermosolujen välillä on positiivinen riippuvuussuhde: kun DAT:n tiheys kasvaa, dopamiinitaso nousee.

Mittaus perustuu verisuoneen annettavaan radioaktiiviseen aineeseen, joka sitoutuu DAT:hen ja joka voidaan erottaa kuvaamalla. Menetelmä ei ole kuitenkaan vielä yleisessä käytössä.

Hermosolu vapauttaa synapsiin dopamiinia

Useimmat hermosolut ovat rakenteeltaan samanlaisia. Viejähaarake, aksoni, vaikuttaa toisiin soluihin hermoimpulsseilla, ja tuojahaarake, dendriitti, ottaa vastaan dopamiinia ja muita viestejä. Kalvorakkulat kuljettavat dopamiinia synapsirakoon. Synapsiin vapautuva dopamiini sitoutuu reseptoreihin tai DAT poistaa sen.

© Shutterstock / Marie Wium

Mitä DAT on?

DAT on dopamiinin kuljettajaksi kutsuttu solukalvon proteiini, joka poistaa synapsista eli hermoliitoksesta käytetyn välittäjäaineen.

Kun dopamiinia erittyy hermosolujen väliin esimerkiksi silloin, kun tehdään jotain mielihyvää tuottavaa, on tärkeää, että dopamiini otetaan taas talteen.

Synapsi on hermosolujen välinen kosketuspinta, jonka kautta ne viestivät keskenään. DAT:n tehtävä on poistaa dopamiini synapsiraosta ja varmistaa näin, että sitä voidaan käyttää uudelleen.

Kun DAT ei toimi niin kuin sen pitäisi, voi syntyä dopamiininpuutos, joka voi aiheuttaa esimerkiksi sen, että ilo katoaa elämästä.

DAT:n toiminta voi myös estyä. Salpautumisesta on kysymys muun muassa silloin, kun kokaiini saa aikaan voimakkaan hyvänolontunteen eli euforisoi. Huumeen vaikutuksesta synapseihin kertyy dopamiinia.

Mikä osuus dopamiinilla on päihteiden tuottamassa euforiassa?

Euforisoivat huumeet kokaiini, ekstaasi ja amfetamiini vaikuttavat keskushermostoa kiihdyttävästi etenkin aivosolujen erittämän dopamiinin kautta.

Kyseiset huumeet koukuttavat nostamalla voimakkaasti mielialaa ja aiheuttamalla myönteisiä tuntemuksia. Käyttöön voi kuitenkin liittyä myös hyvin negatiivisia kokemuksia. Hyvänolotunne häviää, ja käytön aikana ja sen jälkeen voi esiintyä esimerkiksi ahdistavia tunnetiloja ja vakavia fyysisiä oireita. Koska vaikutusaika on lyhyt, voi syntyä (pakonomainen) tarve käyttää huumetta säännöllisesti.

Sellaiset aineet kuin kokaiini, amfetamiini, morfiini, heroiini, nikotiini ja alkoholi aiheuttavat riippuvuutta, koska ne vaikuttavat aivoissa olevan dopamiinin määrään joko suoraan tai välillisesti.

Kun aineita käytetään, aivojen toiminnassa, kuten palkitsemisjärjestelmässä, tapahtuu olennaisia muutoksia. Häiriötilan aikaansaama mielialan nousu on tilapäinen ilmiö, mutta se kannustaa pitkäaikaiskäyttöön. Se puolestaan johtaa innostusta laimentavaan tottumiseen.

Siksi saman vaikutuksen saaminen vaatii aina vain suurempaa annosta. Lopulta käyttäjä päätyy tilanteeseen, jossa aine ainoastaan estää vieroitusoireita.

Vuodelta 2017 olevan tutkimuksen mukaan päihteiden väärinkäyttö voi vaikuttaa dopamiinitasoon. Tuolloin saatiin selville, että stimulanteiksi eli piristeiksi kutsutut euforisoivat aineet vaikuttavat dopamiinin aktiivisuuteen ja toimintatapaan. Tutkijat totesivat, että huumeiden käyttö johtaa dopamiinireseptoreiden häviämiseen ja kaiken kaikkiaan pienempään dopamiinimäärään. Siksi huumeiden käyttäjien on vaikeampi päästä nauttimaan dopamiinin myönteisistä vaikutuksista – ja heidän on kasvatettava annoskokoa huumautuakseen.

Voiko dopamiinitasoa nostaa omin avuin?

Mielialaan, liikkeisiin, muistiin ja motivaatioon vaikuttavan dopamiinin määrää voi hyvinkin lisätä ilman lääkkeitä. Onneksi dopamiinitaso säätyy oikein yleensä aivan itsestään.

Jos kokee tarpeelliseksi yrittää kasvattaa dopamiinin määrää aivoissaan, huomiota kannattaa kiinnittää elämäntapoihin ja ruokavalioon.

Paljon tyrosiinia sisältäviä elintarvikkeita
© Shutterstock

1. Tyrosiinipitoinen ravinto

Aminohappo tyrosiini on sekä dopamiinin esiaste että sen keskeinen rakenneosa. Tyrosiinia saa ruoasta, joten dopamiinin tuotantoa voi edistää valitsemalla lautaselleen tyrosiinia sisältäviä elintarvikkeita.

Paljon tyrosiinia sisältävää ruokaa syömällä on tutkitusti mahdollista parantaa muistia ja henkistä suorituskykyä.

Runsaasti tyrosiinia on seuraavissa elintarvikkeissa:

  • siipikarjan liha ja munat
  • maitotaloustuotteet
  • avokado
  • kurpitsan- ja seesaminsiemenet
  • soijapavut ja muut palkokasvit.

On myös saatu selville, että niukasti tyrosiinia sisältävä ruokavalio voi johtaa dopamiinitason laskuun.

Liikunta nostaa dopamiinitasoa
© Shutterstock

2. Liikunta

Liikunnan sanotaan olevan lääkettä, ja tunnetusti kuntoilu voi nostaa mielialaa. Endorfiini- ja dopamiinitasojen tiedetään nousevan liikunnan vaikutuksesta.

Jo kymmenen minuutin fyysinen ponnistelu voi virkistää ja saada paremmalle mielelle, mutta täyden hyödyn saavuttamiseksi täytyy rasittaa itseään ainakin 20 minuuttia.

Vaikutus tuskin perustuu vain dopamiinitason nousuun. Rotilla tehtyjen kokeiden mukaan liikunnalla voi kuitenkin tehostaa dopamiinin tuotantoa ja lisätä aivojen palkitsemisjärjestelmään kuuluvia dopamiinireseptoreja.

Lisäksi on osoitettu, että säännöllinen kuntoilu pitää yllä Parkinsonin tautia sairastavien lihaskuntoa ja parantaa liikkeiden hallintaa. Tämä vihjaa, että toistuva fyysinen rasitus ehkäisee dopamiinivajeen syntymistä.

Musiikki lisää dopamiinia.
© Shutterstock

3. Musiikki

Monet kokevat, että musiikin kuuntelu nostaa mielialaa. Omia soittolistoja kannattaakin luoda ja kuunnella ahkerasti.

On saatu näyttöä siitä, että musiikki aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää, jossa dopamiinilla on tärkeä osa.

Lisäksi on selvinnyt, että musiikki voi auttaa Parkinson-potilaita hallitsemaan tarkkuutta vaativia liikkeitä.

Dopamiinitasoa voi vakauttaa nukkumalla riittävästi
© Shutterstock

4. Nukkuminen

Dopamiinin perustehtäviin kuuluu ihmisen sisäisen kellon tahdistaminen. Siksi dopamiinin tuotanto kiihtyy aamulla, kun on tärkeää jatkaa päivää virkeänä. Illalla dopamiinia erittyy vähemmän, jotta on helppo nukahtaa.

Jos valvoo liikaa, luonnollinen rytmi menee sekaisin.

Useimmat tietävät, miten huonosti unettoman yön jälkeinen päivä sujuu. Sen lisäksi, että väsyttää, järki seisoo, on vaikea keskittyä ja liikkeet ovat kömpelöitä.

Syy on selvä: liiallinen valvominen näkyy dopamiinireseptoreissa ja dopamiinin määrässä selvästi.

Dopamiinitaso ja toimintakyky säilyvät normaalina vain siinä tapauksessa, että nukkuu hyvin ja riittävästi. Valvominen kostautuu.